Suomen Uusperheellisten Liitto Ry

Mielestäni ainut tie rakentaa tasapainoinen ihmissuhde, rakentaa tasapainoinen perhe, on se, että uskaltaa myöntää ja myöntää todelliset tunteensa, senkin, ettei tunne puolisonsa lasta kohtaan samaa rakkautta kuin omaa lastaan kohtaan. Ei se rakkaus tule tuosta vain, se tulee vasta ajan myötä. On rehellinen sekä itselleen, että muille. Ja että hyväksyy niiden tunteiden olemassaolon ja opettelee kohtaamaan ja käsittelemään ne, ei siis kiellä itseltään oikeutta niihin.

Joskus se oma puoliso saa meidät raivon partaalle (=riitelemään), tai se oma lapsi käyttäytyy kuin mikäkin sika ja huudamme hänelle pää punaisena. Näihin negatiivisiin tunteisiin meillä on "oikeus", kun kyse on omasta lapsestamme, mutta kun kyse on puolison lapsista, niin tätä "oikeutta" meille ei suoda.
Eikä elämä mene niin, että kaikki aina vain olisi ruusunpunaista, ei omien eikä toisten lasten kanssa.

on tärkeää kirjoitti:

Mielestäni ainut tie rakentaa tasapainoinen ihmissuhde, rakentaa tasapainoinen perhe, on se, että uskaltaa myöntää ja myöntää todelliset tunteensa, senkin, ettei tunne puolisonsa lasta kohtaan samaa rakkautta kuin omaa lastaan kohtaan. Ei se rakkaus tule tuosta vain, se tulee vasta ajan myötä. On rehellinen sekä itselleen, että muille. Ja että hyväksyy niiden tunteiden olemassaolon ja opettelee kohtaamaan ja käsittelemään ne, ei siis kiellä itseltään oikeutta niihin.

Joskus se oma puoliso saa meidät raivon partaalle (=riitelemään), tai se oma lapsi käyttäytyy kuin mikäkin sika ja huudamme hänelle pää punaisena. Näihin negatiivisiin tunteisiin meillä on "oikeus", kun kyse on omasta lapsestamme, mutta kun kyse on puolison lapsista, niin tätä "oikeutta" meille ei suoda.
Eikä elämä mene niin, että kaikki aina vain olisi ruusunpunaista, ei omien eikä toisten lasten kanssa.

Uusperheiden elämää käsittelevässä väitöskirjassa on todettu, että kumppanin lasta ei voi rakastaa ennenkuin lapsi itse antaa siihen luvan.

..ymmärtäjiä ja päänsilittelijöitä vaan löytyy valittajille, voi, voi, herranjestas jne.

Mielestäni uusperheen perustaminen jos kumppanilla on lapsia, (en tarkoita niitä jotka perustaa uusperheen lapsettoman kumppanin kanssa) on maailman vaikein yritys. Harvalla se onnistuu tai voi onnistua alku huumassa jonkin aikaa. Mustasukkaisuuden tunteet, toisen lapset, raha ja ehkä ex muijakin ovat toisille aivan liikaa..Kuka viitsii ihan vaan saadakseen jonkun ex suhteestaan lähteneen tai jätetyn äijän petiinsä, laittaa sellaiseen kusiaispesään päänsä mitä sen äijän mukana voi tulla? Ennemmin olisin yksin omassa rauhassa tai miehen lapset täytyisi olla jo aikuisia. Itse en ainakaan huolisi mitään pikkukakaroiden isää.

Kyllä on uskomatonta että pelkän miehen takia joidenkin pitää kärsiä ja kihistä raivosta jatkuvasti toisten tekemien mukuloiden takia. Toisissa perheissä vaan eletään leväperäisemmin ja siisteys käsitykset ovat erilaisia. Mielestäni on ihan turhaa työtä alkaa yrittäänkään kasvattaan toisten lapsia eri tavoille mihin he ovat tottuneet, tai kuka viitsii alkaa polttaan itsensä loppuun?

Entäs jos itse on lapseton ja kumppanin mukana tulee liuta lapsia? Kuinka lapsiin tottumaton sopeutuu yht äkkiä vieraisiin lapsiin? Tuntuu olevan vielä kamalampi shokki lapsettomalle kuin lapsiin jo tottuneille uusperhe yrittäjille. Yritys perustaa uusperheitä tuntuu olevan kuitenkin kova huolimatta riskeistä polttaa siipensä pahastikkin. Kuka sellaiselle taistelutantereelle lähtee ihan vapaaehtoisesti, täytyy kunnioittaa..:)))))))))))

jos.. kirjoitti:

..ymmärtäjiä ja päänsilittelijöitä vaan löytyy valittajille, voi, voi, herranjestas jne.

Mielestäni uusperheen perustaminen jos kumppanilla on lapsia, (en tarkoita niitä jotka perustaa uusperheen lapsettoman kumppanin kanssa) on maailman vaikein yritys. Harvalla se onnistuu tai voi onnistua alku huumassa jonkin aikaa. Mustasukkaisuuden tunteet, toisen lapset, raha ja ehkä ex muijakin ovat toisille aivan liikaa..Kuka viitsii ihan vaan saadakseen jonkun ex suhteestaan lähteneen tai jätetyn äijän petiinsä, laittaa sellaiseen kusiaispesään päänsä mitä sen äijän mukana voi tulla? Ennemmin olisin yksin omassa rauhassa tai miehen lapset täytyisi olla jo aikuisia. Itse en ainakaan huolisi mitään pikkukakaroiden isää.

Kyllä on uskomatonta että pelkän miehen takia joidenkin pitää kärsiä ja kihistä raivosta jatkuvasti toisten tekemien mukuloiden takia. Toisissa perheissä vaan eletään leväperäisemmin ja siisteys käsitykset ovat erilaisia. Mielestäni on ihan turhaa työtä alkaa yrittäänkään kasvattaan toisten lapsia eri tavoille mihin he ovat tottuneet, tai kuka viitsii alkaa polttaan itsensä loppuun?

Entäs jos itse on lapseton ja kumppanin mukana tulee liuta lapsia? Kuinka lapsiin tottumaton sopeutuu yht äkkiä vieraisiin lapsiin? Tuntuu olevan vielä kamalampi shokki lapsettomalle kuin lapsiin jo tottuneille uusperhe yrittäjille. Yritys perustaa uusperheitä tuntuu olevan kuitenkin kova huolimatta riskeistä polttaa siipensä pahastikkin. Kuka sellaiselle taistelutantereelle lähtee ihan vapaaehtoisesti, täytyy kunnioittaa..:)))))))))))

Ei se nyt sentään pelkkää ymmärrystä ja päänsilittelyä ole (eikä myöskään pelkkää valitusta):)

Kyllä Suplissa osataan myös arvostella ja kritisoida, mutta sekin on siellä asiallista. Itse olen ainakin Suplin palstalta saanut myös paljon ahaa-elämyksiä toisten kokemuksia lukiessani.

Vaikeaa uusperhe-elämä tosiaan välillä on, sitä en kiellä. Niin kuin olen jo aikaisemmin jossain toisessa ketjussa sanonut, niin siihen tarvitaan aikuiset, jotka osaavat tehdä yhteistyötä ja neuvotella asioista.

Siinä kasvatusasiassakaan ei polta itseään loppuun jos asioista voi neuvotella ja sopia sen oman kumppaninsa kanssa.

Ja itse lapsettomana äitipuolena voin kertoa, että kyllä niihin puolison lapsiin tottuu, se vaan vaatii aikaa ja halua edes yrittää.

Kaikille uusperhe ei tietenkään sovi.

Itsensäpuolustamista voisi harrastaa vaikka karatessa. Rakentavaan keskusteluun sillä ei päästä.