Minulla lapsi ollut kahdesti sijoitettuna vastaanottokotiin ja sain silti lapseni takaisin. syynä sijoitukseen oli alkoholin ja amfetamiinin käyttöni ja vakava masennus. Ensimmäisen huostaanoton jälkeen tsemmppasin ja kävin a-klinikalla ja olin kolmisen kk juonmatta yms. sitten taas ratkesin juomaan ja puolen vuoden kuluttua lapsi takaisin laitokseen. mutta enpä antanut periksi vaikka sanottiin että on vain pieni mahdollisuus saada lapsi takaisin. otin selville erilaisia tukiasumismuotoja joissa tarkkaillaa päihteiden käyttöä ja muuta toimintaasi lapsen kanssa. hakeuduin hoitoon psykiatsiselle polille ja sain masennukseeni hoitoa ja lääkkeet. Jatkoin tietenkin myös päihteettömyyttä.
monien neuvottelujen ja lastensuojelutyöntekijän puheilla ravaamisen jälkeen meille myönnettiin tukiasunto, jonne muutin lapseni kanssa. elämämme on noin vuoden kaksi erittäin kontrolloitua ja valvottua, mutta sitten pääsemme omaan kotiin ja tietenkin tärkein SAIN LAPSENI TAKAISIN. Monen vieroitustuskissa hikoillun yön tuloksena sain kultani takaisin.
Miettikää mitä itse voitte tehdä...muuta asenteesi ja elämöntapasi niin saat vielä joskus lapsesi takaisin.
monien neuvottelujen ja lastensuojelutyöntekijän puheilla ravaamisen jälkeen meille myönnettiin tukiasunto, jonne muutin lapseni kanssa. elämämme on noin vuoden kaksi erittäin kontrolloitua ja valvottua, mutta sitten pääsemme omaan kotiin ja tietenkin tärkein SAIN LAPSENI TAKAISIN. Monen vieroitustuskissa hikoillun yön tuloksena sain kultani takaisin.
Miettikää mitä itse voitte tehdä...muuta asenteesi ja elämöntapasi niin saat vielä joskus lapsesi takaisin.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Hienoa ettet luovuttanut. :) Hyviä jatkoja teille!
ja elämäsi sankari. Tosi hienoa, että ongelmiesi keskellä näit kuitenkin mikä elämässäsi on tärkeintä. Onnea pienelle perheellesi ja onnea matkalla maailmaan...
Sääliksi käy sinun lastasi, oletko kuullut sellaista sanontaa että kerran narkkari aina narkkari?? Mitä jos taas ratkeat ja lapsi joutuu laitokseen siinä on kuule pienen ihmisen pää todella äkkiä sekasin että mihin hän kuuluu.. voi pientä raukkaa..
kuin kaltoinkohdeltavana ja heitteillä SIJAISVANHEMMILLA! Häpeä sinä aivoton tollo!
""Häpeä sinä aivoton tollo!""
huh huh mitkäs vieroituslääkkeet olet jättänyt tänään ottamatta??
Mikä ihme sinua ajaa tänne lukemaan ja kommentoimaan toisten ihmisten asioita? Jos joku on päässyt eroon huumeista, niin se on kyllä mielettömän hieno asia. Hän varmasti tietää asioista ja huumemaailmasta enemmän kuin kukaan meistä muista. En minä aikakaan ole yhtään kykenevä arvioimaan lapsen parasta täältä tietokoneen takaa, vaikka koulutukseni puolesta minulla pitäisi olla siihen kaikki kyvyt.
Täytyisi vaan oppia "ymmärtämään", että joillekkin on vain lusikalla annettu, eikä heiltä voi kauhalla vaatia.
Olet tehnyt todella kovan työn, voittanut päihteet, voittanut itsesi ja voittanut monien ihmisten ennakkoluulot ja asenteet. OLET SAANUT LAPSESI TAKAISIN. Moni niistä ihmisistä, jotka ovat lastensuojelualalla eivät todellakaan pystyisi samaan.
Olet upea ihminen. Älä anna kenenkään lannistaa sinua. Rakasta lastasi ja anna sen rakkauden kuljettaa sinua. Silloin voitat monet vastoinkäymiset.
ONNEA!
...kaikille mielipiteistänne ja kannustuksesta. Halusin kannustaa muitakin samankaltaisessa tilanteessa olevia.Päihteistä eroon pääseminen oli niin iso juttu etten sitä enää uudelleen halua kokea enkä myöskään huostaanottoa. Olen nyt raitis ja katselen maailmaa aivan erilailla, kun ennen...sehän onkin ihan kiva paikka ;)
Se on siis mahdollista ja onnistuu. Onnea sinulle Simone ja kaikkea hyvää elämääsi. Voimia ja kestävyyttä, elämä iloineen koostuu pienistä hyvistä asioista, ne on niitä helmiä tai timantteja arjessa. Toivottavasti upea esimerkkisi kannustaa muistakin vanhempia yrittämään.
vuotta täysin raittiina.
olet yhä pöpi.
Olen todella iloinen, että käytit järkevästi voimavarasi ja taistelit lapsesi takaisin. Minusta lasten paras paikka on ehdottomasti biovanhemmillaan, mutta tietysti niin, että biovanhemmat ovat valmiita tekemään lastensa eteen kaiken niinkuin äidit yleensäkin.
Ei sitä tarvitse olla kuin tavallinen äiti, se riittää.
Haluan kommentoida myös joidenkin edellä kirjoittaneiden tekstiä siitä, että lapsi on kohta takaisin vastaanottokodissa ja lapsi kärsii. Katsoin taannoin sellaisen ohjelman, jossa oli juttua päideriippuvaisista. On totta, että ei ole helppoa selvitä siitä. Kenen syy se sitten on olla riippuvainen päihteistä, ei kenenkään, joskus vain käy niin. Masentuakin voi kuka meistä tahansa, minäkin.
Haluan siis sanoa, että minä ainakin haluan antaa mahdollisuuden lapselle ja äidille tai isälle, jos vain mahdollista.
En sitten kiellä, etteikö huostaanottoja voi olla vääristäkin syistä tehty, mutta meidän kohdallemme ei ole vielä osunut muutakuin sellaisia jossa lapsi on otettu vasta viimehädässä pois.
Ja me sijaisvanhemmat emme sitä muuten tehneet, siis päättäneet lasten huostaanotosta, vaan tarjosimme kodin lapsille siihen saakka, että lapsi voi mahdollisesti palata biovanhemmilleen.
Hurjasti tsemppiä sinulle Simone, voit olla todella ylpeä itsestäsi!
Ehdottomasti miljoonakaupalla tsemppiä Simone!!! Olen myös sij. äiti ja olen sitä mieltä, että meissäkin on monenlaista ihmistä, kuten ihmisissä yleensäkin. Meillä sij, lapsia kohdellaan ja rakastetaan samalla tavalla,kuin biojakin (rutkasti). Sijoitetut vaan saavat monasti enemmän. Kun koulussa menee jokin aikaa ilman suurempia hankaluuksia, viedään heseen tai ostetaan jotain muuta pientä kivaa. Jouluna annetaan joku toivottu lahja jo heti aamusta, jotta joulupukin odotus on hiukan maltillisempaa. Vaatteita ostetaan useammin, kulutuskin on suurempaa, kun ovat ahkerampia liikkumaan ja kiipeilemään. Vitamiinejäkin ostetaan, vaikka syövät samaa ruokaa, kuin biolapsi, koska ennemmin ollut puutostauteja. Aikaa uhrataan asioden hoitoon reilusti, koska biolla ei juuri ole asioita, joita pitää hoitaa. Aikaa riittää aina, mutta biolle ei useinkaan, koska on jo aika poikki, kun nämä pienemmät saa nukkumaan. Yritetään puhua biovanhemmista pelkkää hyvää, vaikka hetkeä ennen heiltä olisikin taas tullut reilusti haukkumisia, koska lapsen suhde oikeisiin vanhempiinsa on tärkeä ja ainutlaatuinen. Itketään niitä haukkumisia sitten myöhemmin. Itseäni oikein vaikeissa tilanteissa auttaa jaksamaan se, kun ajattelen, että Bio rakastaa tätä meillä asuvaa, omaa lastaan ja rakkaudessa on välillä kaikki keinot sallittuja, ei varmasti ole helppoa hyväksyä oman lapsensa asumista jonkun toisen luona, jota tämä kutsuu äidiksi. Se kyllä harmittaa, kun aina on itsellä paha mieli, myös bion puolesta, vaikka tiedän että huostaan otto oli aiheellinen. Tsemppiä kaikille ja ymmärrystä myös matkan varrelle.