Tässä nyt toivomanne näyte tekstistäni, tämän kirjan aloitin juuri, joten korjaukset on tekemättä, joten sitä tulee vielä hiottua, mutta jotain kuvaa kerrontatyylistäni saa. Tarinan nimeä en laittanut, koska se paljastaisi liikaa. Juttu on suoraan wordista kopsattu joten asettelussa voi ilmetä huokoisuutta.
--------------------------------------------
Rami seisoi peilin edessä vartaloaan ihaillen. Taas tuntui olevan näkyviä muutoksia havaittavissa, pitkäjänteinen treeni työpaikan salilla piti vartalon vetreässä kunnossa.
- Ninni tuo mittanauha! Rami huusi vaimolleen.
Laiskasti kävellen Ninni laahusti olohuoneeseen, oli jo kyllästynyt joka viikkoiseen hauiksen mittaamiseen.
He olivat olleet naimisissa jo vuosikaudet, voisipa sanoa jopa onnellisesti. Rami tietysti joskus juhli liikaa poikien kanssa, mutta oli muuten kelpo mies. Ninni sortui joskus tuhlailemaan vaateostoksilla, mutta pääsääntöisesti he viettivät turvallista ja mukavaa perhe-elämää. Ainut jännitys oli joskus tv-luvan tarkastajan koputtelut oven takana, mutta pimeät verhot ja se ettei tuntemattomille avattu, säästi rahaa ja toi hieman vaihtelua arkeen.
Lapset olivat jo sen verran isoja, etteivät paljon kotosalla aikaansa kuluttaneet. Viikonloppuisin varsinkaan heistä ei näkynyt vilaustakaan, paitsi tilipäivänä, jolloin olivat käsi ojossa viikkorahaa kinuamassa.
- Peilihän on niin kulunut ja ruosteinen, ettei siitä näe kunnolla omaa kuvaakaan, Ninni huomautti.
- No mittaa, Rami komensi ja jännitti hauistaan sen minkä pystyi. Naama punoitti ja käsi puutui, mutta mittanauha näytti saman neljäkymmentäkaksi senttiä, kuin viikkoa aikaisemmin.
- Pidit väärässä kohtaa, kaikki pitäisi tehdä itse, Raimo valitti Ninnin jo poistuessa olohuoneesta.
Samassa ulkoa kuului auton torven iloiset tuuttaukset.
Ramin ehkä parhaat kaverit Kari ja Tilulilu tulivat viettämään perjantai-iltaa heidän luokseen.
Kari oli jämäkkä iso työmies ja viinapää oli järjetön, kourat olivat kuin kaivinkoneen kauhat ja leuka jykevä kuin betoniantura. Tilulilu oli taas täysi vastakohta, oikealta nimeltään Jalmari, mutta oli niin heikko viinapäältään, että jo puolen kossupullon tai neljän kaljatuopin jälkeen meni sekaisin. Nousi ylös koputteli pöydän pintaa sormellaan merkitsevästi, hokien
”tilulilu ”sanaa useita kertoja peräkkäin, välillä myös kysyvällä äänellä sanoen: ”Minkä takia?”
------------------------------------------------
T. Kritiikkiä pelkäämätön ®Sherlokki © 2005
--------------------------------------------
Rami seisoi peilin edessä vartaloaan ihaillen. Taas tuntui olevan näkyviä muutoksia havaittavissa, pitkäjänteinen treeni työpaikan salilla piti vartalon vetreässä kunnossa.
- Ninni tuo mittanauha! Rami huusi vaimolleen.
Laiskasti kävellen Ninni laahusti olohuoneeseen, oli jo kyllästynyt joka viikkoiseen hauiksen mittaamiseen.
He olivat olleet naimisissa jo vuosikaudet, voisipa sanoa jopa onnellisesti. Rami tietysti joskus juhli liikaa poikien kanssa, mutta oli muuten kelpo mies. Ninni sortui joskus tuhlailemaan vaateostoksilla, mutta pääsääntöisesti he viettivät turvallista ja mukavaa perhe-elämää. Ainut jännitys oli joskus tv-luvan tarkastajan koputtelut oven takana, mutta pimeät verhot ja se ettei tuntemattomille avattu, säästi rahaa ja toi hieman vaihtelua arkeen.
Lapset olivat jo sen verran isoja, etteivät paljon kotosalla aikaansa kuluttaneet. Viikonloppuisin varsinkaan heistä ei näkynyt vilaustakaan, paitsi tilipäivänä, jolloin olivat käsi ojossa viikkorahaa kinuamassa.
- Peilihän on niin kulunut ja ruosteinen, ettei siitä näe kunnolla omaa kuvaakaan, Ninni huomautti.
- No mittaa, Rami komensi ja jännitti hauistaan sen minkä pystyi. Naama punoitti ja käsi puutui, mutta mittanauha näytti saman neljäkymmentäkaksi senttiä, kuin viikkoa aikaisemmin.
- Pidit väärässä kohtaa, kaikki pitäisi tehdä itse, Raimo valitti Ninnin jo poistuessa olohuoneesta.
Samassa ulkoa kuului auton torven iloiset tuuttaukset.
Ramin ehkä parhaat kaverit Kari ja Tilulilu tulivat viettämään perjantai-iltaa heidän luokseen.
Kari oli jämäkkä iso työmies ja viinapää oli järjetön, kourat olivat kuin kaivinkoneen kauhat ja leuka jykevä kuin betoniantura. Tilulilu oli taas täysi vastakohta, oikealta nimeltään Jalmari, mutta oli niin heikko viinapäältään, että jo puolen kossupullon tai neljän kaljatuopin jälkeen meni sekaisin. Nousi ylös koputteli pöydän pintaa sormellaan merkitsevästi, hokien
”tilulilu ”sanaa useita kertoja peräkkäin, välillä myös kysyvällä äänellä sanoen: ”Minkä takia?”
------------------------------------------------
T. Kritiikkiä pelkäämätön ®Sherlokki © 2005
Vastaukset 39
Vanhimmat
Parahin X-Sherlokki,
Ensinnäkin pari asiaa pisti silmääni, en tiedä onko nämä vain allekirjoittaneen omia kieroutumia, mutta tuonpahan julki.
"Ainut jännitys oli joskus tv-luvan tarkastajan koputtelut oven takana, mutta pimeät verhot ja se ettei tuntemattomille avattu, säästi rahaa ja toi hieman vaihtelua arkeen."
En osaa oikein käsitellä sanontaa pimeät verhot, millaiset ne mahtavatkaan olla.
"Viikonloppuisin varsinkaan heistä ei näkynyt vilaustakaan, paitsi tilipäivänä, jolloin olivat käsi ojossa viikkorahaa kinuamassa."
Itselläni ei ole tilipäivä ollut kyllä koskaan viikonloppuisin. (Tiedän, viilaan pilkkua. =))
Sangen huvittuneeksi tulin tuosta TV-lupatarkastajasta. Tottahan tuo, mikään ei monen avioliittovuoden jälkeen säväytä niinkuin tv-lupatarkastaja.
Vähän oli hankala noin lyhyen näytteen perusteella ajatella mitään järjellistä. Kovin hailukka ja muutenkin melko laimea oli maku, joka tästä jäi suuhun.
Sanoisinko, että tästä sellainen salihieltä haiseva 5.
T: Noviisi
Kommenttisi ihan hyviä, vaikka käsitänkin viikonlopun alkaneeksi työpäivän jälkeen, lukija ei ehkä, joten saatan sitä muuttaa.
Valjuus häviää tarinan edetessä, mutta en pidä nykyisestä tavasta laittaa väkisin säpinää kirjan alkuun, tapani on yrittää säilyttää lukijan mielnkiinto huumoriin panostamalla ja jännistys kasvaa sivu sivulta.
Mutta 5:n olisin ehkä itsekin antanut tälle alulle.
T. ®Sherlokki © 2005
Tämä on siis tarinan alku? Kyllä se jotain säpinää kaipaisi, on vähän tylsä. Jotenkin myös vierastan noin tarkkoja henkilökuvauksia leukoineen ja viinapäineen. (Onpa tosi huono viinapää, jos puolikkaasta kossusta menee sekaisin... Onko puolikas kossu niinkin vähän kuin 4 tuoppia?)
Aika lyhyt pätkä oli, joten paljon mitään en osaa kommentoida. Tyylisi on varsin perinteinen plaaplaa. Ei ollut missään tapauksessa ilkeä kommentti, en vaan osaa paremmin kuvata kyseistä tyyliä. Olin itsekin aiemmin plaaplaa-kirjoittaja, sitten musta tuli töks.töks.-tyylinen. :) (Välimuoto kai ihanne.)
Pitää illalla mitata oman miehen hauis, niin tiedän, onko 42 cm paljon vai vähän. :D
"Rami seisoi peilin edessä vartaloaan ihaillen. Taas tuntui olevan näkyviä muutoksia havaittavissa, pitkäjänteinen treeni työpaikan salilla piti vartalon vetreässä kunnossa.
- Ninni tuo mittanauha! Rami huusi vaimolleen."
Osaisiko joku selittää miksi tuo Ninni paikalle kiljuminen on niin pirtsakka juttu? Kun luin, niin samalla oikein "kuulin" miten yli-energinen ukkeli kiekaisee myllynkiveä perässään laahaavan naisen paikalle.
Olen aidosti hämilläni :o
Muuten, naurusta 8
Paikalle kutsumisessa osittan merkitystä tarinan myöhemmissä käänteissä.
Huom. Tämä ei ole mikään machotarina, vaikka alusta voisi niin päätellä.
Lähinnä: Huumorilla höystetty kauhutarina.
T. ®Sherlokki © 2005
Ehkä siksi että narsismi on aika huvittavaa, osaisipa sitä nauraa myös itselleen...
Tästä tekstistä puuttuu se hutiloiva suomenkieli, jota viesteissäsi toisinaan tälle palstalle viljelet. Se on hyvä asia.
Sitten itse tarinaan: Lauseesi ovat pökkeleitä, lyyristä ei tekstissäsi ole valitettavasti mikään. mutta kuten sanoit, et ole vielä hionut sitä, joten arvionti tässä vaiheessa on hyvä jättää pinnalliselle tasolle. Konjuktioiden käyttösi on ontuvaa. Tee itsellesi selväksi mitä eroa on ja-sanalla ja tai-sanalla, sekä joka- ja mikä-sanoilla. Pyri myös välttämään sanoja, jotka ovat puhekielen ilmaisuja (muualla kuin dialogissa), mikäli muuten kirjoitat kirjakieltä.
Kuvaat hahmosi nojaten stereotypioihin ja klisheisiin, mikä on ikävystyttävää ja sanalla sanoen tylsämielistä. Pojat kaljoittelevat liikaa ja naiset shoppailevat. Koeta keksiä jokin omaperäinen näkökulma tyypillisiinkiin henkilhahmoihin. Nyt Rami ja hänen ystävänsä vaikuttavat enemmän lastenkirjan hahmoilta kuin vakavasti otettavan romaanin henkililtä.
Asiavirheitä, tai paremminkin logiikkavirheitä teet luvattoman paljon noin lyhyeen tekstiin, kuten edeltävät viestit ovat osoittaneet. Mikäli tämä johtuu tekstin keskeneräisyydestä, olisin halukas antamaan sinulle mahdollisuuden jonkun hiotumman tekstipätkän kanssa.
Lisäksi haluaisin kommentoida erästä toista asiaa: Olet tuonut esille että olet kirjoittanut useita käsikirjoituksia. Tämän tekstinäytteesi saatesanoissa toteat että kyseessä on juuri aloittamasi kirja. Mikäli et ole yrityksestä huolimatta saanut julkaistuksi näistä teoksista yhtäkään kustantajalla, niin kannattaisiko sinun harkita keskittymistä yhteen teokseen huolella?
Näpyttelemällä tämän näytteen kaltaisia kirjoja, et tule koskaan julkaisseeksi mitään, mutta jos hioisit hartaudella valitsemaasi teostasi tulevan vuoden, voisivat taivaan portit raottua myös sinulle. Liika joka suuntaan poukkoilu ei ole kannustettavaa, eivätkä kustannustoimittajat missään puljussa arvosta määrää ylitse laadun. Kovasta kritiikistäni huolimatta, tsemppiä.
Vielä lisään etten vaikuttaisi täysin taukilta (jos se enää on mahdollista), että kiireessä näpyttelen, siksi kirjoitusvirheitä.
1. Sterotypiat on tarkoituksella laitettu tarinaan, iso osa sitä. Kyse ei ole tylsämielisyydestä, vaan siitä että haluan ne niin. Tässä tarinassa ei siltä osin haeta mitään.
2. Mitä tulee käsikirjoitusten määrään/hiontaan.
Tälläkin hetkellä on kolme käsikirjoitusta kustantajien ruodittavana. Kun kirjoitan valmiiksi, käyn tarinan läpi korjaan, luetutan, korjaan, tulostan korjaan ja se on siinä. Uusi tarina painaa päälle, ei into riitä ripustautua yhteen tarinaa, koska 4-5 uutta on koko ajan niskassa. Usein vieläpä täysin erityylisiä. Valitettavasti mielikuvitukseni on liian juokseva.
T. ®Sherlokki © 2005
Ei säväyttänyt. Kyllähän tuosta selvän sai mistä on kysymys, mutta ihan oikeasti: tuskin viitsisin lukeaa kovin montaa sivua. Jotenkin tuntui, että olisin lukenut samaa jo aiemmin?
Ramin kaveriporukka vaikuttaa suoraan Juha Vuorisen Juoppohullun päiväkirjasta hypänneeltä.
Toisaalta näin lyhyestä pätkästä on vielä paha mennä sanomaan oikein mitään.
Vähän pilkunnaintia:
Kohta, jossa kuvailit Ramin kavereita:
>Kari oli jämäkkä iso työmies ja viinapää oli järjetön, kourat olivat kuin kaivinkoneen kauhat ja leuka jykevä kuin betoniantura.< ja Jalmaria:
> Tilulilu oli taas täysi vastakohta, oikealta nimeltään Jalmari, mutta oli niin heikko viinapäältään, että jo puolen kossupullon tai neljän kaljatuopin jälkeen meni sekaisin.<
Särähti tuo "viinapää" ja "viinapäältään".
Tautofoniaa, olisit voinut kirjoittaa Jalmarista esim: "niin huono kestämään alkoholia, että..."
"Tilulilu" ei vaikuttanut muutenkaan oikein uskottavalta. Sen verran juppoja tunnen, että ei tuollaista tyyppiä voi oikeasti olla olemassa.
Voihan tarinasta tulla ihan hyväkin, jos olet sille keksinyt mukaansatempaavan juonen. Mutta koeta kiinnittää tuohon tautofoniaan huomiota. Ainakin minua se riipii, jos siihen törmää joka toisessa kappaleessa. Ehkä siksikin, että syyllistyn siihen itse helposti ja yritän karsia teksteistäni.
tästä viiltävä 5
Eipä ole tullut luettua juoppohullun päiväkirjaa (eikä tule), joten en osaa ottaa kantaa asiaan, juoppoustarina tämä ei kuitenkaan ole.
Tilulilu on muuten napattu elävästä elämästä, taitaa olla tarinan todellisin henkilö. Se siitä uskottavuudesta ; )
T. ®Sherlokki © 2005
Aika tylsää ja tavanomaista.
Arvoasteikolla 1-10
Tästä kivulias 3
Ihmettelen rohkeuttasi laittaa tekstisi tänne. Saat varmasti pelkkää moitetta, tuskin kukaan kehuu kirjoitustasi, en minäkään.
2 pistettä
Ei sillä ole mitään tekemistä rohkeuden kanssa. Tekstithän laitetaan ruodittaviksi.
Jokaisella on oikeus lukijana mielipiteeseensä. Ainostaan asiavirheistä on kommentoitava.
T. ®Sherlokki © 2005
Hauskan tuntuinen teksti kyllä voisin lukea pidempäänkin. Kummallisen huumorintajutonta sakkia täällä. Pistä lisää tarinaa!!!
Oli juuri sen kaltainen tarina jota lokilta osasin odottaa. Mielnkiintoiset asetelmat tarinalle, jatkoa odotellaan, tuleeko?
Arvosana hyvä.
Jatkoa ei tälle foorumille tule. Lupasin pätkän laittaa ja se oli tässä. Keskityn taas muiden tekstien ruotimiseen.
T. ®Sherlokki © 2005
10 -vuotiaan tasoista. Lopeta kirjoittaminen ja keksi uusi harrastus.
Lyhyt oli näyte, mutta ihan kivan kuvan tuosta virittelin. Näyttäisin tuolle ukolle kieltä jos olisin tämä vaimoimmeinen.
Stereotypiat on hyviä, tykkään ettei tartte alkaa tyyppejä ihan tuulesta tempaamaan.
Jokaisen lähipiiriin kuuluu joku pullistelija ja tämän ennen niin kaunis, nykyisin hiukan hompsumpi vaimo, joka vielä joskus pikkujouluaikaan saa itsestään esiin varsin kauniin kuvajaisen, ainakin kauempaa katsoen.
Näitä juttuja on, ja niitä piisaa kirjastonki hyllyillä, mutta tarina sinällään vois tuosta tempautuakkin jonnennipäin. Laita Ninni iskeen Tilulilu, ja pettyyn ku mies ei ookka eteerinen ja fiksu, ku vaan pien ja tyhmä :)
minä antasin tästä 5 kiva ja toimiva
Ei se tilis ole naisten mieleen, eikä ihmis-suhde tarina muutoinkaan.
T. ®Sherlokki © 2005
sanoi että joka tarinaan pitää laittaa ripaus romantiikkaa jotta se toimii.
ei tietenkään tilulilu ole naistenmies.. kun nössö, jota epätoivoinen nainen piirittäis kyllästyttyään pullistelijaansa :)
tilulilu olis yhtä surkea kuin ennenkin, nainen tahtois vaan rakentaa mielikuvan jossa mies olis rinssi.
miehet harvoin sotkevat ihmissuhteita tekstiin, en tiedä tarviiko sotkeakkaan, mutta lukijoita varmaan saisi tuplasti, jos jotain härdelliä laittaisi härskin huumorin sekaan.
Itseäni tympii lukea kirjoja joita mieheni yöpöydälle eksyy, tarinat ovat hauskoja, mutta miehet kirjoissa elävät kuplassa, jossa piereskely on hauskaa ja naiset tavallisia nuhjuisia kotoisia hompsuja.
Naiset sotkevat romantiikan joka mutkaan, miehet välttelevät sitä kuin ruttoa. Kai joku keskitie on mahdollista löytää...
Tarkemmin kun tarinan kulkua pohdin, siitä löytyy romantiikkaa, ei tosin tästä esittämistäsi näkökulmasta. Romantiikka on myös miehisen tuhoisaa ; )
T. ®Sherlokki © 2005
Että romantiikkaa löytyy :) sama missä muodossa.
Ei elämä ilman tuota tyhmäksi tekevää tunnetta oikein maistu makoisalta.
Se että romantiikka tuppaa aina olemaan tuhoisaa jommalle kummalle osapuolelle on loogisempaa kuin onnelliset loput.
Miehinen romantiikka saattaa vaan olla huonommin tunnistettavaa ; ) Tässä tarinassa sen tosin tunnistaa myöhemmässä vaiheessa.
T. ®Sherlokki © 2005
Mikä ihana ilmaus :)
Uskon täysin ettei tuolla tarkoiteta suklaarasiaa ja ruusupuskaa, eikä shampanjaa mansikoiden kera.
Miehinen romantiikka, haiseeko se moottoriöljylle ja hikisille sukille?
Ehkä tuo on se kömpelösti ojennettu fazerin sininen levy, jonka mies romanttisesti osti piipahtaessaan ärrällä täydentämässä kaljavarantojaan.
:)))
On se romanttista, jos sen oikein oivaltaa, ja luimistaa vain vähän sille pornolehdelle jonka mies häveliäästi kätkee hattuhyllylle lasten silmien ulottumattomiin.
menipä taas...
Moottoriöljy ehkä käy, mutta hikiset sukat ei mitenkään. Fazerin sininen oli hyvä esimerkki.
Myös arkinen kommentti:
- Hei sulle alkaa emmertaali!
Suorastaan tihkuu romantiikkaa ; )
T. ®Sherlokki © 2005
Emmertaalia en seuraa, mutta suklaata syön. Onko koskaan tullut mieleen tuoda tuon levyn tilalta konvehtirasiaa?
Ei siksi että se olisi romanttisempaa, kalliimpaa tai fiksumpaa, jota se kyllä olisi,
On näes niin että, tuo suklaa sehän tuodaan jotta naisen alhainen verensokeri kimpoaisi ylös ja näin mieli piristyisi.
Nainen on nainen ja mutkikas olento, hänpä ei syökkään levysuklaata kuin palan tai pari, ellei ole kyse mustasta suklaasta joka tutkitusti on terveellisempää, eikä aiheuta yhtäpaljon illotusta kuin vaalea suklaa.
Eli fazerin sininen, nainen syö korkeintaan pari riviä... ja tulos on hetkellinen piristyminen.. ennen syyllisyyttä, söinpä taas suklaata ihokin....
Mutta jos tuot naiselle konvehtirasian, makuja joista valita on useita, ja huomaamattaan nainen maistaa jokaista erinäköistä suklaata, jolloin syödyn suklaan määrä on huomattavasti suurempi, mieliala pysyy kauemmin korkealla ja
toisin kuin arkista levysuklaata popsiessa nainen hiljentää omantunnon äänen, ei edes mieti ihoaan, koska kokonainen konvehtirasia muulloin kuin jouluna, sehän on ylellisyyttä, siitä on lupa nauttia sen kerran kun on sellaisen saanut.
Ja mitä saa mies? Konvehtin ja...
Nythän menee lähes henk. koht.linjalle.
Itse en tuo sitä suklaata, enkä muuten hae kaljaakaan. Hakekoon itse jos haluaa.(tietysti jos pyytää, asia on toinen).
Mutkikkaita naiset, on kyllä...
Mutta suoratoiminen mies kompensoi tilannetta hyvin.
T. ®Sherlokki © 2005
Ei sentään henk-kohtasuuksia. Tuo nyt vain oli viisastelua aiheen tiimoilta, joskus kun asioita alkaa ajatella turhan tarkkaan, löytää tyhmiä totuuksia.
Minä pidän Pollyista, noista suklaakuorutteisista vaahtorakeista. Epäilen vahvasti että niihin on kätketty jotain riippuvuutta aiheuttavaa.
Noita saan jopa pyytämättä, paitsi tänään. Tänään pöytälaatikoissa lojuu vain tyhjiin syötyjä sinisiä pusseja, tuo luonnollisesti johtuu siitä että on syntymäpäiväni.
Tässä iässä kun syntymäpäivistä ei enää viitsi hälyä nostaa, ja kun on hiljaa, kukaan muukaan ei muista :(
Mutta mistä tämä lähtikään liikkeelle? Tarinasta, hauiksen mittailusta, niin se oli. Jos pullistan saan hurjan tuloksen 30cm.
Romantiikalla leikkiminen on vaikeaa, yritän paraikaa muokata novelleja myytävään kuntoon ja joka kerta saan itseni kiinni nuivasta asenteestani romantiikkaa kohtaan. Eikä kukaan osta tekstejäni, koska tavallaan asetun lukijan yläpuolelle piilototuuksineni.
Toisaalta mitä iloa on kirjoittaa jos ei voi kirjoittaa aivojaan ulos?
Ikuinen ristiriita
Palataan alkuasetelmiin ; )
Olihan se mitattava, 43 cm.
T. ®Sherlokki © 2005
Senttiä enemmän kuin tarinan sankarilla? Eli tarina ei ollut yks yhteen totta ;)
Silti jokaisessa tarinassa, pitkässä tai pätkässä on aina osa kirjoittajaansa.
Usein lukija levittää kokemuksensa tekstin päälle, etsii yhtymäkohtia, ja niitä löytäessään unohtaa tarinan toisen sankarin kirjoittajan.
Onko hyvä kirja koskettava siksi, että kirjaan on kätketty totuus sen tekijästä, vai siksi että tuo totuus on kätketty niin hyvin että lukija rakentaa sen varaan oman totuutensa?
Mutta silti? 43 cm. Se on huima.. otanpa mitan mukaani ja lähden kierrokselle, noin vain vertailun vuoksi. ;)
Taitaa olla jännitys pelkästään hauiksessa, mutta toivottavasti sitäkin tulee. Herätti kuitenkin mielenkiintoni.
anteeksi vain mutta toi oli hauska kattoa ketkä oli kommentoinut, melkein puolet oli itse sherlokki laittanut ja ihmettelemme vain miksi...
Ikää. Kommentit ovat kyllä kieltämättä aika paljon olleet OT:a. Kuten tämäkin.
Lue ne kirjoitukset niin ehkä selitys on siellä?
Soisi kyllä enemmän arvioitavan tekstiä, mutta sama kai tämä.
T. ®Sherlokki © 2005
Kyllä kuules katsottiin, ei vain viitsitty sanoa kuinka huono se oli. ei kyllä jaksettu lukea loppuun vaikka lyhyt olikin.
Et ymmärtänyt ydintä, siis keskustelusta oli kysymys ei alkuperäisestä tekstistä. Teet aina saman kirjoitusvirheen. Ei vaikeuksia arvata katkeruutesi lähdettä.
T. ®Sherlokki © 2005
Ihmettelette miksi sherlokki itse on kommentoinut puolet.
Vilkaiskaapa mitä tahansa keskustelurimpsua tällä tai jollain toisella palstalla, ensimmäisten kolmen kommentin jälkeen, jos keskustelu jatkuu, keskustelijoina on alkuperäisen avauksen laittanut ja pari, kolme joiden kanssa keskustelu lähtee rönsyilemään.
Joskus nuo "muut" jatkavat keskustelua keskenään, mutta tuolloinkin on yleensä yksi henkilö joka vie keskustelua.
En ole törmännyt koskaan keskusteluun jota kymmenen eri henkilöä kävisi tasaisen aktiivisesti, tuollainen olisi tietysti suotavaa, hauskaa ja varmasti antoisaa, mutta luultavasti ajatuksenakin liki utopiaa.
Mitä taas tulee tölvimiseen huomion puutteessa :) sitä voi toki tehdä, joskus tuollainen kirvoittaa pari, kolme kommenttia, ja tutun lausahduksen: lapset, lapset..
Aikuisena voi keskittyä keskusteluun, niin aiheesta kuin aiheen vierestäkin.
Joo, omituinen asia. Omaan keskusteluun ei saisi osallistua.
Aktiivisuutta soisi kaikilta kirjoittajilta.
Joskus tietysti kinastelu kuuluu asiaan, mutta sehän on vain keskustelun rikkaus.
Välillä täällä palstalla on aika hiljaista ja jotkut joutuu jopa pyytelemään arvosteluja tekstistään. Sitten kun joku on aktiivinen, niskakarvat on pystyssä.
T. ®Sherlokki © 2005
Jos kommentoi toisten tekstejä, kommentoi liian julmasti, jos jättää kommentoimatta, on ylenkatsonut ja luulee olevansa jotain :) jos pelkästään kehuu?!
Pelkistä kehuista ei kehity, tuo on totuus jonka moni aloitteleva kirjoittaja unohtaa.
Toki jokaiseen arvosteluun pitäisi poimia jokunen kehukin, jottei ihan tyrmää, mutta pelkästään kehuja?
En ole vielä tällä palstalla törmännyt tekstiin jossa ei jotain parannettavaa tai korjattavaa löytyisi, oli kyse omasta tai Waltarin novellin kopiosta.
Mitä omiin teksteihini tulee, korjattavaa on niissäkin AINA. Vain se että teksti on joskus pakko luovuttaa eteenpäin, estää korjaamasta loputtomiin.
Aktiiviongelma täällä kuten missä tahansa muuallakin elämäntanhuvilla on, että jos olet äänessä et voi miellyttää kaikkia kuulijoita, ja aina niiden joukossa jota et onnistunut miellyttämään, on niitä jotka tahtovat saada äänensä kuuluviin.
Tiedättehän, oven luona seisovat, jotka kyllä sanovat liki kuuluvasti mielipiteensä mutta kun osoittaa kynällä ja kysyy että te siellä, mitä sanoittekaan? Kuuluu vain epämääräistä mutinaa.
Paitsi jos näitä kaveruksia on kaksi, silloin toinen toistaan tuupaten sanoo että sano sinä, ja kun kaveri vieressä tukee, voi kuuluvasti esittää tavallisen typerän ja lyhytnäköisen asiaan kuulumattoman mielipiteensä.
no niin, tulinko nostaneeksi kenenkään niskavilloja? :) ei väliä, niin tai näin pyrin ensisijaisesti ajattelemaan vain omilla aivoillani, äänessä olen ajoittain liian paljon, kuten kuka tahansa inhimillinen olento.
Enkä enää jaksa vetää ainutta siimaa alkuperäiseen tekstiin viitatakseni, paitsi jos ajattelen oikein pitkälle... voisin kuvitella tämän mies porukan pohtivan näin syvällisiä aamuyöllä kolmen jälkeen, kun tyhjiä pulloja on enemmän pöydän alla, kuin täysiä pöydällä.