.. pitkin rantaviivaa. Meri on tänään melkeinpä sininen. Auringon luomaa harhaa? Kuka tietää.
Muutamana iltana on kaupungille asti kantautunut suolan tuoksu. Suolan ja syksyn. Pääsin jo huokaisemaan helpoituksesta - vihdoin loppuu kesä. Tuo liian lyhyt ajanjakso, jona en pysty oikein keskittymään mihinkään. Olen vain kuin pullollinen ravistettua shampanjaa. Liikaa kuplintaa josta ei pääse eroon vaikka kuinka yrittää pysähtyä.
Nautin kuitenkin tänään taas kuin vanhasta tottumuksesta auringon säteistä ja unohdan kuinka se aiheuttaa levottomuutta sisälläni. Samalla tavoin aina hakeudun seuraasi uudelleen ja uudelleen, muistamatta liiallista kuplintaa jonka lähellä olollasi minulle aiheutat. Olet kuin kesä - en voi elää kanssasi, en voi elää ilman sinua.
Tulisi jo syksy.
Muutamana iltana on kaupungille asti kantautunut suolan tuoksu. Suolan ja syksyn. Pääsin jo huokaisemaan helpoituksesta - vihdoin loppuu kesä. Tuo liian lyhyt ajanjakso, jona en pysty oikein keskittymään mihinkään. Olen vain kuin pullollinen ravistettua shampanjaa. Liikaa kuplintaa josta ei pääse eroon vaikka kuinka yrittää pysähtyä.
Nautin kuitenkin tänään taas kuin vanhasta tottumuksesta auringon säteistä ja unohdan kuinka se aiheuttaa levottomuutta sisälläni. Samalla tavoin aina hakeudun seuraasi uudelleen ja uudelleen, muistamatta liiallista kuplintaa jonka lähellä olollasi minulle aiheutat. Olet kuin kesä - en voi elää kanssasi, en voi elää ilman sinua.
Tulisi jo syksy.
Vastaukset 2
Vanhimmat
raikas ilma. Kuljen mätänevien lehtien päältä. Puraisen omenan kirpeyttä. Kaikki on pian alasti. Lämmin tuuli ei heilauta hiuksia kasvoille, josta sipaista ne pois. Kostea, kylmä viima tunkeutuu, repii, raastaa, ujeltaa tuskaansa rikkirevityin, paljastetuin oksin antaen lopulta periksi tuulen kyltymättömälle raivolle. Kaikkialle hiipii kuolema. Syksyn viimeinen tekohengitys, viimeinen ruoskan sivallus -ruska
mykistää minut.
Puista jo alas tulleet värikkäät lehdet kahisevat jalkojeni alla. Tunnen vielä niin lämpimän, päivä päivältä jo kuitenkin viileämmäksi muuttuvan, raikkaan syksyn tuulahduksen ihollani.
Auringon säteet osuvat joen pintaan. Pinnan rikkoo pilvettömältä taivaalta ilmestyvät pisarat. Renkaat muovaavat pinnasta heijastuvan maiseman uudelleen. Näyttää kuin väriloistossa kylpevät puut olisivat yllättäen ryhtyneet hurjaan tanssiin pitkin joen penkkaa.
Hymähdän. Vedän syvään henkeä. Kumarran ruskaa.
Kumarran, ennen kuin ruska jälleen riisuu puut alasti ja jättää jälkeensä vain hiljaisuuden, tyhjyyden.