tanskiksen luonne

Meillä on uros tanskis,alku koiran kanssa oli todella hankalaa...mutta nykyään aivan ihana tapaus mistä en luopuisi mistään hinnasta.pentuna oli hankala saada oppimaan sisäsiistiksi,kesti todella kauan että koira oppi sen,kunnon pahojaan teki pentuna paljon, mutta ennenkaikkea hiukan vanhempana,koiralle tuli siis eroahdistus....vaati todella paljon koko perheeltä että saatiin taas asiat kuntoon koiran kanssa,mutta taistelu voitettiin ja ahdistukset ovat poissa. =) eroahdistuksestakin voi siis ns toipua! =) =) meidän tanskis on nykyään aivan ihana "halailija",tykkää lapsista,osaa varoa pienempiään,mielestäni aika ihmisystävällinen,ehkä ihan oudot ihmiset hiukan pelottavat,meidän uroksemme on tullut hienosti toimeen toisten urosten kanssa,kaikenkaikkiaan hieno koira luonteeltaan!tietenkin niitä ei kovin miellyttäviäkin piirteitä on mitä minä en ainakaan tiennyt koiraa hankiessani että esim doggi kuolaa hirveesti,meillä ainakin vetää vertoja ihan berhandilaiselle,kuolavana vaan roikkuu tietyissä tilanteissa ja kun ravistaa itseään kun on käynyt esim juomassa saa tapeetitkin pyyhkiä rätillä...sitten dogeilla on aika paljon niitä ns perusvikoja joihin kannattaa myös varautua.silmäluomenkiertymiä,vatsoiltaan ovat herkkiä eli kaikki ruoka ei sovi jne,mutta näitä taitaa olla jokaisella rodulla...mutta kaikenkaikkiaan ihan mukava kaveri on doggi.

Sanoisin oman kokemuksen perusteella, että urokset ovat vilkkaampia ja nartut vähemmän vilkkaita.

Ovat ihmisystävällisiä ja sisätiloissa rauhallisia kavereita. Energiaa löytyy kyllä ulkona ollessa ihan tarpeeksi.

Tihutyöt on yksilöllisiä ja niitähän esiintyy rotuun katsomatta. Vanhin urokseni ei tehnyt juuri mitään tihutöitä; luki pari kirjaa (oma moka kun jätin esille) sekä parit kengät (haki kaapista - sangen älykäs tyyppi etten sanoisi), toinen uros söi sängyn ja muutamat mun kengät, kolmas uros pyöristeli pöydänkulmia ja muita puuosia. Narttu ei ole juurikaan tihutöitä tehnyt.

Yksi urokseni on kovempiluonteinen ja muut pehmeitä. Kaikki - niin nartut kuin uroksetkin - tulevat muiden koirien kanssa hyvin toimeen koosta ja iästä riippumatta. Kaikki on sosiaalistettu nuorena hyvin.

Vanhin uroksemme yritti pomottaa minua siinä vuoden iässä, mutta koulutuksella päästiin sen yli. Muut eivät ole yrittäneet pomottaa, mutta toisaalta, tämä vanhin on ollut talossa sanomassa kaapin paikan aina uusille tulokkaille. Pennusta asti on doggi koulutettava, ihan niin kuin kaikki muutkin koirat.

Ystävälläni on narttu doggi, ikää on tällä hetkellä hieman yli vuoden ja käytös on vielä kuin pienellä pennulla. Tuhotöitä on tehty vaikka millä mitalla. Seiniä jyrsitty, oven karmit uudelleen muotoiltu, lehdet, kirjat revitty, periaatteessa kaikkea on maistettu mikä vaan dogin suuhun mahtuu, siis kaikkea. Hyppii ihmisiä vasten, vetää hihnassa, haukkuu ja huutaa muille koirille, jopa murisee.
Ei totutettu muihin koiriin, ei annettu perustottelevaisuutta. (Koirahan toimii kotona kuin unelma kun ei ole häiriötekijöitä.)
Olen siis nähnyt millainen tilanne dogin kanssa tulee jos sen kanssa vain ollaan... ei kouluteta, ei sosialisteta. Talossa eletään täysin koiran ehdoilla. Kaikki on sallittua kun ei noin isoa koiraa voi enää kontrolloida.Niinpä niin..Itselläni mastiffi eikä moisia ongelmia ole ollut koskaan. Ne rajat..

Tällä koiralla on mitä rakastavin luonne ja osaavissa käsissä se olisi voinut olla mitä ihanin kumppani, mutta nyt tilanne on todella huono. Neuvot eivät kelpaa, eikä apu.