Surusi aistin, tunnen,
ahdistuksen nään silmissäsi.
Sinä tiedät sen.
Olen toivoton, en voi auttaa. Minuunkin tarttuu, kummankaan ei hyvä näin.
Tiedän, minun on päästettävä irti,
irti sinusta.
Mene, etsi, löydät kyllä sen mitä etsit kun aika antaa sun löytävän.
Rauhan.
Mene.
Kipu valtaa itseni kun myönnän et on annettava periksi, luovutettava.
Haluaisi en, mutta mene
mene pian muuten takerrun taas menneeseen toivoen parempaa huomista jota ei ole tiedossa.
Parempi niin, mene, sillä rakastan sua.
ahdistuksen nään silmissäsi.
Sinä tiedät sen.
Olen toivoton, en voi auttaa. Minuunkin tarttuu, kummankaan ei hyvä näin.
Tiedän, minun on päästettävä irti,
irti sinusta.
Mene, etsi, löydät kyllä sen mitä etsit kun aika antaa sun löytävän.
Rauhan.
Mene.
Kipu valtaa itseni kun myönnän et on annettava periksi, luovutettava.
Haluaisi en, mutta mene
mene pian muuten takerrun taas menneeseen toivoen parempaa huomista jota ei ole tiedossa.
Parempi niin, mene, sillä rakastan sua.
Vastaukset 8
Vanhimmat
kiitollisin mielin
vaikka raskain askelin
en voinut odotuksiasi täyttää
tiesin sen jo
alkutaipaleella
varresta poikki
virta olisi vienyt
eleet olisi tarttunut
rakastanut
ikuisesti elämälle sinusta kiitollisena
minun on nyt hyvä
löytänyt elämäni rakkauden
onnea sinullekin omasi kanssa
kissa voi hyvin
sillä on kumppani
kaikki on hyvin
lapset aikuistumassa
irtoamassa
ja minä alan elää
kiitos sinulle,
tasan kaikesta!
olin niin poikki
elämälle vieras
ymmärrys lukossa
rakastin miestä
enkä ketään
S i n u a -
niin rohkeasti tartuin sanoihisi!
imin niistä voimaa
kasvoin siihen
ja koin sitä samaa kipua
kuin aina
minua ei ymmärrä kukaan ..
ei sinussa ollut mitään vikaa
opetit todella askeleita kuinka seinät uusitaan
ja miljoona muuta juttua
mutta kutistuin olemattomiin
mikään ei riittänyt
ymmärrykseni sulut vielä kiinni
tänä kesänä
kohtasin herkkyyden
itsessäni
itseni
ja
se oli avain -
löysin mitä hain - -
silti rakastan kaikkea elettyä elämää
josta olit Osa,
pelastava enkeli
tuo kuva oli ahdistavan kesän jälkeen jossa kipu ja tuska stressin jälkeen
mieli hajonneena
ihmisiin
kuin aina
elämäni hajoaminen päättyi
sen hajoamisen päättyminen alkoi
kun kohtasin
naisen
jolle itseni tahdon antaa
- rapsutelkaa kissoja ja koiria -
ne meitä hoitavat
niin hyvin,
lemmikit
koska rakastan sinua.
Menen, koska ennen kuin päästät irti menneisyydestäsi, et pysty minua rakastamaan. Menen, mutta odotan siellä minne menen. Odotan, että päästät irti siitä kaikesta joka on sydämesi rikkonut. Menen ja odotan kunnes parsit sydämesi kokoon jälleen.
Ja sitten tulen takaisin. Tulen takaisin katsomaan. Katsomaan voitko silloin vihdoinkin rakastaa minua.
ja
tiedän senkin että rakastan
Sinua
kuin sisar -
naapurista
se ei ollut kuitenkaan minun osani
minun oli kuunneltava sisimpäni ääntä
tiedän että tämä ihminen on
sisimpäni
äänestä
osa
sinua toivoisin voivani
hiljaa
koskettaa
kipeään
sydämeesi
siihen
haavaan
joka
olen
anna minulle
anteeksi
rakastan sinua
kuin sinua rakastan
en niinkuin
itseäni
en löytänyt
itseäni
kauttasi
minun oli vain määrä ottaa
ja
ajaa sinut
pois
sisimpäni haavoja
hoitaa
toinen
syvimmän haavani
avautumaan saaneena
rakastan sinua
täältä
kaukaa
rakastan sinua
ihmisessä joka sinua hyvänä pitää
rakastan
sinua
anna
minulle
anteeksi
olit minulle liikaa
tyydyn paljon
paljon
paljon
vähempään
rakkaus kauttasi
teki niin kipeää
minä
sinua
rikoin
kovuudellani
liialla kiltteydelläni
ole hyvä
anna itsellesi lepo
ota se kun sinua hoitavat kädet
sen sinulle
haluavat antaa
et ollut se oikea
en ollut sinun se oikea
jos olin
elämä
opettaa
niin viiltävällä tavalla
anna meille
- joita ei enää ole -
anna meille
anteeksi
ilman sitä
emme voi kumpikaan
tahoillamme vapaana mennnestä
jatkaa
.. vaan anteeksi antaminen on vaikeampaa..
Anteeksi antaminen vaatii kaiken tapahtuneen ymmärtämistä. Ja sitä kaikkea ei voi ymmärtää ennen kuin se kaikki sanoiksi puetaan. Sanoiksi, jotka suuntaani suuntavat.
Olen kuin ulkopuolinen. Ulkopuolinen tapahtumissa jotka silti koskettavat juuri minua. Minua ja minun sydäntäni.
Sillä juuri siellä sinä olet, minun sydämessäni - haavana joka sattuu enemmän kuin mikään aiemmin. Koskaan.
...ymmärrykseen avatuvaa asennetta
pyydän elämältä
käskemällä ei saa
ei hakemalla
mielen tyyntymisellä...
mika tyynnyttäisi -?
kaksisuuntainen tie
tulla kohti perä edellä
etsiä
kysyä
missä avaimet -?
taivas
sinussa
syvin
avain
avaa se ovi
anna puhaltavan tuulen
kivun poistaa
surun ilo -?
"en ole yksin syvimmässä yksinäisyydessänikään"
saan
valon
rakkaus hoitaa
se syvin
ylhäältä meissä
jokaisessa
kuin joskus lapsen lailla
Isä
ota
syliin...
käske.. Pyydän vain. Nyt enää hiljaa mielessäin.
Mielessäni joka tyyntyisi jos voisi. Tuuli helpottaa hetkellisesti. Kunnes toinen tuuli tuo taas kaiken takaisin. Aloitan alusta. Uudelleen ja uudelleen.
Yksin kuljen. Avaan ovia. Suljen niitä takanani. Avaan uudelleen. Uudelleen ja uudelleen. Kunnes ei ole enää mitään mitä avata.
surulla on kai sija
jokaisessa - ?
sillä syy
miksi valtaa ihmisen - ?
oisiko siinä syy avaimeen -?
että aukeaisi
että vapauttaisi
salpautuneen
sielun - ?
suru
menetys
luovuttamisen tuska
tarpeellinen askel - ?
astua eteen
tai taa
tai
pysyä paikallaan
kun liikkua ei voi
kun mikään ei liiku
jähmettynyt
paikalla missä ei tunne enää mitään - ?
kun menisi ohi
surun syvin
mutta ei
uudelleen ja uudelleen
uuden erehdyksen ja useamman kautta
sama maa
sama manner
suru
siinä asuin koko elämäni alun
kun sain
ymmärrykseen rohkeuden
- anna pois liikaa mikä on - saat
kun kyllin surtu
suru vaimenee
ei muuta kuin aikaa
ole ja on
joka hetki
elämä sykkii
ylhäältä koputtaa
joko avaat
oven
anna suru pois
anna tuska
anna se ettei tunnu mikään miltään
kun annat
suru yhä on
mutta kääntänyt kasvonsa esiin:
otettu kipu
pois
alta pulpahtaa jotain - uutta -?
olisiko se
ilo -?
olisiko se
vapaus - ?
olisiko se uuteen alkuun
uuden rohkeuden siemen - ?