Silmin sumuisin, käsin haparoiden,
ovelle talon oudon kävi kulkuni
Hiljaa, varoen avasin oven,
ei vastausta kuulunut koputuksiini
Varoen askeleeni veivät minut sisään,
valtasi sieluni haikeus, lämpö uusin
Eivät olleet seinät talon tämän,
pelolla, kauheuksilla tapetoitu laisin
Kulkien pitkin usvaisia käytäviä,
availlen ovia, katseeni huoneisiin loin
Huomaamaan aloin muistoja säilyviä,
täällä ovat tunteet elämäni, jotka koin
Näin itseni sylissä äidin, isän,
hellästi keinuttamassa sylissään
Tytön nuoren hahmon näin edessäin,
muistot kauniit päälleni laskeutuivat
Tuon pienen herkän hetken näin,
ensirakkautein, silmät rakastavat
Läpi kuljin elämääni, sen lämpimiä hetkiä,
jotkut hellempinä, jotkut kirkaampina,
ei vaikeita aikoja täällä huomaa
Näin tunteita voimakkaita, pieniä pätkiä,
koin uudelleen rakkauksia suloisina,
helliä kosketuksia, sydämien luomaa
Eteen oven kauniin, erilaisen, seisahdin,
kahvaa sen kokeilin, ei avautunut ovi tää
Alta näkevinäni olin kajon lämpimän liekin,
ymmärsin vihdoin, tämä minun piti elää
Ei antanut talo tulevaisuuttani,
vihjaili vain, sydämelleni loi liekin
Takaa oven viimeisen suljettuani,
tunnelman tuon haikean koin
Olin löytänyt talon rakkauksieni
ovelle talon oudon kävi kulkuni
Hiljaa, varoen avasin oven,
ei vastausta kuulunut koputuksiini
Varoen askeleeni veivät minut sisään,
valtasi sieluni haikeus, lämpö uusin
Eivät olleet seinät talon tämän,
pelolla, kauheuksilla tapetoitu laisin
Kulkien pitkin usvaisia käytäviä,
availlen ovia, katseeni huoneisiin loin
Huomaamaan aloin muistoja säilyviä,
täällä ovat tunteet elämäni, jotka koin
Näin itseni sylissä äidin, isän,
hellästi keinuttamassa sylissään
Tytön nuoren hahmon näin edessäin,
muistot kauniit päälleni laskeutuivat
Tuon pienen herkän hetken näin,
ensirakkautein, silmät rakastavat
Läpi kuljin elämääni, sen lämpimiä hetkiä,
jotkut hellempinä, jotkut kirkaampina,
ei vaikeita aikoja täällä huomaa
Näin tunteita voimakkaita, pieniä pätkiä,
koin uudelleen rakkauksia suloisina,
helliä kosketuksia, sydämien luomaa
Eteen oven kauniin, erilaisen, seisahdin,
kahvaa sen kokeilin, ei avautunut ovi tää
Alta näkevinäni olin kajon lämpimän liekin,
ymmärsin vihdoin, tämä minun piti elää
Ei antanut talo tulevaisuuttani,
vihjaili vain, sydämelleni loi liekin
Takaa oven viimeisen suljettuani,
tunnelman tuon haikean koin
Olin löytänyt talon rakkauksieni
Vastaukset 35
Vanhimmat
Tämä oli ihana runo, kiitos siitä :)
Minullakin on muistoissani talo jossa asuin muutaman nuoruusvuoden, talo täynnä elämää, ihmisiä, ystävyyttä
Olen kirjoittanut hiljakkoin siitä talosta runon,
joka nyt on autio
on sisälläni, ehkä jotain hakemista syvältä...
Koskettava oli runosi nuoruuden suojastasi. Vaikka vanha häviää, muistoina ne sinulle jäävät...
on selvästi sisälläsi, siellä ne huoneet on.
sieluuni vievät kautta monien mutkien,
helposti labyrinttiini eksyen
Mutta jossain perällä käytävän tuon,
löytyy pieni autio huone sydämeni,
sitä korjaamaan käydä voi, jos käy sinne,
läpi taipaleen tuskien kunnialla selvittää
Oikopolku on pienten mahdollisuuksien päässä...
on hyvästä, olisikohan sille karttaa..?
Mutta enpäs muista, mihin sen laitoinkaan... Ehkä se pitää kaivaa jostain syövereistä, ehkä se on lukkojen takana, ehkä ihan näkyvillä...
kartta on luettavissa silmistäsi... mutta jos pidät silmiäsi kiinni?
olla niin aidosti kiinnostuneena kasvojen lähellä, etten millään pysty pitämään silmiäni kiinni...
helpommin sanottu kuin tehty
*huokaus*...
kartta oikopolkuineen löytymättä
Kaksi sydäntä yhdistymättä
Eikä koskaan vastausta kahteen ylitsepääsemättömään sanaan:
Entä jos?
se on niin surullista...
"Ilo kauas kulkee, sydämeni sulkee ovensa ja hiljaa on. Tyhjä huone lienee sydämesi vaan, koska kodin löytää saan? Sisään astuin kerran, viivyin hetken verran sitten täytyi muuttaa pois.Rakkaus kun haihtui, toinen paikan sai lyhyeksi aikaa kai.
Kotiani etsin vaan, tyhjän huoneen löytää saan. Tahtoisin vaan taas uudestaan huoneesees asumaan. Sydämesi syvyyteen, tuohon tyhjään huoneeseen, etsin taas tien, rakkauden vien sinne mä asumaan..." (Merja Rantamäki-sydämesi tyhjä huone) ...Tai jtn. sinne päin
Se talo on suuri ja kylmä kulkea, sen käytävät liian pitkät.Perässä pitää kaikki ovet sulkea, ettei auringon viimesäde pääse karkaamaan.
Sen seinät täynnä tuskaa ja huutoa,loukattuja tunteita...surua. Se peittää sisälleen lämmön ja rakkauden,varjelee sitä kuin hellä huoma valkojoutsenen ettei kuori kaunein ja herkin pääsisi murtumaan.Sen huoneen ovi suljettu ja avain iäksi hukattu.Ainoastaan TOIVO ja rakkaus voi sen löytää...
pidän tuskani huoneistoissa suljetuissa,
huoneet valon, toivon ikkunoiden annan auki olla
Talooni kuuluu myös siipi tuskan,
oven sinne vievän salpaan lujasti,
avaimen kätken paikkaan kaukaiseen
Aina kuljen talossani ohi oven mustan,
toivon mieleni tietävän sen visusti,
en avainta löytää halua tuohon oveen
Mutta kuitenkin kaiken varovaisuuden jälkeen,
mieleni hakee avaimen piilostaan varmasta
Pakottaa ovelle, sen avaamaan, kulkemaan,
läpi tuskaisten muistojen tien,
vihan kuoppaisen polun pahaisen,
pelkojen alle paljaana kaatumaan
Voimilla kaukaa siintävän valon,
nousen raskaan taakkani alta,
sillä kajo tuo toivon, rakkauden,
minut huoneista tuskan ulos ohjaa
*Sanaton* ...Sait sanattomaksi=)
Kajo auringon valon olkoon hymyni, olkoon se hellyyteni. Sen ensisäteet kun oven sen auki raapaiset, olkoot se toivotukseni sinulle nähdä itse aurinko. Kaikki se lämpö ja kuumuus rakkauteni jonka TOIVON sinun..minun...meidän löytävän.Kenties kerran perille saattaa se etsijän...joka matkalla rikkonaista polkua kulki, joka kaiken sisimpäänsä sulki. välillä lipsuen sivuun tien ja nousten sieltä taas uhmakkaasti.Tule niin sinut mukanani vien ja mitään ei jää jäljelle tuskastasi! -Kirjoitti itsekkäästi;zhe sininen-*hymyää*
tämä runosi on sanattomuuttasi,
niin mitenköhän sitten, kun et olisi... :)
Silmiini hellästi häikäisten hymysi suot,
sillä lämpösi sieluuni hyiseen asetat,
sulattaen herkän sydämeni sykkeeseen villiin
Nousten jaloilleen, käyden eteenpäin,
käteni ojossa kohti kauneuteen rakkauden,
jättäen tuskani ovelle parkumaan
Saan kai minäkin kommentoida ? :)
Ettei tuu sapiskaa ....
Aivan ihanan runon ja mielenkiintoisen olet kirjoittanut!
Uskomaton on tuo runouden lähde joka sisältäsi antaa meille muille miettimistä.... ;)
Tottahan toki saat kommentoida... (Ainakin, jos kehut... ;) )
Hienoa, että pidit tästä. Lähteeni taas syveni kauniista sanoistasi. Kiitos.
Pidinhän minä ,niinkuin monista muistakin runoistasi.Alan tässä taas verryttelemään sanahelinää,jos tulis jotakin.
...kysyä sinulta että osaatkos runoilla murteella?Tarkoitan vaikka Tampereen tai Turun ?
Voisivat olla aika mielenkiintoisia ne runot ...
sitä kysyä. Eipä taida olla kokemusta noista niin paljoa, että saisin mitään oikeaa aikaiseksi.
Kyllä varmaankin aikas mielenkiintoisia voisivat olla...
...niin kai. :) Olin jo nukkumassa mutta tässä sitä taas ollaan..
sitä oli kuitenkin kello herättämässä... ;)
No ei ihan mutta melkein.. :)
tästä ole taas tulossa samanlaista viestien vaihtoa, kuin aikaisemminkin? ;)
...mist mää sen voin viäl tietää,mis mennään? ;)
sitä tunnu kukaan tietävän, joten nou hätä... ;)
..joo ei kai kukaan ... ;)Mitäs muuta ?
samaa rataa: töitä, hetki runoilua, lukemista ja unta kaaliin... :) Olikos sinulla mielenkiintoisempaa?
..vain ja totisesti sittenkin!et uskois korvias,jos kaiken kertoisin....
olen kyllä kuullut aika monia tapahtumia, joten ehkäpä uskon kuitenkin... :)
...olipa mukava tavata taas...
oli, ehkä joskus jossain...
tarkoitat? On ihana olla tässä ja tietää sinun olevan siellä..ei niin kaukanakaan..
tietää, että olet siellä, ehkei kaukanakaan olla toisistamme...
Mutta eipä näillä julkisilla palstoilla oikein viitsi kovin kummoisia jutella... Siksi tuo joskus jossain...