Asumme v. 28 valmistuneessa hirsitalossa, sisäovet ovat maalattu valkoisiksi, samoin ikkunanpokat (moniruutuiset, isolta osin alkup.lasit). Maali on vähän lohkeillut sieltä täältä erityisesti ovissa. Maalikerroksia näyttää olevan useita, lohkeamista näkyy maalipinta puun sijaan. Ovien valkoisuus on myös kadonnuta ajan myötä.
Haluaisimme maalata sisäovet ja osan pokista uudelleen.
Kysymys kuuluu: onko vanhat maalit pakko poistaa? Vai riittääkö poisto irtoavista kohdista ja paikkaus hionta uusi pintamaali? Projekti tuntuu aika loputtomalta mikäli kaikki pinnat aletaan puhdistaa useista vanhoista kerroksista... Mitään "loppuiän" ratkaisua emme hae, olisi kiva jos pinnat kestäisivät edes n. viisi vuotta:) Kuumailmapuhallin kyllä löytyy, samoin skrapat yms.
Maaliksi olen ajatellut vanhaa kunnon maalarin valkolakkaa, vai onko tekniikka kehittynyt ja parempia tuotteita tiedossa?
Haluaisimme maalata sisäovet ja osan pokista uudelleen.
Kysymys kuuluu: onko vanhat maalit pakko poistaa? Vai riittääkö poisto irtoavista kohdista ja paikkaus hionta uusi pintamaali? Projekti tuntuu aika loputtomalta mikäli kaikki pinnat aletaan puhdistaa useista vanhoista kerroksista... Mitään "loppuiän" ratkaisua emme hae, olisi kiva jos pinnat kestäisivät edes n. viisi vuotta:) Kuumailmapuhallin kyllä löytyy, samoin skrapat yms.
Maaliksi olen ajatellut vanhaa kunnon maalarin valkolakkaa, vai onko tekniikka kehittynyt ja parempia tuotteita tiedossa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen kunnostanut 40-luvun talomme sisäovia, joissa oli muutama maalikerros, päällimmäinen epätasainen kovaa ja kiiltävää alkydimaalia. Ensiksi ajattelin hioa oven, mutta homma osoittautui tosi työlääksi ja pölyiseksi. Maalinpoistoaineet olisivat olleet nopea ratkaisu, mutta kuulemani mukaan niiden käyttö vaikeuttaisi uuden maalin kiinnittymistä.
Aloin poistamaan maalia kuumailmapuhaltimen ja skrapan avulla. Homma on suhteellisen helppoa ja nopeaa, aikaa tässä meni noin neljä tuntia/ovi. Maalia kuumennetaan sen verran, että se irtoaa alustastaan. Korventaminen pikemmin vaikeuttaa maalin irroittamista ja lisää muutenkin runsaan, pahanhajuisen ja epäterveellisen käryn määrää
Muutaman sentin levyinen skrapa tuntui kätevimmältä. Sen reunat kannattaa viilata pyöreiksi, jottei oviin tule naarmuja. Vaativinta oli poistaa maali ovipeilien reunoilla olevista, muotoon höylätyistä profiileista. Kun olin poistanut maalin, hioin vielä oven tasohiomakoneella, hankalat paikat käsin. Sitten maalasin oven kahdesti pohjamaalilla, tein välihionnan ja vedin Miranolin päälle. Tulos on kai aika lailla samanlainen kuin valkolakallakin.
Jos tekisin homman uudestaan, tasoittaisin oven tosi huolella ennen loppumaalausta. Kiiltävä maali ei anna mitään anteeksi.
Olen kunnostanut myös talomme ainoan alkuperäisen ikkunan. Aluksi kannattaa poistaa irtoava maali ja hioa pinta. Sitten tasoitus ja maalaus. Jos haluaa viimeisen päälle siistit ikkunat, voi maalin poistaa kokonaan kuumailmapuhaltimen avulla. Homma on työläs, mutta kannattaa.
Hei! Kannattaa tutustua museoviraston ohjeisiin ikkunoiden kunnostuksesta. http://www.nba.fi/tiedostot/31d0b58e.pdf
"Mitään "loppuiän" ratkaisua emme hae, olisi kiva jos pinnat kestäisivät edes n. viisi vuotta:)"
- Lähes samalla vaivalla tekee homman kunnolla ja se kyllä maksaa takaisin tavalla tai toisella. Ehjää ei tarvitse korjata, eikä turhaa työtä tehdä.
Kosaanilla vaan puhaltelet ja jollain metallilastalla rappaat, niin hyvä tulee. Sitten vain uutta maalia päälle.
Kiitoksia jo tähän mennessä vastanneille! Pakko kai se on sitten ottaa skrapa käteen:) Toisaalta projektilla ei ole kiire, eli hiljaa hyvää tulee ja jos yksi ovi kerrallaan etenee, ei ahdistustakaan pääse syntymään... Kellarista löytyneen ylimääräisen oven skrapasin jo kesällä pöydäksi, siinä oli kuusi kerrosta maalia, joista välissä oli yksi kerros sellaista omituista muovimaista, oranssia. Tuo kerros irtosi lähes kokonaisina pitkinä siivuina.