kapina

Lauri Viita

Nuoren, riuskan urosluteen
mieli paloi vapauteen.
Kutsuttuaan heimojoukon
juhlasaliin sängynloukon
urho päästä olkipylvään:
"Kansalaiset, silmät tässä
surkastuvat pimeässä,
niinkuin tähden laiskuutemme
kuihtuivat lentimemme.

Ahtautta isänmaamme
hävetä me raukat saamme,
syntyväisyys painuu lamaan!
-Luteet, veljet, valloittamaan
ryhtykäämme Seinämeri!
Inhottava ihmisveri
olkoon ruoka täin ja madon
jalomman saa lude sadon!"

Kymmenkunta kuuliaista
sai kuin saikin seuralaista.
Illan tullen viime kerta
juotiin tilkka ihmisverta-
sitten riviin sängynlaitaan,
hyppy alas matonraitaan,
siitä yli kirjoluteen
johtamana seinään asti
jonossa ja joutuisasti.

Alkoi uljas nouseminen,
pysty, mutta voitollinen-
kunnes, kun jo katto hohti,
julma käsi syöksyi kohti.
Juostiin sivuun, taakse, eteen-
sama tulos:likaveteen
käsi poimi yhden tyhmän
VILLITSEMÄN luderyhmän.

----

Surullinen tapaus.-
Sellainen on vapaus.


(Muistaako kukaan mikä se apinalaji on nimeltään,
jota naiset johtavat? Minä en satu muistamaan.)