Niin...mun ongelma on nyt se että oon ollu melkein vuoden ihastunu yhteen jätkään...
Viime vuonna mä vaihoin kouluu jakson ajaksi ja tämä jätkä sattu yhelle samalle kurssille. Mä sitten ihastuin siihen mutta en saanu sen jakson aikana mitään aikaseksi asian suhteen...mutta sitten jakson loputtua lähetin sille viestin(olin hommannu numeron kaverin kautta) jossa sanoin olevani kiinnostunu siitä...no se ei ees tienny kuka olin:( kyllä se vissiin sit parin viestin jälkeen sai selville sen mut siihen se sit jäi ko en viittiny enää lähettää sille mitään...
No siinä olin sit pari jaksoa "omassa" koulussa ja tunteet tätä jätkää kohtaan jotenki hiipu...kyl mä olin siitä viel kiinnostunu mut ihastuin sit yhteen luokkakaveriin jonka kans mulla sit oli jotain juttuaki mut ei siitä tullu mitään.
Sitten taas ko menin siihen toiseen kouluun nii ihastuin siihen jätkään taas. Mut sillon en uskaltanu enää tehä mitään....jotenki nolotti vieläki ne viestit vaikka ei kai niissä sinällään mitään noloa ollu...No nyt mä oon taas siellä koulussa ja taas ihasunu siihen samaan ihmiseen mut nyt alkaa jo masentaan et miks mun pitää aina ihastuu siihen? Ja miks se ei huomaa mua?
Ei kukaan sattus tietään et miten voisin unohtaa sen? :)
Ja onko ketään kellä ois jotenkikaan sama tilanne? tai ollu? miten te ootte menetelly?
Viime vuonna mä vaihoin kouluu jakson ajaksi ja tämä jätkä sattu yhelle samalle kurssille. Mä sitten ihastuin siihen mutta en saanu sen jakson aikana mitään aikaseksi asian suhteen...mutta sitten jakson loputtua lähetin sille viestin(olin hommannu numeron kaverin kautta) jossa sanoin olevani kiinnostunu siitä...no se ei ees tienny kuka olin:( kyllä se vissiin sit parin viestin jälkeen sai selville sen mut siihen se sit jäi ko en viittiny enää lähettää sille mitään...
No siinä olin sit pari jaksoa "omassa" koulussa ja tunteet tätä jätkää kohtaan jotenki hiipu...kyl mä olin siitä viel kiinnostunu mut ihastuin sit yhteen luokkakaveriin jonka kans mulla sit oli jotain juttuaki mut ei siitä tullu mitään.
Sitten taas ko menin siihen toiseen kouluun nii ihastuin siihen jätkään taas. Mut sillon en uskaltanu enää tehä mitään....jotenki nolotti vieläki ne viestit vaikka ei kai niissä sinällään mitään noloa ollu...No nyt mä oon taas siellä koulussa ja taas ihasunu siihen samaan ihmiseen mut nyt alkaa jo masentaan et miks mun pitää aina ihastuu siihen? Ja miks se ei huomaa mua?
Ei kukaan sattus tietään et miten voisin unohtaa sen? :)
Ja onko ketään kellä ois jotenkikaan sama tilanne? tai ollu? miten te ootte menetelly?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Arvelisin tekstisi sisällöstä päätellen, että olet siinä 14-vuotias. Kuten itsekin olet varmaan jo huomannut, tuossa iässä ihastumiset tulevat ja menevät melko nopeastikin, eivätkä siis todellakaan ole mitään vakavia juttuja, jos loppuelämää ajatellaan. Promille teinirakkauksista nykyään kantaa läpi elämän. Sitä ihastutaan tosi nopeasti ja voimakkaasti, useimmiten juuri pinnallisiin asioihin (ulkonäkö, pukeutuminen, muiden suosio). Pikemminkin se on siis ihailua, joka kokemattomassa nuoressa voi tuntua syvältä rakkauden tunteelta tai se voi myös kasvaa voimakkaaksi ihastukseksi, mutta harvoin, hyvin harvoin on todellista rakkautta. Kuten itsekin huomasit, pääsit siitä pojasta yli toisen ihastuksen tultua kuvioihin. Ja kun se taas lopahti, palasit alkuperäiseen. Sellaista se on - vuoristoratarakkautta - ja se on vain hyväksyttävä ja kestettävä. Kokemattomina nuoret kokevat nämä tunteet paljon voimakkaammin, riipaisevammin ja kohtalokkaammin.
No, mitä sitten tulee siihen poikaan, joka ei - mikäli oikein ymmärsin - vastannut sinun lähestymiseesi. Voin sanoa rehellisesti, että tuossa iässä pojat ovat usein hyvin "tyhmiä", eivätkä edes tajua muuta kuin suoraa puhetta. Karrikoidusti sanottuna vasta kun astelisit pojan eteen, tarttuisit sitä korvista ja sanoisit: "hei jätkä! Mä tykkään susta, mitäs sä tykkäät musta?", vasta silloin tuo poika ehkä tajuaisi mitä sinä oikeastaan hänestä tahdot.
No en tietenkään tiedä miten sinä asiasi esitit niissä tekstiviesteissä (joita sinä ihan suotta häpeilet - pojan oma menetys, jos ei kiinnosta), mutta jos mielestäsi suoraan ja riittävän selvästi, eikä vastakaikua ole tullut, anna olla. Ei ketään voi pakottakaan toisesta pitämään. Jos taas jätit ns. tulkinnan varaa, mene nyt ihmeessä ja nykäise sitä jamppaa hihasta ja puhu asiasi suoraan. Ei se sen kummempaa ole. Ihmiset aivan syyttä suotta kainostelevat ja katselevat kaukaa toisiaan - ja silloinkin vain kun toinen ei satu näkemään. Sitten itketään kun mitään ei tapahdu. Odotetaan vain jotain ihmettä!
Eli lyhyesti: jos tahdot jotain tapahtuvan, sinun täytyy se tehdä: puhumalla. Pojat ovat tuossa iässä (ja useimmat vielä aikuisenakin) toivottoman aloitekyvyttömiä ja ehkä pelkäävät coolin olemuksensa sortuvan tai jotain sellaista, mistä eivät enää ikinä pääsisi yli, jos pakit tulisi.
no tota...veikkasit iän väärin...oon 16....
en vaan osaa kirjottaa mitään selvästi....siitä johtuu toi lapsellisuus tossa edellisessä tekstissä. Ja kyllä siinä viestissä selvästi luki et oon kiinnostunu...poika vastas et ei tiä kuka oon... selvitin sen sille mut en sit enää lähettäny muuta.
No, siinä tapauksessa asia voi olla niinkin, että tämä poika yksinkertaisesti pelkää. Todennäköisesti hän on ujo, koskapa ei uskalla vastata mitään. Todennäköisesti hän on jäänyt miettimään mitä se seurustelu sitten tarkoittaisi: miten paljon hän joutuisi satsaamaan itseään siihen, mistä kaikesta mahdollisesti karsimaan/luopumaan, ja tämä voi tuntua hiukan pelottavalta hänestä. Eli tuon kynnyksen ylittäminen voi olla hänelle tosi rankkaa? Jospa sinä vielä kerran yrittäisit puhua hänelle, kertoa mitä sinä haluaisit, ja selittää ettet sinä suinkaan ole häntä mihinkään "ryöstämässä" ja kahlitsemassa. Anna miettimisaikaa, jos siltä näyttää, mutta kerro että haluaisit jonkinlaisen vastauksen tietyssä ajassa. Mutta älä nyt mene pilaamaan koko juttua huonolla asenteella, vaan ole oma itsesi ja ymmärrä myös hänen mahd. pelkojaan.
Toivotaan parasta! Ole sinä nyt vielä kerran rohkea!
Ja sorry se pieni arviointivirhe... =) Sattuuhan näitä. Olisihan minun pitänyt ottaa huomioon myös tunnetilasi, jossa sitä kirjoitit. Varmasti ajatukset myllersivät ja tuli siksi vähän sekavaa tekstiä.
"Kun sun nään
mä yhtä pyydän, rakkahin:
kanssain voitko alkaa uudelleen..."
ja:
"silmäin eessä verho kyynelten"
when i´ll fall in love
it will be forever
or i´ll never fall in love