isosisko, jonka kanssa oon viettäny koko elämäni muuttaa toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. se on vieny jo kaikki kamansa ja enää on muutama vaatekappale kotona oottamassa hetkeä, kun siskoni lähtee ja vie itsensä ja viimeiset tavaransa täältä lopullisesti tuonne kauas pois :(
ei se ees muuta kauas, mutta... enää ei oo jälellä ketään ystävää mulle. oon siis nuorimmainen meijän perheestä, ja sisko, joka on mulle kaikkein läheisin ihminen maan päällä, lähtee pois. oon muutamana yönä itkeny itteni uneen, ku ajattelen että tästä lähtien mun vapaa-aika täyttyy koneella istumisesta, parhaimmat koulukaverit kun sattuvat asumaan melko kaukana musta ja ei oo mitään kulkuvälinettä millä pääsis niitä tapaamaan.
ei tarvi kommentoida mitään. surettaa vaan kun oon niin yksin jo muutenkin ja nyt kun sisko lähtee, lähtee samalla ainut todellinen linkki sosiaalisuuteen vapaa-ajalla... :(
ei se ees muuta kauas, mutta... enää ei oo jälellä ketään ystävää mulle. oon siis nuorimmainen meijän perheestä, ja sisko, joka on mulle kaikkein läheisin ihminen maan päällä, lähtee pois. oon muutamana yönä itkeny itteni uneen, ku ajattelen että tästä lähtien mun vapaa-aika täyttyy koneella istumisesta, parhaimmat koulukaverit kun sattuvat asumaan melko kaukana musta ja ei oo mitään kulkuvälinettä millä pääsis niitä tapaamaan.
ei tarvi kommentoida mitään. surettaa vaan kun oon niin yksin jo muutenkin ja nyt kun sisko lähtee, lähtee samalla ainut todellinen linkki sosiaalisuuteen vapaa-ajalla... :(
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hanki lähi naapurostosta kavereita. Tai sitten suorita m tai a1 kortti niin pystyt itsekkin ajamaan kauemmas
muakin pelottaa,
koska mun sisko SAATTAA lähteä ensi vuonna vaihtariksi, vuodeksi pois euroopasta enkä näkis sitä vuoteen :(
Hei! Mulla on vähän samanlainen juttu. Isosisko 15v muutti kahden tunnin ajomatkan päähän lukioon. Se kyllä tulee käymään melkein joka viikonloppu kotona,mutta silti tuntuu kurjalta. Se oli/on mulle läheinen mutta onhan mulla toki muitaki kavereita ja ystäviä. Mä säälin sua kun joudut olla erossa sikostas,ne on tärkeitä meille. :) Koita jaksaa!
itsellesi poikaystävä ja ongelmat unohtuu kun teillä on niin kivaa yhdessä...
Mun isoveli muutti vähän aikaa sitten tosi kauas enkä nää sitä nyt kun melkeinpä vaan jokatoinen viikonloppu. Itkin asian takia hirveästi. Olimme todella läheisiä ja aivan samanlaisia.
melko varma ettei muutos ole isosiskollesikaan kovin helppo, itsenäistyminen vaatii paljon. Vaikka ero tekee kipeää, pidä mielessä, ettei hän minnekään tavoittelemattomiin katoa. Hän on osa elämääsi nyt ja tulee olemaan sitä jatkossakin. :)
munki isosisko muutti vantaalle ...Nyyh, mä saan sen huoneen...ja kaikki siltä jääneet kamat... siellä joukos on sen ihania pehmoleluja joita halusin aina katsella ja rutistaa... nyt voisin rutistaa sitä. hassuu et kaipaa jotain niin paljon, mut tajuu sen vast ku se onki jo poissa...
Voisinpa sanoa että minulla on samanlainen tilanne. Tosin sisko vielä asuu ainakin kevääseen asti tässä talossa, ellei sitten meinaa mennä Saksaan...
Minullakin on siis sisko, tärkein ihminen minulle.. Kaverit asuvat hieman kauempana.. Pelkäsin siskoni muuttavan pois keväällä, kun hän halusi päästä Turkuun opiskelemaan (me asumme lähellä Tamperetta).. Mutta kun sisko ei päässyt sinne, huokaisin helpotuksesta, vaikka surettikin hieman että siskolle tuli "välivuosi". Nyt hän on kuitenkin saanut jonkun peruutuspaikan Turusta (kolmas vaihtoehto opiskelupaikoista).. Ja suunnitelmana hänellä on että hän hakee vielä enemmän kiinnostavia paikkoja keväällä, ja jos ei pääse niin sitten hän ottaa tuon paikan..
Muuttaa siis Turkuun. Mutta keväällä hän hakee vähän lähempää opiskelupaikkoja.. Mutta siltikin eri paikka kuin tämä. Se sattuu.
Minulle tulee käymään aivan samalla lailla. Olen nuorin lapsista, ja kas. Vuoden päästä olen todennäköisesti ainut kotona. Istun jo nyt liikaa tietokoneen ääressä, ja kun sisko muuttaa niin minähän en poistu tästä koskaan. :/
Vanhin veljistänikin muutti Saksaan. Ei kiva, en näe häntä ollenkaan..
Kummitäti tarjosi au-pairin paikkaa Saksasta siskolleni, hän ehkä meneekin sinne joksikin aikaa.. Minä tietenkin kannustan häntä lähtemään, tekee hyvää. Mutta minä jään yksin...
Mun isosisko(olen itse nuorin perheessämme) asuu oikeastaan kokonaan poikaystävänsä luona Kajaanin lähellä ja käy muutaman viikon välein kotona.. Ei siinä mitään siskon poikaystävä on todella mukava.. Ikävöin siskoani paljon koska kotona on aika yksinäistä..Meillä on 5 vuotta ikäeroa, minä 13.v. ja siskoni 18.v... Olemme aika läheisiä..
Toinen isoveljistäni asuu kotona, mutta on melkein koko ajan töissä, emmekä enää ole enää niin läheisiä kuin ennen.. Muistan kun pari vuotta sitten olimme todella läheisiä ja hän lähti opiskelemaan Iisalmeen.. Ikävöin silloin häntä paljon.. Itkin ainakun hän lähti..Hän jätti sen koulun kuitenkin kesken ja muutti takaisin kotiin, syytä en tiedä..
Toinen isoveljeni asuu perheineen Oulunsalossa, ei kovin kaukana..Meillä on yhdeksän vuotta ikäeroa, emmekä koskaan ole olleet kovin läheisiä, ehkä silloin kun olimme pienempiä..En tiedä, vaikka olemme aika samanlaisia kumpikin hiljaisia ja viihdymme omissa oloissamme, emme ole koskaan osanneet puhua mistään.. Outoa..