En sitten tarvi tähän mitään: "Eu tarvi tälläsia tallattuja ja saman tyyppisiä kertomuksia koko ajan kirjotella" kommenttia. Jos ei kiinnosta voi yrittää lukea jotain muuta. :)
Susanna heräsi aamulla kun syksyisen auringon säteet läpäisivät hänen vaaleat verhonsa. Oli lauantai aamu ja uni viipyi Susannan vartalossa. Eilinen opiskelu oli venynyt yöhön asti, hänen pitäisi tänään palauttaa hänen esseensä suoraan opettajan kotiin. Se oli nyt jo kaksi päivää myöhässä, opettajat anna armoa väsyneelle opiskelialle.
Susanna nousi venytellen ylös sängystä. Nyt hän ei jaksaisi sijaamaan sänkyään, sen sijasta Susanna asteli keittiöön päin yö asussaan.
-Huomenta, keitin jo kahvia neidille. Näin sut vielä 11 jälkeen kirjoittamassa sitä esseetäsi. Taisi olla vaikea? kysyi Susannan kämppis virnuillen aamiais pöydästä.
-Tiedät hyvin Mirja että opiskelu ei ole vahvin puoleni, minä haluan vain päästä lukion loppuun ja lähteä opiskelemaan arkkitehdiksi. Susanna vastasi kävellen kahvinkeittimen luokse.
-Mä en vieläkään tajua mikä sua siinä piirtämisessä niin viehättää. Tokihan sulla on lahjoja, mutta sä voisit mielummin vaikka yrittää siivota tätä kämppää kuin piirrellä niitä luonnoksias. Jos et oo huomannu, tää kämppä on ihan sotkunen, kiitos Susannan. Mirja katsoi Susannaa hymyillen myötätuntoisesti.
Susanna istui kahvikuppinsa kanssa pöytään ja raivasi tilaa sanomalehtien,pizza pakkauksien ja koulukirjojen keskelle.
-Mä oon pahoillani, on nyt vaan ollu viimepäivinä niin kiireitä. Tajuuthan sä että toinen kouluviikko on yhtä piinaa. Opettajta suunnilleen hyppii riemusta kun ensimmäinen viikko on ohi ja he saavat alkaa taas antaan lisää läksyä ja pistareita.
-Ymmärränhän mä. Mutta jos sä kuitenki tänään yrittäisit siivota ainaki tän keittiön? Mirja kysyi ja nousi pöydästä. Mutta mun täytyy kuitenkin nyt lähtee meneen.
-Jees. Mä siivoon heti sen jälkeen kun ole vieny ton esseen Liisa Kurttiolle. Susanna huusi vilpittämästi Mirjalle eteiseen.
-Okei, nähään sitte myöhemmin! Huusi Mirja takaisin.
Susanna huokasi hiljaan ja katsoi ulos haaveillen. Hän alkoi kuvittelemaan kuinka hyvä arkkitehti hän olisikaan, hän suunnittelisi kauniita taloja, moderneja huonekaluja.
Hän kuitenkin havahtui takaisin todellisuuteen kun posti tipahti heidän kerrostalo asunnon eteisen lattialle.
Olisikohan siellä... Susanna mietti hetken. Jos arkkitehti koulu olisi päättänyt ottaako ne Susannan sinne opiskelemaan ensivuonna?
Susanna käveli jännittyneenä eteiseen ja otti postin käteensä.
-Mainos,mainos,lehti,lasku ja postikortti. Eih. Susanna huokasi ja laahusti takaisin keittiöön. Ei vieläkään. Mutta hän oli saanut itselleen postikortin ja lehden.
Postikortti oli hänen tädiltään joka oli matkustanut toisen kerran Hawajille hänen uuden rikkaan miehensä kanssa.
Postikortissa oli epäselvä teksti jossa luki: Hei Suski! Olemme Johnin kanssa taas täällä Hawajilla, 35 asteen helteet ja paljon palmuja. Toivottavasti syksyinen Suomikin on elämisen arvoinen. Pääsemme kotiin vasta ensikuun alussa, Johnilla on täällä joku tärkeä kokous kausi. Tulemme käymään kotonasi Syyskuun 15. päivä. Pärjäile kullanmuru!
Postikortti esitti Hawajilaista rantaa jossa oli vaaleaa hiekkaa,palmuja ja auringon lasku.
Susanna vilkaisi kalenteria, 15päivä oli reilun kahden viikon kuluttua.
Susanna heräsi aamulla kun syksyisen auringon säteet läpäisivät hänen vaaleat verhonsa. Oli lauantai aamu ja uni viipyi Susannan vartalossa. Eilinen opiskelu oli venynyt yöhön asti, hänen pitäisi tänään palauttaa hänen esseensä suoraan opettajan kotiin. Se oli nyt jo kaksi päivää myöhässä, opettajat anna armoa väsyneelle opiskelialle.
Susanna nousi venytellen ylös sängystä. Nyt hän ei jaksaisi sijaamaan sänkyään, sen sijasta Susanna asteli keittiöön päin yö asussaan.
-Huomenta, keitin jo kahvia neidille. Näin sut vielä 11 jälkeen kirjoittamassa sitä esseetäsi. Taisi olla vaikea? kysyi Susannan kämppis virnuillen aamiais pöydästä.
-Tiedät hyvin Mirja että opiskelu ei ole vahvin puoleni, minä haluan vain päästä lukion loppuun ja lähteä opiskelemaan arkkitehdiksi. Susanna vastasi kävellen kahvinkeittimen luokse.
-Mä en vieläkään tajua mikä sua siinä piirtämisessä niin viehättää. Tokihan sulla on lahjoja, mutta sä voisit mielummin vaikka yrittää siivota tätä kämppää kuin piirrellä niitä luonnoksias. Jos et oo huomannu, tää kämppä on ihan sotkunen, kiitos Susannan. Mirja katsoi Susannaa hymyillen myötätuntoisesti.
Susanna istui kahvikuppinsa kanssa pöytään ja raivasi tilaa sanomalehtien,pizza pakkauksien ja koulukirjojen keskelle.
-Mä oon pahoillani, on nyt vaan ollu viimepäivinä niin kiireitä. Tajuuthan sä että toinen kouluviikko on yhtä piinaa. Opettajta suunnilleen hyppii riemusta kun ensimmäinen viikko on ohi ja he saavat alkaa taas antaan lisää läksyä ja pistareita.
-Ymmärränhän mä. Mutta jos sä kuitenki tänään yrittäisit siivota ainaki tän keittiön? Mirja kysyi ja nousi pöydästä. Mutta mun täytyy kuitenkin nyt lähtee meneen.
-Jees. Mä siivoon heti sen jälkeen kun ole vieny ton esseen Liisa Kurttiolle. Susanna huusi vilpittämästi Mirjalle eteiseen.
-Okei, nähään sitte myöhemmin! Huusi Mirja takaisin.
Susanna huokasi hiljaan ja katsoi ulos haaveillen. Hän alkoi kuvittelemaan kuinka hyvä arkkitehti hän olisikaan, hän suunnittelisi kauniita taloja, moderneja huonekaluja.
Hän kuitenkin havahtui takaisin todellisuuteen kun posti tipahti heidän kerrostalo asunnon eteisen lattialle.
Olisikohan siellä... Susanna mietti hetken. Jos arkkitehti koulu olisi päättänyt ottaako ne Susannan sinne opiskelemaan ensivuonna?
Susanna käveli jännittyneenä eteiseen ja otti postin käteensä.
-Mainos,mainos,lehti,lasku ja postikortti. Eih. Susanna huokasi ja laahusti takaisin keittiöön. Ei vieläkään. Mutta hän oli saanut itselleen postikortin ja lehden.
Postikortti oli hänen tädiltään joka oli matkustanut toisen kerran Hawajille hänen uuden rikkaan miehensä kanssa.
Postikortissa oli epäselvä teksti jossa luki: Hei Suski! Olemme Johnin kanssa taas täällä Hawajilla, 35 asteen helteet ja paljon palmuja. Toivottavasti syksyinen Suomikin on elämisen arvoinen. Pääsemme kotiin vasta ensikuun alussa, Johnilla on täällä joku tärkeä kokous kausi. Tulemme käymään kotonasi Syyskuun 15. päivä. Pärjäile kullanmuru!
Postikortti esitti Hawajilaista rantaa jossa oli vaaleaa hiekkaa,palmuja ja auringon lasku.
Susanna vilkaisi kalenteria, 15päivä oli reilun kahden viikon kuluttua.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kirjoittaa voi monista syistä, sitä että haluaa julkaista tekstiä, muttei toivo palautetta? :) sehän on kuin tilaisi hillomunkin ja sanoisi ettei halua hilloa koska se lihottaa. Eihän hillo lihota, vaan rasvassa paistettu munkki!
Mutta ymmärrän, oloni oli kai sama kun kirjoitin naapurin pojalle rakkauskirjeen. Tietysti kaikki naapuruston lapset saivat sen tavattavakseen.. ja olin muuttanut käsialanikin jotten jäisi kiinni :)
Jäin, poika tuli juttelemaan kahden kesken.. eikä tilanne niin paha ollutkaan.. jälkeenpäin tuntuu kivalta että uskalsin kertoa tunteistani, vaikkei tuosta elämää suurempaa rakkaustarinaa koskaan kehkeytynyt.
palaute, kielteinenkin on aina hyväksi, tietysti se saa musertumaan joskus kun kuvittelee onnistuneensa ja kirjoitus lyntätään, toisaalta vain nuo kohdat saavat polkemaan jalkaa ja ylittämään itsensä kerta toisensa jälkeen ja se jos mikä kehittää.