Ystäväni lapsi oli protuleirillä tänä kesänä. Vanhemmat matkustivat sydän pamppaillen puoli Suomea juhlallisiin lopettajaisiin. Siellä he kohtasivat epämääräisen tilaisuuden, jossa "isoset" kertoivat että on ollut hauskaa ja on ollut älyttömän hyvä yhteishenki ja on uitu paljon. Sitten joku lapsista oli kertonut että on ollut hauskaa ja on ollut älyttömän hyvä yhteishenki ja on uitu paljon.
Myöhemmin kuultiin että leirillä oli nukuttu pojat ja tytöt samassa kämpässä ja oltu yhteissaunassa. Ystäväni oli todella järkyttynyt sekä viime mainituista, että siitä täydellisestä "juhlattomuuden" tunteesta mikä tilaisuudessa vallitsi, sekä siitä, että vanhemmat eivät ainakaan tulleet tietämään mitä nuoret olivat leirillä opiskelleet niin, että siitä jotain ainutkertaista mieleen jäisi.
Vertaaminen rippisleiriin voi olla jonkun mielestä väärin, mutta voisi ajatella, että protuleirikin voi olla ihmiselle tärkeä suunnannäyttäjä, ja panisi pohtimaan elämän perimmäisiä kysymyksiä. Kaipa ne ovat yhteissaunassa olleet esillä näiden 15-vuotiaitten kesken.
Myöhemmin kuultiin että leirillä oli nukuttu pojat ja tytöt samassa kämpässä ja oltu yhteissaunassa. Ystäväni oli todella järkyttynyt sekä viime mainituista, että siitä täydellisestä "juhlattomuuden" tunteesta mikä tilaisuudessa vallitsi, sekä siitä, että vanhemmat eivät ainakaan tulleet tietämään mitä nuoret olivat leirillä opiskelleet niin, että siitä jotain ainutkertaista mieleen jäisi.
Vertaaminen rippisleiriin voi olla jonkun mielestä väärin, mutta voisi ajatella, että protuleirikin voi olla ihmiselle tärkeä suunnannäyttäjä, ja panisi pohtimaan elämän perimmäisiä kysymyksiä. Kaipa ne ovat yhteissaunassa olleet esillä näiden 15-vuotiaitten kesken.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olen kuullut vastaavia tapauksia aika paljon. Selvää lienee, että protuleirejäkin on monenlaisia. Kysymyksiä herättää kuitenkin jo se, että näiltä leireiltä useimmiten puuttuvat koulutetut aikuiset, joilta voisi odottaa ammatillista ja asiallista kasvatusotetta toimintaan nuorten kanssa. Resurssit voivat olla vähäiset, totta, mutta se ei ole mikään oikeutus laadullisesti heikkoon työhön. Jos toimintaa järjestetään, sen tulee olla vastuullista ja lain mukaista.
Työskenneltyäni nuoriso- ja rippikoulutyössä pääkaupunkiseudulla reippaat kymmenen vuotta olen varsin vakuuttunut siitä, että rippikoulussa toimitaan oikein ja nuorta kunnioittaen, kun tytöillä ja pojilla on omat majoitussiivet, samassa huonessa ei majoitu kuin korkeintaan kuusi nuorta ja saunavuorot ovat tytöillä ja pojilla erikseen. Jos asiaa kysytään alaikäisten vanhemmilta, mitä tulisi vastaukseksi ? Rohkenen väittää, että aika suuri enemmistö vanhemmista pitäisi kirkon menettelyä parempana.
Jo kirkon asema ja eettinen perusta velvoittaa siihen, että nuoriin suhtaudutaan kunnioituksella ja pieteetillä. Rippikoulussa on myös selvää, että vanhemmille kerrotaan vanhempainilloissa hyvissä ajoin ennen leirijaksoa se, mitä leirillä tapahtuu, mihin toiminnalla pyritään ja miten vastuukysymykset jakautuvat. Tätä edellyttää jo kuluttajasuojalaki. Kuinka on protuleireillä ? Mikäli leirillä sattuu onnettomuus ja vanhemmmille ei ole selvitetty toiminnan luonnetta, voi seurauksena olla ikäviä oikeusprosesseja. Kirkolla on oma leiri- ja retkitoiminnan turvallisuusopas ja seurakunnilla velvollisuus tehdä omat turvallisuussuunnitelmat. Kuinka on protuleireillä? Kirkossa noudatetaan tupakkalain henkeä unohtamatta sitä, että nuoret tulee kohdata yksilöinä. Joka kesä kuulee nuorten kertomuksia siitä, kuinka protuleireille houkutellaan nuoria tyyliin "meillä saa röökata, meillä saa lukea pornolehtiä jne".
Fyysisen turvallisuuden ohella keskeistä on henkinen turvallisuus. Rippikoulua helposti syyttävät aivopesusta toimintaa tuntemattomat ja aattellisesti äkkiväärät ihmiset. Heidän kannattaa tutustua sekä rippikoulun perusteisiin että käytäntöihin. Nuori itse ja hänen vanhempansa päättävät, mille leirille nuori osallistuu, vai osallistuuko millekään. Leirien järjestäjien velvollisuus on toimia avoimesti ja kasvatuksellisesti kestävällä tavalla.
Harvoin on Protua vastustettu näin järkeenkäyvältä pohjalta...
Ensin täytyy sanoa, että Protulla ei ole tarvetta kunnioittaa kansan syvien rivien enemmistön mielipiteitä. Lakeja kyllä on - mutta en sitten tiedä mitä lakeja Protu rikkoisi. Protu antaa varsin hyvät tiedot itsestään niin kotisivuillaan, lehdessään ja myös leirikirjeessä - joten kuluttajansuojalakiin ei minun mielestäni kannata vedota.
Tupakkalaki kieltää tupakan myymisen ja välittämisen alaikäisille, mutta alaikäisille ei ole laitonta polttaa. Itse en ole koskaan kuullut kenenkään houkutelleen ketään Protulle tupakan ja pornolehtien varjolla (ja jos sellaisia protuja olisi, saattaisi aika monet muut protut katsoa sellaista toimintaa kieroon). Itse olen kyllä kuullut todella monia hienoja ja kapinallisia "vedetään salaa röökiä, mennään salaa tyttöjen huoneeseen, karataan yöllä leiriltä" - tyylisiä riparitarinoita.
Koulutus on Protulla omasta mielestäni kunnossa. Kaikki vetäjät ovat koulutettu kevään aikana hommaansa yhteensä kolme viikonloppua kestävissä koulutuksissa - niin ohjaajat kuin apuohjaajatkin. Aikuisia ohjaajia on kaksi, joista ainakin toisella on aikaisempaa kokemusta leirin vetämisestä (ja suuri osa näistä kokeneista on vetänyt leirejä jo kymmenenkin vuotta). Ainakaan palautteen yleisestä sävystä päätellen en pitäisi ohjaajien työtä laadullisesti heikkona.
Jena jo vastasikin kysymyksiin yhteissaunavuoroista ja yhteisistä nukkumatiloista, ja olen samaa mieltä hänen kanssaan. Itse en tunne tarvetta leiriläisten sukupuolierotteluun - tosin totta kai leiriläisten omat mielipiteet asiasta otetaan huomioon. Kuten jo sanottu, pojilla ja tytöillä on myös erilliset saunavuorot.
Jannalle vastauksia myös... Protun loppujuhlien taso vaihtelee suuresti, koska ohjelman laatii leiriläiset itse. Juhla on heidän, ja he saavat sen tehdä. Mikään virallinen tilaisuus ei edes siihen tilanteeseen kovin hyvin sopisi. Totta kai vanhemmat saavat myöhemmin tietää mitä lapset siellä ovat keskustelleet, mutta juhlassa leiriläiset kertovat leiristä omasta näkökulmastaan ja juuri ne asiat mitä itse haluavat kertoa (kronikoissaan, tiimiläisten esittelyssä ja puheessaan).
Vierastan sanaa opiskelu tässä yhteydessä, koska Protulla ei varsinaisesti opiskella mitään (ts. oikeita vastauksia ei anneta). En tässä ala leirin teemoja erittelemään, mutta ne eivät ole salaisia - ja niissä on tietynlainen Protun "kaanon" (eli mitä tahansa Protulla ei voi tehdä vaikka tiimi ohjelman viime kädessä suunnitteleekin).
Suurin elämys leiriläisille on säännöllisesti ollut kuitenkin leirin yhteishenki, joka varmasti jää mieleen. Sen luomiseen auttavat leirin pieni koko (max. 15 leiriläistä), leiripaikkojen tietynlainen eristäytyneisyys, se että leiriläiset eivät tunne toisiaan ennen leirin alkua ja luonnollisesti se mitä leirillä tehdään. Nimenomaan tämän asian vuoksi kannatan Protua niinkin paljon kuin teen, koska mielestäni Protu on nimenomaan leiriläisiä varten, eikä mummoja, vanhempia tai kummitätejä.
Terveisin Alex Vidqvist, viimeisen kerran apuohjaajana kuukausi sitten ollut...
Protuleirillä ei todellakaan yleensä ole "koulutettua aikuista", mikäli tällä tarkoitetaan vuoden tai vuosien koulutusta jollain tapaa "rekisteröidyssä koulussa". Mutta pääsääntöisesti asia on tietääkseni samoin myös partio- ja pioneeritoiminnassa ja esimerkiksi Luonto-Liiton leireillä. On siis jotenkin haettua ottaa se esille vain protuleirien osalta.
(Poikkeuksiakin on: kun olin itse koulutuksessa, eräs toinen uusi ohjaaja kertoi olevansa koulutukseltaan erityisnuoristotyönohjaaja tjsp, töissä jonkinlaisessa nuorten tukikeskuksessa, ja vetänyt poikapartiota >10 vuotta...)
Tuosta kuluttajansuojalaista vielä erikseen... Samaa lakia yritti TKL esittää syyksi kun eroakirkosta.fi -mainos hylättiin.
Laki alkaa näin: "Tämä laki koskee kulutushyödykkeiden tarjontaa, myyntiä ja muuta markkinointia elinkeinonharjoittajilta kuluttajille." Protu, sen enempää kuin evlut kirkko, ei ole elinkeinonharjoittaja. Mistä protua siis voi syyttääkin, niin ei ainakaan kuluttujansuojalain rikkomisesta.
Lyhyt lainaus Kuluttaviraston sivuilta:
Kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta annettu laki (75/2004) lähtee siitä, että ensisijainen vastuu tavaroiden ja palvelujen turvallisuudesta kuuluu elinkeinonharjoittajille (valmistaja, maahantuoja, myyjä tai palvelun suorittaja) tai muulle palveluntarjoajalle, kuten kunnalle tai seurakunnalle.
No tämä on eri asia. Mutta suomessa on myös "Kuluttajansuojalaki", s.o. laki tuolla nimenomaisella nimellä.
Vilkuilin läpi tuon kyseisen lain sekä sitä edeltäneen hallituksen esityksen. En aivan saanut selville mitä yritit protun toiminnan ja tuon lain yhteydestä kysyä. Jotain turvallisuudesta? Protuleirillä on tietysti vaaroja: jos on sauna, voi polttaa itsensä jne. Mutta niin on vaaroja kaikkialla, enkä näe mitä erityistä olisi juuri protuleireillä.
Leiripaikoissa on aina ensiaputarpeet, ja ohjaajat tietysti kiertävät leiripaikan läpi ennen leiriä ja katsovat vaaralliset paikat. Toki turvallisuuttaa voisi edelleen varmasti parantaa, mutta niin voi tehdä joka paikassa.
"Juhlattomuuden" tunteelle voi olla montakin syytä. Kenties yksi syy on ystäväsi asennoituminen asiaan. On totta, ettei protuleireillä yleensä ole kovinkaan mahtavia tiloja taikka mahtipontista ohjelmaa loppujuhlassa, mutta sopii kysyä ovatko aineelliset puitteet sittenkään niin tärkeitä? Sitten voi olla, että ystäväsi oli odottanut hengellistä tilaisuutta, mitä lienee turha lähteä protuleirien loppujuhlista hakemaan. Juhlan ydin on oikeastaan tunnelmassa ja se onkin enemmän leiriläisiä kuin heidän vanhempiaan varten.
Sitten ihan terminologinen oikaisu. Protuleiillä ei ole isosia vaan apuohjaajia.
Mitä opiskelun puutteeseen tulee, siinä on taas idea sekaisin. Protuleirillä kun nimenomaan ei seisota heristämässä sormea nuorille ja paasata lopullisena totuutena jonkin järjestön näkemystä siitä mikä on oikein ja väärin, vaan kysytään, että "Onko vaikka tämä sitten oikein vai väärin? Vai onko oikeata ja väärää olemassakaan?" Vastauksista pyritään saadaan aikaan keskustelu, jonka avulla nuorelle pyritään antamaan valmius tarkastela asioita muidenkin näkökulmasta. Siksi protuleirillä ei varsinaisesti opita muuta kuin ajattelemaan laajalti.
Mitä taas tulee Jarmo Kokkosen mainitsemaan ammattitaitoon, rohkenen väittää, että apuohjaajat ja ohjaajat ovat protuleireillä olleet huomattavasti paremmin tehtäväänsä asennoituneita kuin ne isoset jotka tunnen. Näin ollen apuohjaajien käytös leirllä on keskimäärin huomattavasti kurinalaisempaa kuin isosten rippileireillänsä. Hätätilanteita käsitellään ohjaaja- ja apuohjaajakoulutuksissa ja esitteistä käy kyllä ilmi, että leirin kaksi yli 20-vuotiasta ohjaajaa ovat laillisesti vastuussa leiriläisistä.
Tupakoinnista taas sen verran, että teemme aina selväksi, ettei tupakointi ole suotavaa, mutta jos on aivan pakko, saa polttaa. Tupakkaa ei saa tarjota kenellekään joten omat on otettava mukaan jos mielii polttaa.
Mitä yhteissaunaan ja yhteisiin nukkumatiloihin tulee, olen sitä mieltä, että niiden kauhistelu on liioitellun puritaanista. Jos minulta kysytään mielipidettä asiasta, olen sitä mieltä, että kumpikin käytäntö kaventaa sukupuolten välistä kuilua auttamalla kummankin sukupuolen edustajia suhtautumaan toisiinsa yksilöinä eikä vain toisen sukupuolen edustajina. Lisäksi, ilmeisesti toisin kuin kirkko, Protu tunnustaa seksuaalisten vähemmistöjen olemassaolon. Yhteissauna ja yhteiset nukkumatilat laittavat kaikki, seksuaalisesta suuntautumuksesta riippumatta, samalle viivalle.
Näistä kahdesta käytännöistä yhteissauna vaikuttaa aiheuttaneen eniten moraalista närkästystä vuosien varrella, mutta ennen kuin sen kimppuun hyökkää on minusta syytä ottaa huomioon kaksi asiaa:
1. Nuoret vain saunovat. Siinä kaikki.
2. Se on vapaaehtoista. On myös vuorot yksinomaan tytöille ja pojille. Kukaan ei pakota ketään menemään yhteissaunaan jos joku ei halua.
Yhtä kaikki, sinun ei tarvitse uskoa minua. Mene kysymään ystäväsi lapselta mitä mieltä hän oli protuleiristä. Kokemukseni perusteella kehtaan väittää, että on kovin epätodennäköistä, että hän vastaa sinulle, että siellä oleminen oli niin tylsää, päämäärätöntä ja ahdistavaa kuin minä se on tässä säikeessä tähän asti esitetty.
vaan aloitetaan ajatusprosesseja. Valmiita vastauksia ei todellakaan ole, ja siksi Protu opettaa nuoria ajattelemaan itse, omilla aivoillaan, ja kuuntelemaan, mitä muilla on sanottavana ja kunnioittamaan muiden mileipiteitä. Kuten sanottu, leiriläiset tekevät ohjelman loppujuhlaan aivan itse, ja loppujuhla on enemmän leiriläisille kuin niinkään sukulaisille. Juhla ei ole myöskään leirin päämäärä, toisin kuin rippikoulu, joka pyrkii konfirmaatioon, vaan olennaisin asia on leiri itse. Siispä loppujuhlan ohjelman tekoon on varattu vain yksi päivä, eikä omalla leirilläni ainakaan maltettu käyttää koko aikaa ohjelman tekemiseen. Oma protu-juhlani oli lähinnä hauska, tosin lähinnä leirin inside-juttuihin pohjautuen. Mutta muuten tunnelma oli erittäin haikea, kukaan ei olisi halunnut lähteä.
Yhteissaunassa ei tosiaankaan tehty mitään muuta kuin saunottiinm uitiin ja juteltiin päivän aiheista ja muusta. Sinne meno oli vapaaehtoista, sillä oli tyttöjen ja poikien vuorot, ja niiden välissä yhteissauna. Yhteisessä makuusalissammekaan ei tapahtunut mitään -lähinnä vain se, että tuli valvottua aika myöhään. Turvallisuuden-tunne? No, itse koin, että leiri oli suojakuplan sisällä, ei ollut mitään turvallisuusvajetta, vaan itse asiassa tunsin oloni PALJON turvallisemmaksi kuin koskaan koulussa.
Ja itse asiassa saunominen sijoittui 20-22 välille. Päiväojelmaan kuului leikkein ja pelien lisäksi paljon keskusteluja, väittelyitä,pienoisnäytelmiä, tehtäviä -esim. oman maan suunnittelu, oman pelin ja sen sääntöjen suunnittelu, oman uuden, leikkiuskonnon keksiminen, presidentin valinta ja vaalikampanja, ja paljon muuta, mitä en katso voivani paljastaa, jos joku leirille tulossa oleva sattuisi lukemaan tämän viestin.
Vanhemmat eivät sitä ehkä ymmärrä, mutta Protu antaa nuorelle paljon ajattelemisen aihetta ja valmiuksia elämään. Ja hauskuutta, läheisyyttä, sekä turvallisuutta.