Kertokaa kokemuksia lonkkavikaisen koiran pärjäämisestä. Kuinka pitkään ilman särkylääkkeitä, liikunnasta , kaikesta mahdollisesta ????????? olisin kovasti kiitollinen
heippa
uuno
3448
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
heipsan,
Mulla on narttu saku, E/E lonkilla.
Tytöllä on ikää nyt n.8v ja hyvin porskuttaa.
Viime kesänä lonkat(vasen puoli muistaakseni) meni tosi huonoon kuntoon kun tyttö laiturilta tippu kivikkoon ja jotenkin se reväytti jotain jostain ja polvikin siinä rytinässä hajos. Sitten viel ell. hoiti kokoajan väärää paikkaa ja ei ensiksi meinannut suostua kuvaamaan koko polvea ollankeen vaikka selvästi näki et polvessa on nestettä(oli kun potku pallo) ja koira jalkaansa aristaa, ell. väitti kivun tulevan lonkista...mut se on jo ihan eri juttu sitten...
Mut siis se oli ainut kesä kun syötiin kipulääkettä. Muuten on pysyny kivut loitolla.
Luulen et tytön hyvästä lihaksistostakin on hyötyä.
Liikuntana meil on uinti ja metässä irti juoksuttaminen(pehmyt alusta) ja muutenkin liikunta koiran ehdoilla.
En tiiä onko niistä kaikenmaailman luontaistuotteista mitä ollaan syötetty ollu mitään apua, kyllä kai.
Hyppiä ei saa, eikä juoksuttaa kovalla alustalla.
Autoonkin aina nostetaan, tai ainakin sillon kun keretään ;)
Hierominen ja venyttelykin on kai auttanu.
Useasti käydään hiekkamontuilla juoksemassa ja siellä se kyl sit vetää mäkeä ylös ja alas kun tuulispää =)
Joskus mökillä kun innostuu mopoa pyydystämään juoksee mökkitietä ees taas (kova soratie) niin sillon kyllä ontuu jalkojaan ja selvästi on takajalat kipeet iltasella, sillon annetaan lääkettä ja viiään tyttö sisälle lämpimään ja pehmeään petiin nukkuu.
Mut siis mitenkään ei sellainen ihminen joka lonkista ei mitään tiedä huomais et tyttö on niin sairas lonkiltaan.
Nyttenkin mökillä oli taas kun pikkupentu kun vimmas pihalla.
Olenkin monesti ihmetellyt niitä ihmisiä jotka jättävät huono lonkkasen koiran kuvissa sinne el.lääkärin pöydälle.
Me ollaan näillä lonkilla eletty monta ja taas monta onnellista ja iloista vuotta ja toivottavasti tullaan elämäänkin...kyllähän se oli hirvee järkytys kun kuultiin lonkka tulos, mut eipä oo mitenkään meidän elämää haitannu!
Olipa lohdullista kuultavaa tuo sinun tarinasi. Voin sanoa , että pelastit päiväni. Omani on nyt 2-vuotias ja aivan "HULLU" liikkumaan. Metsässä olen pääasiassa sitä likuttanut vapaana juosten. Se mikä välillä hirvittää on sen vauhti. Se juoksee ensin 100 metriä. lyö takajaloilla jarrut pohjaan ja sitten takaisin päin ja taas raju jarrutus. En tiedä kuinka paljon moinen lonkkia rassaa. Uittaut olen myös paljon vaikka nahka ei siitä taida oikein tykätä, mutta ajattelen että se on kuitenkin pienempi paha kuin
huono lihaskunto. Eiköhän ne rapsutukset helpota kun uintikausi loppuu.Tuollainen vilkas epeli on aika vaikea hillitä kun se juoksuinto saa vallan. mutta olen ajatellut että parempi hauska elämä kuin ainaiset kiellot. Hyvää vointia myös sinun koirallesi !!
Meillä mamma veti ja vetää aivan samanlaista rallia. Ja joskus kun oikein innostuuvat painimaan toisen koirani kanssa kuuluu vain kauhia kumahtelu kun vuoronperään toisiaan kaatelevat. Onneksi meillä tuo meno on jo rauhottunu kun mummo ei jaksa enää kun vähän kerrallaan :)
Kanssasi olen samaa mieltä siitä, että parempi hauska elämä kun ainaiset kiellot!
Ja kuitenkin meilläkin koiraa ei pakotetata tekemään mitään, vaan tekee omasta tahdostaa ja saa lopettaa riehumisensa heti kun haluaa...eli eiköhän se koirakin itse osaa vähän varoa niitä jalkojaan...tekee sen mihin kykenee...
Oikein paljon hyviä uinti kelejä ja kauniita syksyisiä lenkkeily ilmoja teille!
Hyvijä vointeja myös sinnepäin!