Viranomainen, johon valitus kohdistui, ratkaisi valituksen. Omaksi edukseen tietysti. Vetosi siihen, että minun olisi pitänyt huomata vedota esteellisyyteen kesken käsittelyn. Onko siis niin, ettei viranomaisen tarvitse huolehtia mahdollisesta esteellisyydestään, vaan se on vastapuolen ongelma, vaikka tilanne olisi ilmiselväkin?
Onko kenelläkään käsitystä siitä, miten kollegiaalisuus toimii lakimiesten piirissä? Onko sama juttu kuin lääkärien kanssa. Onhan niin, että kun valitat lääkärin virheestä, niin virheen tapahtumisesta kysytään ao. lääkäriltä ja mahdollisesti toiselta lääkäriltä. Kukapa omaa tai kollegansa virhettä myöntää?
Eli toivotontako valittaa niin lääkärin kuin juristinkin väärinteoista?
Kiitän asiallisista vastauksista!
Onko kenelläkään käsitystä siitä, miten kollegiaalisuus toimii lakimiesten piirissä? Onko sama juttu kuin lääkärien kanssa. Onhan niin, että kun valitat lääkärin virheestä, niin virheen tapahtumisesta kysytään ao. lääkäriltä ja mahdollisesti toiselta lääkäriltä. Kukapa omaa tai kollegansa virhettä myöntää?
Eli toivotontako valittaa niin lääkärin kuin juristinkin väärinteoista?
Kiitän asiallisista vastauksista!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Niinpä, mutta minkäs teet. Jos haastat lakimiehen oikeuteen, niin tuomarina istuu toinen lakimies. Ei se kolleegiallisuus ihan noin toimi.
Jos virkamies on esteellinen, niin hänen tulee jäävätä itse itsensä. Eli voinet valittaa päätöksestä ja vedota esteellisyyteen.
Arvoisa kolleega, tarkkuutta vastaukseesi eli katso mallia kohdasta 'Esteellisyys'.
Kysymyksestäsi ei valitettavasti käy lähemmin ilmi sitä seikkaa minkä viranomaisen päätös on kyseessä (tuomioistuin/valtion- tai kunnan hallintoviranomainen etc.). Noin yleisesti viranomaisen esteellisyydestä todettakoon, että asiaa on säädelty useassa lainkohdassa.
Keskeisimmät viranomaisen esteellisyyttä koskevat säädökset sisältyvät seuraavien lakien kohtiin seuraavasti: 1) Esitutkintalaki 16§, 2) Oikeudenkäymiskaari 13 luku 1§, 3) Hallintolainkäyttölaki 76§, 4) Ulosottolaki 1 luku 8§, 5) Hallintomenettelylaki 10§ ja 11§, 6) Verotuslain 13, 22, 26 ja 32§ ja 7) Kuntalaki 52§.
Yleisenä lähtökohtana em. säädöksissä on se, että virkamiehellä eikä hänen lähipiirillään saa olla asiassa intressiä. Toisekseen useaan mainittuun lainkohtaan sisältyy yleinen esteellisyysperuste, jonka mukaan virkamies ei saa käsitellä asiaa mikäli luottamus tämän puolueettomuuteen saattaa muusta erityisestä syystä puuttua. Lisättäköön tähän, että esteellisyydestä on säädelty myös euroopan ihmisoikeussopimuksen artikloissa ,joista on tiivistettävissä periaate, jonka mukaan "justice must not only be done, it must also seem to be done".
Esteellisyyden tutkimisen osalta on sovellettavissa kahta periaatetta, 1) viranomaisen on oma-aloitteisesti tutkittava kysymys tai 2) esteellisyyttä ei tarvitse tutkia, ellei asiasta esitetä väitettä. Lähden seuraavassa siitä, että kyse on tuomarin esteellisyydestä.
OK 13 luvun 8§:n mukaan asianosaisen on esitettävä väite esteellisyydestä ja lainkohdan 9§:n mukaan esteelliseksi väitetty tuomari saa itse ratkaista väitteen esteellisyydestään vain, jos tuomioistuin ei ole ilman häntä päätösvaltainen eikä hänen tilalleen ole ilman huomattavaa viivytystä saatavissa esteetöntä tuomaria. Esteelliseksi väitetty tuomari saa myös ratkaista väitteen, joka on selvästi perusteeton.
Lausutun perusteella näyttäisi siltä, että lähtökohtaisesti asianosaisen on esitettävä väite esteellisyydestä. Tätä tulkintaa voidaan kuitenkin perustellusti kritisoida, mikäli asiaa tarkastellaan euroopan ihmisoikeussopimuksen valossa sillä siinä korostetaan nimenomaisesti sitä, että viranomaistoiminnan tulee näyttää kansalaisiin - joiden oikeuksista ja velvollisuuksista menettelyssä päätetään - nähden puolueettomalta.
Näin ollen, yleisesti lausuttuna ja tuntematta tapauksesi yksityiskohtia, kuulostaisi poikkeukselliselta, mikäli päätöksen tehnyt virkamies on tehnyt itse päätöksen olla jääväämättä itseään eikä asiassa ole annettu valituskelpoista päätöstä. Näin ollen näyttäisikin siltä, että sinun on turvauduttava ylimääräisiin muutoksenhakukeinoihin, kuten kanteluun laillisuusvalvontaviranomaisille, kuten oikeuskanslerille tai eduskunnan oikeusasiamiehelle.
Mitä kollegiaalisuuteen juristien kesken tulee, niin on tehtävä selvä jako virkamiehinä työskenteleviin juristeihin ja toisaalta asianajoa harjoittaviin juristeihin. Jälkimmäisiä ei työssään ohjaa muu kuin asiakkaan etu eikä siinä siten ole kollegiaalisuutta virkamiesjuristeja kohtaan.
Toivottavasti vastaukseni tyydyttää.
"Keskeisimmät viranomaisen esteellisyyttä koskevat säädökset sisältyvät seuraavien lakien kohtiin seuraavasti: 1) Esitutkintalaki 16§, 2) Oikeudenkäymiskaari 13 luku 1§, 3) Hallintolainkäyttölaki 76§, 4) Ulosottolaki 1 luku 8§, 5) Hallintomenettelylaki 10§ ja 11§, 6) Verotuslain 13, 22, 26 ja 32§ ja 7) Kuntalaki 52§."
Minkäs tämä Hallintolain (6.6.2003/434)25-30 § unohtuivat? Muuten tuo Hallintomenettelylaki on kumottu tämän Hallintolain perusteella.
Mikäli kyseessä on hallintoasia, niin ensimmäisen kysyjän kohdalla on selvästi rikottu Hallintolain 6 §:ää, eli hyvän hallinnon periaatetta. Ainakin hallintokantelu menettelystä on paikallaan oli siitä sitten minkälaista varsinaista hyötyä tahansa, lisäksi hallintoasiassa on yleensä mahdollisuus päätöksestä riippuen valittaa hallinto-oikuteen. Tosin vähän hankala sanoa kun alkuperäinen kertomus oli vähän niukka ja ympäripyöreä.
" Näin ollen näyttäisikin siltä, että sinun on turvauduttava ylimääräisiin muutoksenhakukeinoihin, kuten kanteluun laillisuusvalvontaviranomaisille, kuten oikeuskanslerille tai eduskunnan oikeusasiamiehelle."
Hallintoasioissa ylimääräisiä muutoksenhakukeinoja ovat kantelu, menetetyn määräajan palauttaminen ja päätöksen purku, ja näitä haetaan KHO:lta. Suosittelen myös purun tai kantelun hakemista,mikäli muuten ei asiassa saa muutosta aikaan, sillä ainakin hallintonormiston näkökulmasta voidaan katsoa asiassa tapahtuneen olennainen menettelyvirhe.
Oikeuskanslerille ja oikeusasiamiehille tehtävä valitus on myös nimeltään kantelu, mutta se yleensä johtaa väärinkäytöksen kohdalla vain julkiseen huomautukseen, joilla ei sinänsä ole sen kummempia oikeusvaikutuksia. Tietenkin äärimmäisen törkeissä tapauksissa erityisesti OKa voi vaatia rikos- tai vahingonkorvaussyytteen nostamista.
Tuosta kollegiaalisuudesta vielä, ettei juristeilla varsinaisesti edes ole samantyyppistä kollegiaalisuusperinnettä mitä lääkäreillä.
Arvoisa kollega, kiinnitettäköön huomiosi seuraavaan.
Ensinnäkin, vaikka HmenL on säädöksenä kumottu niin sen sisältämiä jääviysperusteita ei ole supistettu ainakaan ns. 'oikeusalamaisen' vahingoksi. Tässä lienee ilmenee se tosiasia, että keskinkertaiset juristit hirttäytyvät pykäliin ymmärtämättä niiden taustalla olevia periaatteita joita yritin tuoda kirjoituksessani esiin kansantajuisesti, mutta silti täsmällisesti.
Toisekseen, kuten totesin, vastaajalla ei voi olla tuon kirjoituksen perusteella eväitä vastata siihen mikä HÄNEN ongelmansa on ollut. Näin ollen ajatus tuomioistuimessa esiintyvistä jääväysperusteista on täysin samanlaista arvuuttelua kuin esittämäsi käsitys - kuten hyvin olet asian tiedostanut - siitä, että kysessä on hallintoasia.
Näin ollen on vaikea sanoa mitään täsmällistä muutoksenhakukeinoista. Tässä yhteydessä kuitenkin on lähdettävä siitä, että muutoksenhakukeinojen valikoimaa on lähdettävä hakemaan mahdollisimman suurelle sektorille ampumalla. Noin käytännössä kantelut laillisuusvalvontaviranomaisille aiheuttavat hikoilua virkamiehessä saati että langettavan päätöksen perusteella on mahdollista asianajotaktisesti jättää tutkintapyyntö mahdollisesta RL 40 luvussa esitettyjen tunnusmerkistön täyttävien tekojen tutkinnasta puhumattakaan siitä, että mikäli virkatoimella on aiheutettu vahinkoa tulee vahinko julkisoikeudellista valtaa käyttämällä aiheutettuna korvattavaksi myös taloudellisen vahingon osalta.
Suosittelusi on kyllä kysymyksen epämääräisyydestä johtuen adekvaatti.
Ja edelleen siitä kollegiaalisuudesta, eipä sitä näytä olevan mutta tämä oli sen suhteen hyvä demonstraatio :)
"Ensinnäkin, vaikka HmenL on säädöksenä kumottu niin sen sisältämiä jääviysperusteita ei ole supistettu ainakaan ns. 'oikeusalamaisen' vahingoksi."
Noh noh, viittasin vain siihen että esitit jostain syystä kumotun lain esteellisyysperusteita, etkä nykyisin voimassaolevan lain. Mainittakoon nyt vielä, että nykyinen laki poikkeaa aikaisemmasta esteellisyysmäärityksien kohdalla lähinnä selvemmin kirjoitetun ulkoasun osalta.
Mutta edelleenkin ihmettelen sitä miksi nimität OKa:lle tai EOA:lle kantelua ylimääräiseksi muutoksenhakukeinoksi, sillä OKa:n tai EOA:n lausunto ei muuta mitenkään itse virheellistä päätöstä. Muistelisin opiskeluajoilta, että näille tehdyt valitukset ovat luokiteltavissa lähinnä hallintokanteluiksi.
Jep, jep, mutta en nyt takerru sanamagiaan, joka valitettavasti on mitä yleisintä piireissämme. Lähden siltä pohjalta, että miksi sitä nyt kutsuttaneekaan niin em. tahoille osoitetut kantelut johtaessaan langettavaan lopputulokseen ovat - mikäli kyse on asiakkaan edun ajamisesta tappiin asti - mitä mainioin keino käynnistää RL 40 -luvun tunnusmerkistöihin perustuva tutkinta sekä perustaa siviilioikeudellinen kanne vahingonkorvauksesta sisältäen taloudellisen vahingon em. perusteisiin.
Kyse ei siten ole 'sanakikkailusta' vaan niiden päämäärien ajamista, joita asiakas haluaa. Toki - myönnettäköön - mainitsemillasi työkaluilla voidaan aivan yhtä hyvin ajaa asiaa, mutta perusongelmahan tässä oli se, ettemme kumpainenkaan tiedä minkä viranomaisen päätöksestä oli kyse tai missä järjestyksessä se oli tehty, eli ajatuksemme on enemmän tai vähemmän 'heittoja'.
"Vetosi siihen, että minun olisi pitänyt huomata vedota esteellisyyteen kesken käsittelyn"
Tämän lauseen takia tarina ei ole uskottava.
Ei valitettavasti ole mikään mahdottomuus johtuen ammatinharjoittajien pyrkimyksestä piilotella omia 'sattumiaan'.