Ranskispentuni on 8-viikkoinen, eli viikon verran ollaan yhteiseloa opeteltu.
Pentu on erikoisen rohkea poika. Uudet paikat tutkitaan joka nurkkaa myöten, vieraita sormia haistellaan hetki ja sitten nuollaan, vieraat kasvot saavat pusun jos kumartavat pennun tasolle.
Seuraa perässäni vaikka minkälaisen esteradan yli, menee kynnykset, kärpäsoviverhot yms. huomaamatta..
Laaja nurmikenttä on vain mielenkiintoinen juoksurata, ja sen jälkeen voikin kuukahtaa piehtaroimaan selälleen.
Ruoka maittaa vieraassakin paikassa, autossa vedetään sikeitä..
Ei vingu eikä vikise oudossa tilanteessa.
Eli hyvältä vaikuttaa mielestäni. Ei ole kuitenkaan mikään pöhlö, ei esim. hyppää liian korkealta jne..
Näin me mennään.. nythän pentua pitääkin totuttaa uusiin asioihin.
Kysynkin että vaikka suhtautuu näin hienosti asioihin tässä vaiheessa, tuleeko takapakkia koiran kasvaessa?
Kun ihmislapsillekin tulee tuo vierastamisvaihe! (Huom! en tietenkään vertaa koiranpentua ihmislapseen :)
Pentu on erikoisen rohkea poika. Uudet paikat tutkitaan joka nurkkaa myöten, vieraita sormia haistellaan hetki ja sitten nuollaan, vieraat kasvot saavat pusun jos kumartavat pennun tasolle.
Seuraa perässäni vaikka minkälaisen esteradan yli, menee kynnykset, kärpäsoviverhot yms. huomaamatta..
Laaja nurmikenttä on vain mielenkiintoinen juoksurata, ja sen jälkeen voikin kuukahtaa piehtaroimaan selälleen.
Ruoka maittaa vieraassakin paikassa, autossa vedetään sikeitä..
Ei vingu eikä vikise oudossa tilanteessa.
Eli hyvältä vaikuttaa mielestäni. Ei ole kuitenkaan mikään pöhlö, ei esim. hyppää liian korkealta jne..
Näin me mennään.. nythän pentua pitääkin totuttaa uusiin asioihin.
Kysynkin että vaikka suhtautuu näin hienosti asioihin tässä vaiheessa, tuleeko takapakkia koiran kasvaessa?
Kun ihmislapsillekin tulee tuo vierastamisvaihe! (Huom! en tietenkään vertaa koiranpentua ihmislapseen :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
No mutta hyvältä tuo vaikuttaa! En usko että mitään ongelmia tulee ellei jotain todella traumaattista tule jossain kohtaa vastaan mutta se olisi vain huonoa tuuria. Aika hyvin viikon aikana!
En usko että alkaa mitään ujostelemaan mutta vaikuttaa kova luonteiselle jätkälle joten teille voi olla paini matsia luvassa sitten myöhemmin;) Omakin pentu joka on jo kohta aikuinen oli suunnilleen tuollainen ja kyllä tämän kanssa on katsottu kuka on kuka, mutta ihan hyvässä mielessä - jos hammasta tulee niin ei naarmuakaan ole syntynyt. Vaikea selittää niin ettei tule väärin käsityksiä mutta poitsun kanssa joskus joutuu vähän ottamaan niskasta kiinni kun on epäselvää että kuka on kuka mutta tuollainen avoin, kiltti mutta villikko koira joka kuitenkin on kuin kotonaan vaikka missä on just SE!:)
Niin siis en nyt tuolta pohjalta lähtisi ennustamaan että mitään takapakkia olisi luvassa jos ei mitään kummempaa satu.
Mikä on ranskis? Ranskan bulgod or...?
Kyllä juu ranskanbulldoggi. Nehän on isoegoisia koiria kuulemma.. mutta on se ihme että pennustakin sen näkee jo nyt.
On kyllä selvät merkit jo näkyvissä että rajat pitää olla tukevasti selvillä. Kun alkaa jo nyt vetoleikkeihin pistämään koko pienen kroppansa tehot eikä meinaa irrottaa millään!
Juu ja herra ei tahtonut tulla ulos pissille maanitteluista huolimatta kun ilma oli liian sateinen ja viileä mielestään. No olihan se pakko sitten tulla kun kannettiin.
Kyllä iso egoiset koiratkin osaavat olla niin fifejä kuin olla ja voi kun sellainen yksilö kohdalle sattuu:) Kyllä "tappajakoira" maineeltaan voi olla niin sylikoiraa ja toisaalta puudeli voi olla hirviö;) En siis tarkoita ranskista vaan noin yleensä, kun ihmisillä on kummallisia käsityksiä roduista.
Kyllä täälläkin neiti katsoo että tuonne märkään ei kyllä mennä - eikä mennäkkään ja jätkällä ei ole mitään väliä vaikka puukkoja sataisi taivaalta...
Vie koiraa päivittäin erilaisiin paikkoihin, tutustuta erilaisiin ja eri-ikäisiin ihmisiin ja kiltteihin koiriin varsinkin ennen kuin se täyttää 4 kk, niin saat siitä rohkean kaverin. Koiralla kaikkein tärkein sosiaalistamisvaihe on alle 4 kk:n ikäisenä. Vuoden ikään asti sitä kannattaa myös tutustuttaa erityisesti lapsiin, että se tottuu olemaan niiden kanssa eikä myöhemmin tule ongelmia. Ja muutenkin vuoden ikään asti kannattaa paljon tutustuttaa erilaisiin asioihin. Siinä 6-7 kk:n iässä voi tulla ujouskausi, mutta vie koiraasi tällöin edelleen joka paikkaan.
jälkeen ei voi kuin toivoa että elämä edelleen jatkuisi sellaisena. Asia saattaa kuitenkin kariutua yhteen pieneen ja täysin mitättömältä tuntuvaan tapahtumaan, niin kuin meillä yhden spk:n kanssa.
Pentu oli noin puoli vuotias kun lähdimme tavanomaiselle päivälenkillemme. Avasin kerrostalomme alaoven ja astuimme pihaan. Kuului hirveä lasten kailotus ja tenavat juoksivat neljän ryhmässä suoraan kohti. Pelästyin niin vietävästi itsekin, mutta koira oli seota siihen paikkaan. Se ei tiennyt mihinkä suuntaan se olisi karkuun lähtenyt.
No, selvisimme tästä tapauksesta jotenkin kun jäin siihen paikalleni ja kyykistyin pennun viereen. Puhelin kaikkea sitä rauhottaakseni jne.
Mutta seuraavana päivä sama asia toistui. Ja sitä seuraavana, kunnes koira jo pelkäsi alaovelta ulos siirtymistä. Kyllä mini totisesti mielessäni kirosin nämä kakarat alimpaan helvettiin.
Siinä sitä sitten jouduttiinkin tekemään paljon työtä jotta tämä asia saatiin pois päiväjärjestyksestä. Mutta koira ei koskaan sen alun jälkeen tottunut vieraisiin lapsiin. Nämä muutama mukula älyttömällä käytöksellään pilasi minun koirani siltä osin täysin.