Oon neljästä lapsesta nuorin ja ainoa poika, siis mulla on kolme isosiskoa. Sain vasta vähän aikaa sitten tietää jotain uskomatonta: Äitini on vielä minun syntymäni jälkeen tullut raskaaksi, mutta lapsi oli kuollut joko jo ennen syntymää tai ihan pienenä. Vanhempani eivät koskaan puhuneet tästä mitään, ja nyt vasta isän kuoltua äiti oli kertonut asiasta jotain sekavaa yhdelle siskoistani. Hänkään ei tiedä tästä mitään tarkkaa koska äitini ei ollut halunnut puhua siitä oikeen mitään. Nyt en tietenkään voi mennä asiasta kysymään äidiltäni, eikä siskokaan halua siitä enempää udella jos ei äiti kerran halua siitä puhua. TÄä vaan tuntuu jotenkin oudolta, koska se ei mun mielestä ole mikään pieni asia ja eikö normaalit vanhemmat kuitenkin olisi kertoneet siitä lapsille?
Outoa!
Sami
71656
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minulla on yksi iso broidi ja sain itsekkin vast ikään kuulla että vanhempani olivat saaneet iso veljeni ja minun välissä vielä yhden lapsen mutta se oli kuollut (en ole varma tuliko kesken meno,syntykö lapsi kuolleena vai elikö se pari kolme päivää mutta kuoli).Puhuimme vain kerran ravintolassa ollessamme minun napero iästäni ja silloin äitini huomautti asiasta.En uskaltanut kuitenkaan kysyä enempää sillä näin äitini silmistä syvää tuskaa ja varmasti se satuttikin kun ensin odotettiin lasta mutta pieni olento saanutkaan elää.minäkin sain kuulla asiasta vasta 12 vuotiaana.Ei asia ole mikään tabu josta ei missään nimessä saanut puhua mutta luulen että se vihlaisee aina ja kovaa kun asian nostaa taas esiin.En ihmettele alkuunkaan että äitisi ei halua puhua asiasta.
Jep, voi tosiaan olla että asia on liian kipeä puhuttavaksi... Ja eihän äidillä ole edes mitään velvollisuutta siitä kertoakaan. Aloin vaan ihmettelemään sitä, mutta eiköhän äitini siitä jotain kerro joskus jos haluaa ja pystyy.
äidiltäsi mitään, se on varmasti tosi raskasta, kun oma lapsi kuolee, oli syy mikä hyvänsä. hän kertoo, kun haluaa :/
miettikääs nyt!! Kun itte ootte tulossa isäksi, meette sairaalaan ottaan että lapsi tulloo.. Mut sit huomaatkin, et se beibi on kuollut :(.. miettikää ny et kui paljon teitä vituttas kun yli puol vuotta uurastanu sen eteen et tulis isäks!! mua ainakin vituttas vitusti vittu!!
Minulla on 4 sisarusta (9v vanhenpi veli, 8v vanhenpi sisko, 4v vanhenpi sisko ja 1½v vanhenpi veli). Kerran sitten minulla tuli jostain syystä äitini kanssa puhe keskenmenosta ja kuolleena syntyvistä lapsista (olin silloin noin 18v). Kysyin sitten jostain syystä äidiltäni, että onko hänelle tapahtunut keskenmenoa tms, niin äitini kertoi, että 8v minua vanhemman siskon ja 4v vanhemman siskon välissä hänelle tapahtui niin, että raskaus meni 2 kertaa peräkkäin kesken, toisella kertaa melko alussa raskautta ja toisella
kertaa noin puolivälissä raskautta. Ensimmäiseen keskenmenoon äiti ei tiedä syytä, toisella kertaa lapsi oli vaikeasti vammainen. Muuta äiti ei halunnut asiasta puhua´silloin ja sanoi, ettei halua enää puhua siitä lisää.
Ei ois kertoneet normaalitkaan vanhemmat siitä lapsillen. Aikuisten maailma ja lasten maailma on 2 vähä eri asiaa. Se on äidille iso henkinen isku kun lapsi kuolee ja se on naisen ja miehen keskeinen suru. Muiden lasten elämään se ei mitenkään vaikuta.
Mielestäni voit kysyä asiaa äidiltäsi, mutta keitä ihan muuten vaan vaikka kupponen kahvia ja vie se äidillesi kun menet juttelemaan. Ne on semmosia juttuja joiden haavat ei tahdo koskaan parantua.
se on katsojasta kiinni mimä en arvosta elämää tai sen sisältöjä jokainen ihminen on turha ja sais muuttua mutta kun olen kummiskin tullut tänne niin aijjon olla sen arvoinen, se myös tarkoittaa sitä että jos joku ei ole näyttänyt minulle että se on arvokas. niin en kunnioita tai välitä hänestä sen kummempaa sama pätee kaikkiin veljiini ja vanhempiini, yksi on suvustani ansainnut arvostukseni ja autan tarvittaessa, muut saa kuolla kupsahtaa enkä kulmakarvaani siitä liikauta sillä ei ole mitään väliä hän oli jo muutenkin arvoton ihminen. ja ne jotka ovat sitten saaneet arvostukseni ovat hyvässä suosiossa jos tarvitsen apua en kysy muilta tai edes raaski kysymään mitään kun niiltä ei tule muutakun näsäviisaita kommentteja ja nekin ovat sitten todella mukavia.
silloin tällön saan kuulla että kukaoikein luulen olevani siinä sitten voi vain sanoa että sitä samaa voi kysyä itseltään kukin miksi he olisivat sen parempia?