Jes, sain sh 2:n läpi eilen! Puoli kolmelta yöllä lopetettiin, todella helpottava kokemus :) Ihme kyllä korviaraastavaa kiljumista kuului VAIN yhdessä kohdassa, kun ystävämme pyramidipää käveli meitä vastaan labyrintissa... ;)
Nyt voin taas huokaista helpotuksesta, ja olla näkemättä painajaisia! Ihanaa... :)
Nyt voin taas huokaista helpotuksesta, ja olla näkemättä painajaisia! Ihanaa... :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hehe... Itse onneks vältyin tapaamasta pyramid headdia labyrintissä, kun ensimmäisen kerran pelasin Silent Hill 2:sta.
Mutta... Nyt pääset mun tylsien kysymyksien kohteeksi :P
Elikkäs... Millainen tämä peli oli muuten mielestäsi? Jos nyt unohdetaan kokonaan miten pelottava peli tämä on. Eli mitä pidit tämän pelin tarinasta?
Saiko tämä peli muitakin, kuin pelkästään pelon tunteita?
Meillä kävi tosiaan niin huono tuuri, että kaveriin törmättiin, mutta onneksi vain kerran! :)
Sitten vaustauksiin, eikä noi todellakaan mitään tylsiä kysymyksiä ollu!! Siis:
Pelin tarina oli todella mielenkiintoinen, toisaalta ärsyttää, että se oli niin epäselvä ja jätti paljon kysymyksiä ilmaan, toisaalta se taas sopi tähän peliin täydellisesti. Se olisi ehkä pilannut pelin tunnelman, jos kaikki olisi selvinnyt kristallinkirkkaasti... Se ei olisi sh:n tyylistä.
Peli oli todella hyvä. Taustat oli loistavat, kaikki oli hämyistä ja likaista ym. Sopi peliin hyvin. Pelottavahan se oli, ei voi kiistää, minä ainakin pelkäsin mennä kaikkialle. Yhtäkään ovea ei pystynyt aukaisemaan ilman pelon tunnetta :) Hahmot olivat upeita, itse pidin varsinkin Angelasta, hän on todella kaunis :) Eli ei ole muuta kuin hyvää sanottavaa tästä pelistä, vaikka se monesti saikin sydämen hyppäämään kurkkuun!
Pelon lisäksi tietty ahdistavuus valtasi minut pelin aikana. Oli todella ristiriitainen olo. Toisaalta en olisi halunnut pelata eteenpäin, kun pelotti ja ahdisti, mutta kumminkin halusin ehdottomasti tietää, mitä tuleman pitää. Eli siihen jäi totaalisesti koukkuun :) Lisäksi meillä oli todella hauskojakin hetkiä, varsinkin kun James sanoi jotain todella idioottimaista ym. Eli naurultakaan ei voinut välttyä :) Yleistunnelma pelistä oli riippuvuutta aiheuttava ahdistus, höystetynä runsaasti pelillä ja piristävillä huumoripläjäyksillä :)
Kaverin kanssa pohdittiin vielä yöllä tätä peliä ja sellainen teoria tuntui aika hyvältä, että James sekosi tappaessaan Maryn, ja eli koko pelin ajan omassa mielikuvitusmaailmassaan. Aina kun joku vihollinen satutti häntä, hän todellisuudessa satutti itseään, koska syyllisti itseään Maryn kuolemasta. Ymmärtääkseni näitä teorioita on olemassa useita, meille nyt tuli mieleen tällainen :)
Ai niin, me ristittiin muutama örkki Arnoksi ja Ernoksi... Tuossa pelissä huumoria täytyy repiä mistä vain ikinä saa ;)
Muistan tunteen ko sain ite ekan kerran kakkosen läpi!!! Monesti olin jo luovuttaa mut esim. tästä palstasta oli tod. apua et läpi päästiin. Sitte iskikin himo et heti-kaikki-silent-hillit-mulle-nyt!!! Ja lähes tulkoon joka päivä jotain niistä pelaan ees pikkusen. Nyt kyllä aattelin väliin pelata Broken Swordit: ihanan rauhallista sarjakuvamaista seikkailua ilman kauhun häivää ;-)Taannoin ko onnistun saamaan kunnon painajaiset sellasesta pelistä ko Still Life. Tod. aidon näköset ruumiit siinä pelissä...
Ei sitä tunnetta todellakaan voi sanoin kuvata, mikä uskomaton helpotus!!! Mulla meinasi mennä kanssa hermot tohon peliin, tai enemmänkin se oli sitä, että mä en uskalla!!! Mutta kummiski jostain sai sitä rohkeutta sen verran, että pääsi eteenpäin. Mä kummiskin halusin ehdottomasti tietää, mitä tuleman pitää, ja siksi sain itseni pakotettua pelaamaan :)
Mä eläydyin tohon peliin sen verran pahasti, että en taida uskaltaa pelata muita silent hillejä :( Mutta mieluusti kyllä seuraisin vierestä, jos joku toinen pelaisi!! ;)
Itse olen pelannut kaikki broken swordit läpi pariinkin kertaan, ne ovat pelejä minun makuuni! Ei tarvitse pelata henkensä puolesta, ja saa ihan rauhassa tutkia ja pohtia pulmia :) Mä pelasin ne vaan väärässä järjestyksessä, kolmosesta ykköseen, mutta se ei menoa haitannut! ;) Myös monkey islandit ovat kivoja, vaikka niissä puzzlet ovatkin aika mielikuvituksellisia :) Syberia kakkosen olen myös tahkonnut, nyt pitäisi ruveta pelaamaan ykköstä. Tässäkin vähän väärä järjestys, mutta ei se mitään... :) Täytyy katsoa, uskaltaisko joskus kokeilla tota still life-peliä, kuulostaa pahalta... :)