Täytin juuri heinäkuun alussa 18 vuotta. Olen nyt siis täysi-ikäinen. Ainoa vain, ettei ollenkaan tunnu siltä. Olen harvinaisen ujo, enkä tiedä mitä tehdä :(
Voisiko joku rohkaista mua muutamalla kommentilla? Jos joku rohkea henkilö tietäisi vaikka kertoa, mistä saa lisää itsevarmuutta? Alkoholiin en kuitenkaan sorru...
Voisiko joku rohkaista mua muutamalla kommentilla? Jos joku rohkea henkilö tietäisi vaikka kertoa, mistä saa lisää itsevarmuutta? Alkoholiin en kuitenkaan sorru...
Vastaukset 17
Vanhimmat
on hienoa, ettet sorru alkoholiin! Siis aivan mahtavaa minusta.
Eiköhän se rohkeus siitä iän myötä kasva? Miksi muuten haluaisit olla rohkea? Mikset voisi hyväksyä itseäsi sellaisena kuin olet??
ujot ihmiset eivät saavuta juuri mitään. Minulla ei ole esimerkiksi tyttöystävääkään! Ei, vaikka kuinka haluaisin...
niitä tyttöystäviä vielä tulee! Voi olla että ihan jopa tänä vuonna!! Eihän sitä koskaan voi etukäteen tietää...
Vai asutko kenties niin pienellä paikkakunnalla, ettei siellä törmää juuri kehenkään?
kuinka niin? Ei seurustelu ole todellakaan kiinni mistään asuinpaikasta! Moni seurustelava pari ei asu ihan toistensa naapurissa.. ja eihän siinä mitään ideaa olisikaan, jos asuisi. Kannatan kaukosuhteita! Jotain jännitystä elämään... tiedän, että kuulostaa naiivilta, mutta aina voi haaveilla.
Ja ei millään pahalla, mutta huvituin noista hokemistasi "no mutta" sanoista. On sulla sitten pieni sanavalikko... ;D
sanavarastoni tunnetaan :)
Miun äijäni oli 25 ja mie ite 22, kunh tapasimme. Ei siulla vielä mittään hätiä olehe, olet viälä sen verrahan nuori...
Mitä sitten teet Nuoret-palstalla?
Tai no, voihan tänne tietysti muutenkin kirjoittaa, vaikkei olisikaan enää nuori.
ettei ole muuta keinoa saada lisää pokkaa kuin sillä vitun ryyppäämisellä!!!!!!!!!!!
Pullo kädessä on hyvä fiilis, ja pullottomat ovat vain ujoja nössöjä.. ikuisesti.
Vaikka olenkin ujo nössö, en kuitenkaan ole samaa mieltä sun kanssasi. Olin n. vuosi sitten humalassa, enkä tutustunut silloin yhtään kehenkään! Joten mitä se ryyppääminen muka aina auttaa.. kysynpähän vain.
Sanon sen, että ollaan samassa veneessä, mutta olen sen veneen väärällä puolella. Mulla on asiat varmaan paljon huonommin vaikka olen 16. Mutta hemmetti soikoon en välitä! Eihän sitä kannata murehtia vaikka ei oiskaan kavereita tai tyttöystävää. Sitten ei ole, eikä sitä kannata murehtia. Olet ainakin vapaa. Ja miksi on kauhea hinku saada joku tyttöystävä? Etkö uskalla olla yksin? Elä päivä kerrallaan ja unohda mokomat tyypit. Eihän siitä ujoudesta haittaa ole, jos oppii elämään sen kanssa.
Eikä varsinkaan, silloin kuin voittaa sen:) Vaikka mä olin luokan ujoin, täydellisen ujo. Hyvä että pystyin sanomaan pari sanaa jollekkin pojalle punastumatta. Ja monesti punastuin jne. lähes loputon lista...
Mä aiakin pääsin pois siitä. Vaikka kuinka olen syntymästäni asti ja pienestä asti ollut hiljainen, herkkä, ujo...
Paskat, siihen kyllä voi muutkin pystyä, enkai mä sen erikoisempi oo.
Sen eteen meni työtä, miettimistä ja lisää ajattelua ja hoksaamista. Masennutti, väsytti, piti yrittää.....
Ei tosiaankaan kannata elää siinä mielessä, että koko loppuelämä on pilalla ujouden takia. Mä sain sen pois 16-v. ja hyvä niin:)
Eihän siinä muuta tapahtunut, kuin tajusi asiat uudella tavalla. Suhtautuminen muuttui. Itessä loksahti palaset paremmin.
Kyllä kaveri se vaan niin on notta "viina, voiteista
vanhin" auttaa.
Itsevarmuus oin hankala asia.
Kun epävarmuus ja itseinho patoutuu otsalohkoon, niin siinä sitten ollaankin tietämättöminä ja avuttomina.
Älä anna asian lannistaa sinua, aina voit edetä omalla sarallasi eteenpäin.
Ensiksikin, älä vertaa itseäsi muihin. Sinä itse voit vaikuttaa omaan itsevarmuuteesi. Voit myös vaikuttaa kritiikkiin, jota saat, joten yritä käyttäytyä sen mukaisesti.
Nosta pää pystyyn, ajattele muita asioita, kuin omaa ujouttasi, ympärillä olevat ihmisetkin huomaavat sen kyllä.
Yritä olla positiivinen, älä luovuta helpolla, ole määrätietoinen ja tee itsellesi suunnitelmia, joita aiot ehkä toteuttaa.
Suunnitelmat/unelmat auttavat ihmistä jaksamaan eteenpäin, sekä saamaan uutta potkua elämään.
Itse sain varmuutta tekemällä esimerkiksi julkisilla alueilla tahallisen pienen mokan, jonka kuka tahansa muukin voisi tehdä. Esimerkiksi välillä saatan tahalteni pudottaa kukkaroni lattialle ja nostan sen hymyillen, tästä kertyy rutkasti uutta itsevarmuutta ja seuraava oikea vahinko ei enää pelästytäkään niin paljoa.
Kaikki lähtee itsestä, ole motivoitunut oman itsesi kanssa!
Tsemppiä.
-v-
joskus(vielä muutama vuosi sitten..) ujo,enkä uskaltanut avata suutani oudommassa porukassa,muuta kuin sillon,jos minulla todella oli asiaa...minulla oli tosi huono itsetunto ja olin niin epävarma itsestäni,että jos istuin johonkin en uskaltanut liikahtaa siitä,ettei mitään kömmähdystä sattuisi(aivan typerää,nyt kun ajattelee..)..mutta jokatapauksesa,mietin sitä yhden kesäloman aikana,kun asia todella häiritsi minua ja uusien kaverisuhteiden luomista.mietin ja tajusin,että oikeastaan se ei edes ollut ujoutta vaan yksinkertaisesti häpesin itseäni.häpesin muiden silmissä ja korvissa.olin hiljaa,ettei kukaan kuule,olin piilossa ,ettei kukaan nää...loppujen lopuksi ajattelin väkisin,että kaikki tässä samanlaisia ollaan,eikä kukaan muukaan häpeä itseään,niin miksi minun pitäisi?eikä kukaan ole täydellinen,niin miksi minun pitäisi?enkä minäkään ajattele niistä rohkeista ja äänekkäämmistä pahasti,niin miksi juuri minusta ajateltaisiin?syksyllä menin takaisin kouluun ihan uutena rohkeana omana itsenäni ja ne (silloin)pelottavat(joiden silmissä eniten häpesin) tyypit ovat nyt niitä,joiden kanssa vietän eniten aikaa...
Voin tyttönä sulle kertoa, että suurin osa meistä tytöistä kyllä tykkää aika lailla ujoista pojista (ja tää koskee lähes kaikkia tyttöjä)... Jos sä oot vaan ite liian nirso... :)
Ujous on paha homma, kokemusta löytyy ja nykyisinkin vieraassa seurassa oon hiljanen ja punastelen helposti, mutta oon päässy jo pahimman vaiheen yli, varsinkin, kun opin nauramaan itelleni. Mut siis enivei, avaa silmäsi...!
Mä oon 16, enkä oo seurustellut kertaakaan. Mutta nyt alkaa näyttää jo valoisammalta, täytyy vaan uskaltaa katella ympärilleen... :)
hih, totta :) Monesti kiinnostuu tyypeistä, jotka on helposti lähestyttäviä, avoimia ja itsevarmoja ja niiden kanssa on helppo jutella. Mut ne pahemmat ihastukset kohdistuu useimmiten söpöihin ujoihin poikiin, joille ei uskalla mennä juttelemaan...
jaa että ku sä täytit 18 nin susta tuli teini-ikäinen? vai olisko sitteki täysi-ikäinen...?