Se alkoi jo ennen syntymääni,silloin kun kohtaloani kirjoitettiin.
Silloin syksyn lehdet oli puista tippuneet.
Silloin talvi oli astumassa eteiseen.
Olin yksin kahdessa , jakautuneena,kaipasin omaa osaani, itseäni.
Laitoin viestin äidilleni, kutitin isääni.
Olkaa hyvät ja liittäkää minut yhteen.
Jo silloin rakastin niin paljon elämää.
Viimein taipui tahtooni nuo ,toisilleen tuntemattomat, vailla rakkautta.
Mutta ei he sitä tienneet, himoonsa vain hakivat tyydytyksen.
Mutta tietämättään minut loivat maailmaan , osoituksen suuremmasta, osoituksen maailman synnyttävästä rakkaudesta.
Sillä jos sitä rakkautta ei olisi , ei kukaan täällä maailmassa kulkisi.
Elämän ainutkertainen ihme, elämä itse, suuri rakkaus.
Voima joka elollisen saa aikaan, asettaa kukat kukkimaan ja linnut laulamaan.
Eläimet ja hyönteiset, myös bakteerit maailman se saa lisääntymäään.
Vihollinenkin ,rakastaa sitä , jopa niin paljon, että uskoo elämän moninkertaistuvan kuolemansa jälkeen, vaikka sen uhraakin tässä hetkessä.
Taivas antaa suuremman elämän ,kuin elämä päällä maan,näin he uskovat.
Mutta minun rakkauteni on tässä ja nyt, niissä pienissä hetkissä, jotka tämä kultainen elämä tarjoilee.
Jos elämä kuolemen jälkeen on taivasta , niin tämä on jotain suurempaa.
Siksi asetan kysymyksen itselleni , mikä on suurempaa kuin taivas?
Onko taivaassa suurempi rakkaus, kuin täällä tämä, mitä nyt elämme?
Vai kuvaisiko ,eteen liitetty adjektiivi enemmän taivaista rakkautta?
Tekisikö se siitä jalommin ja kauniimmin sointuvan,hempeämmän?
Niin,niin paljon kysymyksiä Rakkauden tähden.
Silloin syksyn lehdet oli puista tippuneet.
Silloin talvi oli astumassa eteiseen.
Olin yksin kahdessa , jakautuneena,kaipasin omaa osaani, itseäni.
Laitoin viestin äidilleni, kutitin isääni.
Olkaa hyvät ja liittäkää minut yhteen.
Jo silloin rakastin niin paljon elämää.
Viimein taipui tahtooni nuo ,toisilleen tuntemattomat, vailla rakkautta.
Mutta ei he sitä tienneet, himoonsa vain hakivat tyydytyksen.
Mutta tietämättään minut loivat maailmaan , osoituksen suuremmasta, osoituksen maailman synnyttävästä rakkaudesta.
Sillä jos sitä rakkautta ei olisi , ei kukaan täällä maailmassa kulkisi.
Elämän ainutkertainen ihme, elämä itse, suuri rakkaus.
Voima joka elollisen saa aikaan, asettaa kukat kukkimaan ja linnut laulamaan.
Eläimet ja hyönteiset, myös bakteerit maailman se saa lisääntymäään.
Vihollinenkin ,rakastaa sitä , jopa niin paljon, että uskoo elämän moninkertaistuvan kuolemansa jälkeen, vaikka sen uhraakin tässä hetkessä.
Taivas antaa suuremman elämän ,kuin elämä päällä maan,näin he uskovat.
Mutta minun rakkauteni on tässä ja nyt, niissä pienissä hetkissä, jotka tämä kultainen elämä tarjoilee.
Jos elämä kuolemen jälkeen on taivasta , niin tämä on jotain suurempaa.
Siksi asetan kysymyksen itselleni , mikä on suurempaa kuin taivas?
Onko taivaassa suurempi rakkaus, kuin täällä tämä, mitä nyt elämme?
Vai kuvaisiko ,eteen liitetty adjektiivi enemmän taivaista rakkautta?
Tekisikö se siitä jalommin ja kauniimmin sointuvan,hempeämmän?
Niin,niin paljon kysymyksiä Rakkauden tähden.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.