Mieheni lasten vierailuviikonloppu menossa. Ulkona loistavat ilmat, mutta teinit (tyttö ja poika) vaan istuu sisällä lukemassa, TV:tä katsellen tai nahistelemassa. Mies ollut koko viikonlopun tietokoneen kimpussa. Lapsia en pihalle saa millään ilveellä, eivät "uskalla" mennä ilman isäänsä. Ja mitä siellä sitten olisi tekemistäkään? Paikka ei ole vieras, olemme asuneet samassa asunnossa jo viisi vuotta... Lapset eivät ole missään vaiheessa halunneet tutustua taloyhtiössä asuviin muihin samanikäisiinkään, joten heillä ei ole kavereita.
Olen yrittänyt keksiä lapsille tekemistä, mutta mikään ei huvita, ei varsinkaan ulkojutut. Itse en kestänyt enää, vaan lähdin vähän jäähtymään...
Olen sen verran vanhanaikainen, että mielestäni ulkoilu on terveellistä ja lasten hyvinvoinninkin kannalta suotavaa. Itselläni on nilkka murtunut, joten en pysty lähtemään lasten kanssa edes marjaan. No, tuskin lähtisivätkään, metsä voi olla pelottava paikka...
Pitkään on ihan hyvin mennytkin, mutta nyt tuntuu olevan pinna aika tiukalla.
En kaipaa nyt mitään "mene itse hoitoon" -juttuja. Vaan haluaisin asiallisia vihjeitä, jos olette samanlaisessa tilanteessa ja erityisesti miten päästä yli. Tämä ulkoiluhaluttomuus on kyllä aivan jatkuvaa. Vai onko se sitten vain nykynuorison tapa viettää vapaa-aikaansa: sisällä, neljän seinän turvassa?
Olen yrittänyt keksiä lapsille tekemistä, mutta mikään ei huvita, ei varsinkaan ulkojutut. Itse en kestänyt enää, vaan lähdin vähän jäähtymään...
Olen sen verran vanhanaikainen, että mielestäni ulkoilu on terveellistä ja lasten hyvinvoinninkin kannalta suotavaa. Itselläni on nilkka murtunut, joten en pysty lähtemään lasten kanssa edes marjaan. No, tuskin lähtisivätkään, metsä voi olla pelottava paikka...
Pitkään on ihan hyvin mennytkin, mutta nyt tuntuu olevan pinna aika tiukalla.
En kaipaa nyt mitään "mene itse hoitoon" -juttuja. Vaan haluaisin asiallisia vihjeitä, jos olette samanlaisessa tilanteessa ja erityisesti miten päästä yli. Tämä ulkoiluhaluttomuus on kyllä aivan jatkuvaa. Vai onko se sitten vain nykynuorison tapa viettää vapaa-aikaansa: sisällä, neljän seinän turvassa?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Tyypillistä nuorisoa. Eipä nuo paljoa ulkona viihdy. Tosin itse käytän keinoja laittaa kauppaan asioille, pyörällä tai kävellen, koiran ulkoilutus jne. Vaikka pienestä pitäen ulkoiltu säännöllisesti, kummastihse siinä 13-15 iässä jäävät yhteisiltä kävelyretkiltä pois.
Sano,että alat siivoamaan ja he voivat joko auttaa tai painua tunnin kävelylle! ;) Minuun toimi joka kerta ja vaikka he sitten jäisivätkin siivoamaan, saavat siinä jotain liikuntaa. Ymmärrän hyvin, että tuskastut teinien kanssa, mutta yleensä liikuntaa oppii arvostamaan vasta vanhempana, jossei tee siitä elämäntapaa lapsena.
Miks ihemees haluut ajaa miehesi lapset ulos??? Hyvänen aika sentään!! Jos ne on tullu isän luokse, niin säheität lapset lennossa pihalle??? Et todella ole kypsä ihminen!
Ja itse olet ylikypsä. Jos ne on tulleet isänsä luokse, niin olisivat sitten sen isänsä kanssa eivätkä makoilisi sohvalla telkkarin ääressä. Nykyisin ei ihmiset edes juttele keskenään, istuvat vaan ja möllöttävät porukalla telkkaria. Ja sitten ollaan muka koko perhe niin hirveästi yhdessä että... Ei muuta kun kauniilla ilmalla äijä ja kakarat perseet ylös penkistä ja koko porukka ulos ulkoilemaan!!! .
Senkus itse hinaat sen omas persukses pihalle, ja annat toisten olla rauhassa! Jos sun ylikilot on reilumman puoleiset, niin älä ole kade niille, joillla on kurvit kunnossa! Syö vähemmän liiku enemmän. Liiku enemmän kadehdi vähemmän! Osta vaik rullatuolipotkukelkka ellet muuten jaksa.
yhtään ylimääräistä kiloa. Just siksi kun meillä ei löhötä telkkarin ääressä. Sulla näköjään lapset määrää mitä tehdään.
Meillä on samanlaista. Siis en millään kestäisi mieheni murkkujen sohvallamakaamista. No kesällä sitten en enää jaksanutkaan että meillä on oloneuvoksia ja aikuiset passaa ja hoitaa. Suutuin miehelleni, että en ole mikään yleiskone ja nyt lapset nostaa pyllynsä ja mies hoitaa komennuksen. Eihän sitä edes tarvitse paljoa tehdä, kunhan jotain joskus. NO mies tietty suuttui, kun on hänen lapsista kyse, mutta otti komennon ja käski. Eihän murkkulaiset itse tee jollei joku komenna. Siitä meillä alkoi taas kaikille hyvä mieli ja rauhaa on piisannut. Ei ne lapset itseasiassa itsekseen halua olla ja tv, kyllä se normaali perhe-elämä komennuksineen on parempaa.
En nyt tiedä, onko kyse varhaisteineistä vai ihan pian täysi-ikäisistä ihmisistä, mutta jotenkin kuulostaa niin kovin tutulta. Tosin teinin näkökulmasta ajateltuna.
Vierailimme isäni ja äitipuoleni luona säännöllisin viikonlopuin. Jo lähtö isän luokse oli pelkkää tuskaa, sillä kaverit menivät yhdessä kylille ja me olimme jumissa jossakin Jumalan selän takana. Perillä avasimme television ja olimme omassa rauhassa. Vierailuilla ei ollut mitään merkitystä, mistään emme puhuneet tai mitään emme tehneet isäni kanssa.
Äitipuoli sen sijaan halusi meidän reippailevan raittiissa ilmassa, mutta ainoa vaihtoehto oli lähteä lenkille, jos halusi tehdä muutakin kuin istua rapulla. Kaikin puolin viikonloput olivat kärsimätöntä sunnuntai-illan odotusta yhdistettynä taattuun tylsyyteen.
Sen sijaan, että laitat pennut pihalle, otapa isukki pois koneelta ja kaiva vaikka seurapelit esiin. Jotakin kannattaa tehdä ennen kuin lapset vieraantuvat teistä tyystin. Meidän perheessämme ei isään enää pidetä yhteyttä.
Mitä ihmettä se sun miehesi siellä tietokoneella koko ajan hommailee, kun omat lapset on kerran tulleet käymään? Lapset tulevat isäänsä tapaamaan...
Mies ei ole terve päästään jos seurustelee mielummin koneen kuin lastensa kanssa. En muutenkaan tajua kuinka jotkut vaimot jaksavat näitä virtuaalimaailmassa eläviä nörttejä!
Älkää alistuko, töpselit irti seinästä!! Ja isälle vastuu lastensa tekemisistä! HETI!
Meillä noita "lapamato-murkkuja" lojuu pitkin sohvia sekä telkkarin ja tietsikan edustaa. Älä ihmeessä sellaisesta pulttaa etteivät ulkoile, sellaisia ne murkut ovat! Viis ne veisaavat ulkoilun terveellisyydestä tai muustakaan terveellisestä.
Minäkin ihmettelen, että miksi nuorisomme lojuu sisällä keskellä kauneinta kesää, mutta sellaista se vain on. Eivät ne tiedä hyttysistä mitään. Nytkin kun on vielä ollut lämmintä, niin nuoriso on pitänyt pitkät farkut ja gollege-paidat päällään ja valittavat kuumuutta. Tytöt sentään pitävät toppeja. Yhdelle pojista yritin esittää, että jos vaikka vaihtaisi G-paidan T-paitaan, mutta ei. Ja sitten kerran hän riisui G-paitansa ja se T-paitahan oli siellä alla! Silloin totesin, että lojutkoon sisällä ja hikoilkoon minun puolestani. Kaikkea aikansa.
Mutta se ukkosi Sinun pitäisi saada pois sieltä tietsikalta, hänenhän pitäisi tavata lapsiaan.
Mieheni kouluikäiset pojat tulevat joka toinen viikonloppu meille täysihoitoon ja käyttäytyvät juuri samalla tavalla kuin kerroit vain sillä erolla, että mieheni yrittää keksiä virikkeitä lapsilleen ja touhuta heidän kanssaan. Lapsia ei paljon kiinnosta muu kuin pelaaminen pleikkarilla tai tietokoneella tai lukeminen omassa huoneessa sälekaihdin kiinni ja valot päällä yötäpäivää. Naapurustossa olisi molemmille samalla luokalla oleva kaveri, mutta ei kiinnosta.
Omat myös kouluikäiset tyttäreni ovat heidän mielestään rahvaanomaisia joilla on halvat huvit (mm. ongella käyminen, tikanheitto, pallopelit, pyöräily, rullaluistelu, leikkiminen ym.) Lautapeleihin mieheni lapset saattavat joskus osallistua, mutta katsovat olevansa jollakin tavaalla muiden yläpuolella, että voivat huijata ja häviöllä ollessaan peli loppuu heidän osaltaan kokonaan, koska on niin pitkästyttävää. Nuorempi saattaa joskus osallistua yhteisiin tekemisiimme helpommin, etenkin jos vanhempi ei ole lähettyvillä.
On aivan selvää lasten tullessa meille, he vain odottavat viikonlopun menevän mahdollisimman nopeasti ja tappavat aikaa oleskelemalla ja omia asioitaan touhuten, aivan kuin sulkien maailman off-asentoon siksi aikaa kun ovat meillä.
Lasten äidillä on uusi todella varakas mies, joka mahdollistaa äidin olevan kotirouvana ja käyvän erilaisia kursseja huvin vuoksi. Meidän normaalipulliaisten jutut ja perhe-elämä on liian vaatimatonta ja tylsää mieheni lapsille, kun ovat tottuneet kaikkeen luksukseen. Alussa ex-rouvalta tulikin ohjeet, minne lapsia pitää viedä viikonloppuisin, mutta keskivertopalkoilla ei kovin useita huvipuisto- tai kylpylälomia tehdä.
Meillä normaali ruokakin on liian halpaa, vaikka aina silloin viikonloppuna, kun mieheni lapset tulevat, on ruokaan panostettu aivan erityisesti. Ruokapöydässä istuttaessa vanhempi syö aina pää käännettynä kasvot poispäin pöydästä, aivankuin ruoka olisi jotakin niin saastaista, ettei sitä voi katsoa syödessään. Poiskääntymiseen voi olla syynä myös se, että hän viestittää, ettei ole läsnä. Todella ärsyttävää. Kotitöihin osallistuminen on heidän osaltaan aivan pyöristyttävää edes ehdottaa, koska hehän ovat tulleet tänne vieraiksi (täysihoitoon), eivät töihin. Turha siinä sitten selitellä, että perheessämme kaikki osallistuvat kotitöihin.
Tullessaan meille lapset eivät juuri koskaan tervehdi minua, vaikka menisin ovelle vastaan tervehtimään. Katseet vain harhailevat ympäriinsä ja minua päin ei katsota ollenkaan. Kohta neljä vuotta on mennyt niin, että lapset eivät koskaan puhu minulle mitään, ellen kysy. Sillonkaan en aina saa vastausta ja jos saan, on se mahdollisimman lyhyt kyllä tai ei. Jos muotoilen kysymyksen niin, ettei siihen voi vastata vain yhdellä sanalla, on useimmiten vastaus tyyliin, ei ole mitään väliä, tai ketäpä kiinnostaa. Näistäkin asioista mieheni on heille sanonut, mutta asia ei ole muuttunut.
Mieheni lapset ovat hyvin koulussa menestyviä, älykkäitä ja erittäin hillittyjä käytökseltään. Ei koskaan mitään riehumista tai edes pientä hulluttelua. Jos hassuttelen mieheni tai omien lasteni kanssa, meitä katsotaan kuin jotakin hulluja. Lapsissa ei siis ole mitään vikaa, mutta miksi sitten vaahtoan. Siksi, että haluaisin meillä olevan mukavaa yhteisenä viikonloppuna, mutta aina on ilmapiiri niin kovin painostava ja ahdistava.
Tiedän, etten itse ole tässäkään asiassa se ainoa oikeassa oleva, kerron asian vain niin kuin sen itse koen. Olisi hyödyllistä kuulla rakentavassa mielessä voiko asioille enää tehdä mitään, vai onko tämä tätä.
Miksi helvetissä aina ne puolisoiden lapset ovat kauheita? Jos toisten ihmisten vikoja ei hyväksy, että aina on itse oikeassa ja itse täydellinen, virheetön ihminen, miksi kummassa sitten täytyy etsisä sellainen mies jolla on niitä lapsia????
VAI onko tässä kysymys ainoastaan itsensä nostamisesta jalustalle" oi oi kun minulla on nyt mies ja hänen lapsensa, mutta kun ne eivät osaa mitään, on kuin avaruudesta tulleet, mitä teen"?? Tuollaista lapsellista vaikerrusta!! Ottakaahan nyt kaikki kärsineet nykyiset vaimot ERO siitä miehestä, niin samalla pääsette niistä kamalista lapsista. Saatte elää yksisenne sellaista elämää kuin haluatte, jossa kukaan ei kiusaa, ärsytä ja ole tiellä!
Oletko tullut ajatelleeksi, että me naikkoset saatetaan huomata niissä äidin pikku kullannupuissa sellaisia asioita, joille vanhemmat ovat ihan sokeita?
Eikä alkuperäinen kirjoittaja suinkaan väittänyt itse olevansa täydellinen, hän vain kysyi vinkkejä siihen, miten teinit saisi kiinnostumaan jostain muustakin kuin sisällä makaamisesta (joka ei muuten ole terveellistä kenellekään).
Mutta näinhän se joidenkin kirjoittajien mielestä täällä menee, jos kysyt vinkkejä ja pyydät apua johonkin, jotta ne LAPSET voisivat paremmin, niin heti olet itsekäs valittaja.
Aivan älkää jaksako kitistä asioista, joilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa! Kyllä ne äidit osaa lapsensa hoitaa, onhan ne osannut ennenkin, eikä kukaan valittanut, ei edes heidän isänsä varmaan kyseenalaistanut vaimonsa taitoa huolehtia heidän lapsistaan! Mutta kun ero tulee, niin heti näm naikkoset käyvät kuin hyeenat kimppuun, mitä hulluimmilla asioilla! Psykologiaa lukeneena uskon edelleen, että epävarma ihminen kohtaa kaikissa ihmisissä uhkan itselleen. Hän yrittää kaikin keinoin pitää itsensä kasassaja hyväksyttynä, korostaen itsensä paremmuuteen, halventaen epämääräisillä puheilla ihmisiä, varsinkin heitä, jotka ovat lähinnä se suurin uhka!
oma viimeinen lauseesi. Sehän kuvastaa juuri sinua!!!
Kyllä se vaan taitaa olla niin, että nykynuoriso viettää vapaa-aikansa mieluummin sisätiloissa.
Suosittelen sinulle EVVK-linjaa lasten suhteen. Keksi sen sijaan itsellesi jotain mieluisaa tekemistä. Muista, että sinä et kuitenkaan loppupeleissä ole vastuussa lapsista.
Ymmärrän sun fiilikset.Meillä myös on niin, että miehen lapset (varsinkin teini)viihtyy sohvalla ja telkkarin edessä turhankin paljon. Minäkin patistan ulos ja saan vaan mulkaisuja. Meillä lapset on joka viikko muutaman päivän ja asuinseutu on tuttua. Kaipa se vain on niin, että itse kun olin samassa iässä, niin ei telkusta tullut niin paljon ohjelmaa ja virikkeet haettiin ulkoolta.
Tsemppiä sulle, eikä sun tarvitse mennä hoitoon, sulla on mun mielestä ihan terve ajatusmaailma.
Minun ja uuden mieheni luona asuu kaiken aikaa hänen murrosikäinen poikansa. Mitä vielä ulkoilua, pyh. Kaiken aikaa istuu tietokoneen ääressä tai syö. Siis tasan nämä kaksi harrastusta. Kävis edes joskus jossain, ettei talo täyttyis murrosikäisen testosteronilla. Viheliäinen ku ottaa hattuun, että voi noin nahjuksia tyyppejä kasvaa, eikä uusi mieheni mitään piittaa. Äidillään poika ei käy kuin pakotettuna yhden tunnin, ei ole kuulema koskaan käynyt, kuin kerran pari vuodessa kahvilla ädillään. Onpas se lystiä maksattaa mulla ruuat pojalle ja pesettää pyykki yms. Miehessäni en näe mitään vikaa, mutta olosuhteet ovat vähän rasittavat. Olen yrittänyt ymmärtää, mutta en voi pitää tästä tyypistä samoin kuin omista lapsista, jotka koen räyhäävinäkin kuitenkin normaaleiksi, harrastaviksi nuoriksi. En voi tällaista kotihiirtä mielestäni ohjata keskusteluapuakaan saamaan, koska en ole hänen äitinsä. Myös isäänsä poika vierastaa. Hohhoijaa, pitäiskö nostaa kytkintä, että sais taas ilmaa siipien alle. En ole mikään villikko vaan tavallinen kotiäiti, en viihdy kapakoissa enkä osaa lähteä helposti tuulettumaan. Tällaiset kotiolot silti vie multa hermot, koska maksan ison osan ruuista, jotka välittömästi katoavat tämän poijankoltiaisen suihin, siis kaikki syötäväksi kelpaava. Itse kai olen tämän häkin rakentanut ja nyt siinä ihmettelen.