Pelkään

Minulta on melko vasta loppunut n.3 vuoden suhde ja olen löytänyt itsestäni uusia puolia, joiden en uskonut itsessäni edes olevan..
"Pelkään" miehiä. En uskalla luottaa heihin, ilmeisesti en itseenikään. Pelkään satuttavani itseäni, enkä tämän takia uskalla ryhtyä minkäänlaiseen kanssa käymiseen miesten kanssa. Entinen suhteeni oli eräänlaista helvettiä, koska kumppanini harrasti henkistä väkivaltaa ja silloin tällöin se yltyi käsikahmaloksikin. Itsetuntoni ilmeisesti laski ja näin ollen pilasi tulevaisuuteni. Minusta kiinnostuneita miehiä on, mutten vain uskalla ryhtyä mihinkään. Mikä neuvoksi? Pelkään kaikkien lopulta olevan samanlaisia. Tahtoisin edetä seuraavassa suhteessani hitaasti, mutta pelkään ettei mies jaksa odottaa, että sulatan asiat. Ikäiseni ja vanhemmat miehet tuskin jaksaisivat odottaa, enkä heille anna edes tilaisuutta siihen koska tiedän mitä tuleman pitää. Olenko seonnut?
Näinköhän ilmaisin asian niin kuin oli tarkoitus.. Kiitos mahdollisista vinkeistä ja iloista kesää kaikille :)
1152
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Mikä ei tapa, se vahvistaa.
Itse olin samassa jamassa muutama vuosi sitten. Itsetuntoa kolhaistu pahasti ja kuvittelin mielessäni, etten minä edes osaisi kenenkään kanssa elää. Pelkäsin, etten jaksa enää uutta maanpäällistä helvettiä, jäin mielummin yksin.
Aina kun löysin kiinnostavan miehen, säikähdin tunteitani ja pakenin tilanteesta.
Nyt, kun aikaa on kulunut riittävästi, saatan melkeinpä kiittää exääni siitä, kuinka vahva ja määrätietoinen nykyinen, tuore suhteeni on.
Älä siis suotta pelkää, vaan käännä heikkoutesi vahvuudeksi.. :)

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Shadow kirjoitti:

Minulta on melko vasta loppunut n.3 vuoden suhde ja olen löytänyt itsestäni uusia puolia, joiden en uskonut itsessäni edes olevan..
"Pelkään" miehiä. En uskalla luottaa heihin, ilmeisesti en itseenikään. Pelkään satuttavani itseäni, enkä tämän takia uskalla ryhtyä minkäänlaiseen kanssa käymiseen miesten kanssa. Entinen suhteeni oli eräänlaista helvettiä, koska kumppanini harrasti henkistä väkivaltaa ja silloin tällöin se yltyi käsikahmaloksikin. Itsetuntoni ilmeisesti laski ja näin ollen pilasi tulevaisuuteni. Minusta kiinnostuneita miehiä on, mutten vain uskalla ryhtyä mihinkään. Mikä neuvoksi? Pelkään kaikkien lopulta olevan samanlaisia. Tahtoisin edetä seuraavassa suhteessani hitaasti, mutta pelkään ettei mies jaksa odottaa, että sulatan asiat. Ikäiseni ja vanhemmat miehet tuskin jaksaisivat odottaa, enkä heille anna edes tilaisuutta siihen koska tiedän mitä tuleman pitää. Olenko seonnut?
Näinköhän ilmaisin asian niin kuin oli tarkoitus.. Kiitos mahdollisista vinkeistä ja iloista kesää kaikille :)

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu