Minulta on melko vasta loppunut n.3 vuoden suhde ja olen löytänyt itsestäni uusia puolia, joiden en uskonut itsessäni edes olevan..
"Pelkään" miehiä. En uskalla luottaa heihin, ilmeisesti en itseenikään. Pelkään satuttavani itseäni, enkä tämän takia uskalla ryhtyä minkäänlaiseen kanssa käymiseen miesten kanssa. Entinen suhteeni oli eräänlaista helvettiä, koska kumppanini harrasti henkistä väkivaltaa ja silloin tällöin se yltyi käsikahmaloksikin. Itsetuntoni ilmeisesti laski ja näin ollen pilasi tulevaisuuteni. Minusta kiinnostuneita miehiä on, mutten vain uskalla ryhtyä mihinkään. Mikä neuvoksi? Pelkään kaikkien lopulta olevan samanlaisia. Tahtoisin edetä seuraavassa suhteessani hitaasti, mutta pelkään ettei mies jaksa odottaa, että sulatan asiat. Ikäiseni ja vanhemmat miehet tuskin jaksaisivat odottaa, enkä heille anna edes tilaisuutta siihen koska tiedän mitä tuleman pitää. Olenko seonnut?
Näinköhän ilmaisin asian niin kuin oli tarkoitus.. Kiitos mahdollisista vinkeistä ja iloista kesää kaikille :)
"Pelkään" miehiä. En uskalla luottaa heihin, ilmeisesti en itseenikään. Pelkään satuttavani itseäni, enkä tämän takia uskalla ryhtyä minkäänlaiseen kanssa käymiseen miesten kanssa. Entinen suhteeni oli eräänlaista helvettiä, koska kumppanini harrasti henkistä väkivaltaa ja silloin tällöin se yltyi käsikahmaloksikin. Itsetuntoni ilmeisesti laski ja näin ollen pilasi tulevaisuuteni. Minusta kiinnostuneita miehiä on, mutten vain uskalla ryhtyä mihinkään. Mikä neuvoksi? Pelkään kaikkien lopulta olevan samanlaisia. Tahtoisin edetä seuraavassa suhteessani hitaasti, mutta pelkään ettei mies jaksa odottaa, että sulatan asiat. Ikäiseni ja vanhemmat miehet tuskin jaksaisivat odottaa, enkä heille anna edes tilaisuutta siihen koska tiedän mitä tuleman pitää. Olenko seonnut?
Näinköhän ilmaisin asian niin kuin oli tarkoitus.. Kiitos mahdollisista vinkeistä ja iloista kesää kaikille :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mikä ei tapa, se vahvistaa.
Itse olin samassa jamassa muutama vuosi sitten. Itsetuntoa kolhaistu pahasti ja kuvittelin mielessäni, etten minä edes osaisi kenenkään kanssa elää. Pelkäsin, etten jaksa enää uutta maanpäällistä helvettiä, jäin mielummin yksin.
Aina kun löysin kiinnostavan miehen, säikähdin tunteitani ja pakenin tilanteesta.
Nyt, kun aikaa on kulunut riittävästi, saatan melkeinpä kiittää exääni siitä, kuinka vahva ja määrätietoinen nykyinen, tuore suhteeni on.
Älä siis suotta pelkää, vaan käännä heikkoutesi vahvuudeksi.. :)