Jokainen ilta ja aamu istun kyynelten täyttämin silmin, äitini kynttilänpätkää katsoen, jonka haudan kummulta poimin. Muistelen mennyttä aikaa kaipauksella. Ei ollut pahuutta ei kieroilua, vain äitini Orvokin siniset silmät. Istun huoneessani, elän harhaa. Tyhjät pullot täyttävät huoneeni nurkat, kun jaksais viedä ja vaihtaa, ruokaan ravitsevaan. Tunnen kuolon vierelläni huutavan luokseen, kaipa tästä lähteäkin vois. Kohti taivasta, luo rakkaan äitini.. Jätän jälkeeni askeleet horjuvat. kohti meren tyrskyä tummaa. Poukamani odottaa, sieluni lentää aalloista taivaan sineen, rauhaan , rakkauteen.
haudalta kynttilän pätkä
aabel
3174
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
jonka toiselta ihmiseltä saamme on arvokasta ja ainutkertaista. Se joka ymmärtää saamansa hyvyyden kuten sinä on hyvyyden perillinen.
Sinun on vaikea katsoa tulevaa kaiken kokemasi jälkeen, mutta uskon silti, että äitisi tavoin sinunkin on vielä määrä jakaa hyvyyttä ympärillesi. Perintö, hyvyys, jonka äidiltäsi sait autta sinut jaloillesi, kun surusi muuttuu aidoksi ikäväksi. Kun aika on, olet jättävä hyvyyden perinnöksi jollekin toiselle joka sen on ansainnut.
Mielesi herkkyys ja sydämesi avaruus havahduttivat.
tunsin palan kurkussani, silmäkulmastani herahti kyynelpoikanen, minuun koski syvälle. Ajatukseni
kauneimmat sinulle.
Nöyrä iso kiitos.