Kaipuu kuuluu elämään.
Vaikka olisit naimisissa kenen kanssa, kaipaat jonnekin.
"Siellä hyvä, missä minä en!"
Se on vain yksinkertaisesti niin.
Vaikka olisit naimisissa kenen kanssa, kaipaat jonnekin.
"Siellä hyvä, missä minä en!"
Se on vain yksinkertaisesti niin.
Vastaukset 14
Vanhimmat
niin huomaan tavoitelleeni aina ruohoa aidan takaa.
En ole tätä koskaan tunnustanut, enkä ikinä voikaan tunnustaa, koska nyt olen toisen kerran aviossa eikä paluuta enää ole siihen, minkä menetin,
mutta olen tajunnut nyt, että "paratiisiksi ei tätä saa", ei niin kauan kun elämme täällä.
Olen katunut katkerasti eroani, sillä oikea elämä olisi ollut siellä, yhdessä perheeni kanssa.
Tämä rikkinäisyys, ja se, että yrittää teeskennellä kaiken olevan paremmin kuin ensimmäisessä liitossani, vaikka on juuri päinvastoin, se on tehnyt tästä helvetin.
Itse huomaan että elään sykleissä. Ensin pientä kriisiä, kun siitä selviän alkaa aika kun olen tyytyväinen ja kiitollinen siitä mitä mulla on. Seuraa seesteinen vaihe, ja sen jälkeen kyllästymisen vaihe jolloin kaipaan jotain uutta, ja kohta sotken taas elämääni niin että uutta kriisiä pukkaa :)
Onkos täällä muita samanlaisia sekoboltseja??
Vaikka kui hyvin menis, aina kaipaa kuitenkin jotain.Olen mestari sotkemaan asioitani.Aina kaipaan jotakin muuta, mitä nyt on.
Tulispa pian vaihdevuodet ja vanhuus jos ne ees rauhoittais:))
kaikki, enemmän tai vähemmän.
Erotaan, aletaan vahtaamaan jotain uutta uhria, sekoitetaan hänenkin elämänsä, sitten vasta paljastetaan todellinen minänsä,
jolloin tuo toinen on yksin. Hän voi olla heikompi yksilö, joka ei niin vain selviydykään sopasta, jonka keitit.
Tunnustan ajoittain kaipaavani lapsuuden maisemiin ja se lienee luonnollista itse kullekkin..
Eräällä loma matkallani koin ikimuistoisen hetken..
Seisoin jäämeren rannalla myrskyssä,aina kun uusi aalto kaatui rantaan noin 4 metrisenä näin aallon läpi meren pohjan kaartuvan syvälle..
Se pauhu ja jylinä tuntui ihan selkäytimessäni asti..
Sinne saattaisin kaivata takaisin..:))
Miksi se nöyttää vihreältä kauempaa katsottuna, oli tunne etten muuta sitteen vähän aikaan tarvihe, jos hänet saan, mutta kupla puhkesi sitten kun sen olin saannut. Olisin halunnut takasi mutta en enää pääse.
Jos saan sydämen täyteen nannaa en ees tahdo takaisin entiseen..
juuri kaipaile entiseen...joskus lapsuuden kesät muistuvat mieleen ,silloin kesät oli lämpimiä ja kaikella lailla fressimpiä...kai se on näitä ikään kuuluvia juttuja , että tässä mielessä katselee taakse päin...
aina johonkin...
En ole saavuttanut koskaan, en tule onnistumaankaan koskaan... Tiedän sen jo...
Mitä väliä millään on? Haluan pois. Taidan ryypätä maksani hajalle...
tuntui, että elämä on jossain muualla. Yritin uusioperhettäni kaikin konstein viedä ja itse olin täysin pihalla kuin lumiukko vaikka oli keskikesän juhla. Elämä on jossain kuualla aina.
ja muistella vanhoja "hyviä" aikoja. Vaan elää pitää tätä päivää ja olla sinut omien ratkaisujensa kanssa. Takaisin ei ole paluuta.
entisestä pois juna vie,
on aivan sama minne matkustan..."
(Kaipuu kulkee mukanani.)
Se tuli mieleeni ensimmäisenä..pakenemista..
perheestäsi, kun huuma on ohi, olet yksin. Kaipaat oikeata perhettäsi, mutta paluu ei enää ole mahdollista. Kaipaat sitä pientä poikaa ja sitä pientä tyttöä, perhettäsi kokonaisuutena,ja häpeät omaa petostasi. Mitä on jäljellä: kaipaus, joskus myös.......