Yön maisema
varjoista, valon rippeistä
rakennettu.
Maailman musta sielu
hetken poissa
meidän vuoteeltamme.
Elokuu viileä lämpö,
kuin kostea sulka,
alastoman ihon tunnoissa.
Viet minut väristen
kohti jotain suurempaa,
täydellisempää.
Usva kasvaa kiinni
makuuhuoneemme
ikkunaan.
Se sinetöi äänemme
näiden seinien sisälle.
Tämän lähemmäksi
ei voi kukaan
toistansa päästä.
varjoista, valon rippeistä
rakennettu.
Maailman musta sielu
hetken poissa
meidän vuoteeltamme.
Elokuu viileä lämpö,
kuin kostea sulka,
alastoman ihon tunnoissa.
Viet minut väristen
kohti jotain suurempaa,
täydellisempää.
Usva kasvaa kiinni
makuuhuoneemme
ikkunaan.
Se sinetöi äänemme
näiden seinien sisälle.
Tämän lähemmäksi
ei voi kukaan
toistansa päästä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
hyvä, pidin tunnelmasta.
kiitos jälleen.
vain yölampun himmeä valaistus turvani on
Kaunis runo, kauniit ajatukset, olet onnellinen
toivon puolestasi tunteisi häneen kestävän
tääsä runossa on suuri unelma kirjoitettuna. Mutta olet oikeassa, olen onnellinen silti, sillä sinä yönä kun tunnen tuon kostean sulan piirtävän iholleni tiedän hänen saapuneen.