Olisin kysellyt kokemuksia suuremmista ikäeroista sisarusten kesken. Meillä on nyt viisi lasta ja mies on sitä mieltä, että nyt riittää :) Arvatenkin minä toivoisin vielä lisää lapsia, ainakin sen yhden ;). Iän puolesta voimme hyvin haaveilla uusista lapsista vielä vuosienkin päästä, tai siis minä voin haaveilla :D, kun tuolle miehelle riittäisi jo nyt! Olen vain alkanut pohtia tuota ikäero kysymystä.
Meillä on nyt kolme koululaista ja kaksi pienempää. Olen hoitovapaalla vakituisesta työstäni ja olen suunnitellut palaavani töihin 2007. Toiveenani olisi olla töissäkin muutama vuosi ja sitten kun nämä nuoremmat lähestyvät kouluikää, niin toivoisin vielä pientä nyyttiä. Olisi mukavaa vielä keskeyttää työurakin tällaiseen "lomaan" ja tietenkin olisi ihanaa laittaa näitä pieniäkin kotoa kouluun pienen vauvan kanssa.
Tuo haavevauvani olisi siis meille kuudes lapsi ja ikäeroa tulisi vanhempiin lapsiin n.12-14 vuoteen ja nuorempiin se 5-7vuotta. Onkohan se ihan hullua haaveilla tällaisia? Kaikki aloitettaisiin siis oikeastaan alusta, tavaroita olen jo laittanut kiertoon, eikä vaatteitakaan voi säilytellä vuosikausia tuolla laatikoissa.
Olisiko jollain kokemusta tällaisistä ikäeroista? Kuinka raskaus ja vauvanhoito on sujunut, kun edellisistä raskauksista ja synnytyksistä on kulunut enemmän aikaa? Tuossa alempana olikin kovasti kirjoittelua tuosta talouspuolestakin. Sekin kyllä mietityttää, että kuinkahan rahat sitten riittäisivät? Kuuden lapsen kanssa menoja olisi varmasti kovasti, mutta onkohan se ero viiden lapsen menoihin nyt niin kovin suuri? Tietysti tuo, kun kaikki olisi sitten melkein hamstrattava uudelleen, siis turvaistuimet, vaunut, luistimet ja sukset tulevaisuudessa. Kierrättäminen ei sitten sisaruksilta oikein onnistu.
Millainen on ollut tilanteenne, kun on syntynyt vielä se yksi lapsi joukon jatkoksi? Kuinka lapset ovat suhtautuneet ja miten ihan käytännössä on sujunut? Oletteko hankkineet tuolle iltatähdelle kaiken uutena vai oliko jotain jemmassa? Millainen iltatähdestänne sitten tuli, oliko hän kovin yksinäinen, kun ikäero sisaruksiin oli suurempi?
Olisi kiva kuulla kokemuksia ja näkemyksiä miten te ajattelette asiasta. Eihän tämä asia nyt ole ajankohtainen, mutta pyörii mielessä kyllä usein :) Olisi kiva muutenkin kuulla kuusilapsisten perheiden elämästä, onko kovin erilaista kuin viisilapsisten? Jotenkin tuo kuusi vain on jäänyt takaraivoon hyvänä lukuna!
Mies toivoo, että alkaisimme elää muutakin elämää kuin vauvaperhe vaihetta. Ymmärrän kyllä hyvin häntä, koska pakostakin isommatkin lapset ovat joutuneet joustamaan, kun on ollut pieniä matkassa mukana. Mutta minkäs tälle voi, vielä haaveilen siitä yhdestä :)
Kiitos jos joku viitsii kommentoida!
Meillä on nyt kolme koululaista ja kaksi pienempää. Olen hoitovapaalla vakituisesta työstäni ja olen suunnitellut palaavani töihin 2007. Toiveenani olisi olla töissäkin muutama vuosi ja sitten kun nämä nuoremmat lähestyvät kouluikää, niin toivoisin vielä pientä nyyttiä. Olisi mukavaa vielä keskeyttää työurakin tällaiseen "lomaan" ja tietenkin olisi ihanaa laittaa näitä pieniäkin kotoa kouluun pienen vauvan kanssa.
Tuo haavevauvani olisi siis meille kuudes lapsi ja ikäeroa tulisi vanhempiin lapsiin n.12-14 vuoteen ja nuorempiin se 5-7vuotta. Onkohan se ihan hullua haaveilla tällaisia? Kaikki aloitettaisiin siis oikeastaan alusta, tavaroita olen jo laittanut kiertoon, eikä vaatteitakaan voi säilytellä vuosikausia tuolla laatikoissa.
Olisiko jollain kokemusta tällaisistä ikäeroista? Kuinka raskaus ja vauvanhoito on sujunut, kun edellisistä raskauksista ja synnytyksistä on kulunut enemmän aikaa? Tuossa alempana olikin kovasti kirjoittelua tuosta talouspuolestakin. Sekin kyllä mietityttää, että kuinkahan rahat sitten riittäisivät? Kuuden lapsen kanssa menoja olisi varmasti kovasti, mutta onkohan se ero viiden lapsen menoihin nyt niin kovin suuri? Tietysti tuo, kun kaikki olisi sitten melkein hamstrattava uudelleen, siis turvaistuimet, vaunut, luistimet ja sukset tulevaisuudessa. Kierrättäminen ei sitten sisaruksilta oikein onnistu.
Millainen on ollut tilanteenne, kun on syntynyt vielä se yksi lapsi joukon jatkoksi? Kuinka lapset ovat suhtautuneet ja miten ihan käytännössä on sujunut? Oletteko hankkineet tuolle iltatähdelle kaiken uutena vai oliko jotain jemmassa? Millainen iltatähdestänne sitten tuli, oliko hän kovin yksinäinen, kun ikäero sisaruksiin oli suurempi?
Olisi kiva kuulla kokemuksia ja näkemyksiä miten te ajattelette asiasta. Eihän tämä asia nyt ole ajankohtainen, mutta pyörii mielessä kyllä usein :) Olisi kiva muutenkin kuulla kuusilapsisten perheiden elämästä, onko kovin erilaista kuin viisilapsisten? Jotenkin tuo kuusi vain on jäänyt takaraivoon hyvänä lukuna!
Mies toivoo, että alkaisimme elää muutakin elämää kuin vauvaperhe vaihetta. Ymmärrän kyllä hyvin häntä, koska pakostakin isommatkin lapset ovat joutuneet joustamaan, kun on ollut pieniä matkassa mukana. Mutta minkäs tälle voi, vielä haaveilen siitä yhdestä :)
Kiitos jos joku viitsii kommentoida!
Vastaukset 22
Vanhimmat
5 poikaa,iältään 19v,16v,13v,6v ja 7kk eli aika suuri ikäero on nuorimmalla ja vanhimmalla kuin muittenkin kanssa...
Eräs ystäväni saa nyt syksyllä toisen lapsensa kun ensimmäinen täyttää 18v.
Eiköhän se mene ihan "rutiinilla" ainakin tuo raskaus,tosin ikä tuonee kuitenkin oman "jännityksensä" siihenkin.
Ja kyllä nykyisin noita lastentarvikkeita ja vaatteita saa tosi edullisesti ettei niitäkään tosiaan kannata ainakaan kaikkia ruveta jemmaamaan vaikka tietäisikin sen iltatähden tekevänsä.Kyllähän tuo kirpparikultturi varmaan pysyy että sellaisistakin voi hankintoja tehdä.
Enkä usko että se iltatähti ihan pilalle tulisi lellittyä vaikka siihenkin isompien sisarusten osalta voisi olla mahdollisuus.
Hellyttävän näköistä siskonikin perheessä kun 16v "kovis" sylittelee pikkuveikkaa...
Annetaan haaveille tilaa ja antaa ajan tehdä tehtävänsä...
En nyt tiedä lasketaanko meitä "virallisesti" suurperheeksi kun lapsia on kolme..
Mutta iät ovat 12v 8v ja 5,5kk
Onhan se vähän outoa taas vauvan kanssa kun just nuo isommat alkoivat olla siinä iåssä ettei koko aikaa tarvinneet hoitoa ja nty taas alkaa kaikki alusta..
Isommista jo nyt apua ja "haaveilen" siitä et muutäman vuoden päästä on omasta takaa hyvä 15v lapsenvahti ja pääsee lenkille lähtemään kun isoveli vahtii pientä.
Vielä tässä vaiheessa niistä saattaa olla "apua" mutta parin vuoden päästä .....
Tjaa,"äidin pikku apulainen"-vaihe on historiaa.
Ennustan,että isoveli hommaa oman kämpän heti kun kynnelle kykenee. (noin 16v)
Tuli tuosta lastenvahtiasiasta mieleeni oma lapsuuteni. Että onko teistä oikein, että vanhempia sisaruksia käytetään lähes päivittäin lastenhoitajana. Siis että vanhemmat suorastaan pakottamat sisarusten vahtimaan kuopusta, jos ikäeroa on muutama vuosi enemmän. Kun minulla on niin huonoja kokemuksia siitä, kun minä ja isosiskoni olimme niin usein lapsenvahtina. Kesällä monta tuntia lähes päivittäin. Minä olen kuusi ja siskoni kymmenen vuotta nuorinta vanhempi.
Kotitöitä tietysti kannattaa lapsella teetättää, mutta aikuistenhan pitää lapsistaan huolehtia. Ei asetelma "lapsi lapsenvahtina" ole kovin hyvä. Hoitaminen on kuitenkin työtä, josta pitäisi saada palkkaa. Vanhempana olen tuntenut jopa katkeruutta ja kateutta nuorimmaista kohtaan, koska hänen ei ole tarvinnut ottaa jo lapsena samanlaista vastuuta kuin vanhempien sisarusten.
isommat ovat vahtineet pienempiä ihan mielellään,silloin tällöin ja nyt on pieninkin jo niin iso, ettei enään varsinaista hoitajaa tarvitse(paitsi jos on joku iltameno kyseessä).Siitä olen kyllä kanssasi samaa mieltä, että kyllä varsinainen hoitovastuu kuuluu vanhemmille. Silloin kun pienin lapsista oli ekaa kesää ilman hoitopaikkaa(ekaluokan jälkeen),sovimme isompien lasten kanssa "vahtimisvuoroista"(eli joku lapsista oli aina kotona tai ainakin kodin lähettyvillä/tavoitettavissa)pientä korvausta vastaan,kunnes oma loma alkoi.Toivoisin, että omat lapseni eivät olisi kokeneet pienempien hoitoa taakaksi(itselläni on omasta lapsuudesta hyvinkin samanlaisia kokemuksia kuin sinulla).
Lasten iät 15v, 7v ja 9kk ja neljäs tulossa:)
Raskaudet sujuneet loistavasti ja vauvanhoito ihan samalla rutiinilla kuin "vuosia sittenkin", iltatähdistä ei kuitenkaan oikein 3-kymppisen kohdalla voi puhua...
Isommista on paljon apua pienen kanssa, jopa murrosikäinen poika pehmenee vauvan edessä ja hoitaakin silloin tällöin.
Kiva on olla vauvan kanssa kotona, kun keskimmäinen aloitti koulun, eipähän tarvitse miettiä pärjääkö iltapäivän yksin kotona...
Isompien käytössä olleet tavarat (pinnasänky, syöttötuoli ym...) ovat olleet kavereilla lainassa tämän ajan ja nyt taas omassa käytössä... Nyt kuitenkin joutuu hommaamaan toisen pinnasängyn, rattaat/vaunut ym... kun pienimmäisille tulee niin pieni ikäero.
koko lapsuuteni "oikeasta" veljestä.Ne kaksi meillä asuvaa, syntyessäni 15v ja 13v,olivat puolituttuja,isompia poikia.
Eivät millään lailla pahoja mutta hyvin hyvin kaukaisia.
Ei kiitos suurille ikäeroille!!
Tämä on yhden "iltatähden" oma mielipide.
Ei taatusti "oikea" vastaus monen äidin mielestä.
Perustuu kuitenkin faktaan ja henkilökohtaisiin kokemuksiin ja myös keskusteluihin toisten iltatähtien kanssa.
Olen nyt jo aikuinen pikkusisko. Minulla on kaksi siskoa, toinen 15 vuotta ja toinen 6 vuotta minua vanhempi. Lapsena oli vähän yksinäistä, vaikka toisaalta oli ihanaa olla "ainoa lapsi". Ehkä minua vähän hemmoteltiinkin, varsinkin siskojeni kaverit jumaloivat minua. Teini-iässä sain isosiskoilta hyviä poikienkäsittelyvinkkejä ym. neuvoja, mistä ymmärsin jo silloin olla heille kiitollinen. Nyt kun olemme kaikki aikuisia, olemme tosi läheisiä vaikka emme asukaan samalla paikkakunnalla. Eikä minuakaan enää käsitellä pikkusiskona! :-)
Lapseni ovat 19, 16, 15 ja 2. En ajattele, että nuorimmainen kärsii suurista ikäeroista, onhan niitä yksilapsisiakin perheitä. Kavereita ja seuraa on sitten hoidossa ja pihalla. Tämä meidän iltatähti on niin meidän kaikkien rakkauden kohteena, että vaikka samanikäisä sisaruksia ei olekaan, hän kyllä saa huomiota ja hellyyttä sitäkin enemmän.
Kyllä on murrosikäinen "kova jätkäkin" sulaa vahaa tämän pienimmän edessä.
Tarvikkeet ostin kaikki uutena, mutta kylläkin käyttäen edellisen vuoden malleja, joten hinnat olivat kohtuullisia.
Ainut negatiivinen asia on se, että isovanhemmat ovat niin iäkkäitä, etteivät jaksa enää edes leikkiä lapsen kanssa. Yökyläilystä puhumattakan, mutta meillä tätä virkaa hoitaa isoveli, joka asuu jo omillaan. Muutaman kerran on pikkuveli ollut siellä yökylässä ja kivaa oli molemmilla!
ja otti päähän kun vanhemmat oli metusalemin ikäisiä ja sisarukset yhtä vanhoja kun luokkatovereiden isät ja äidit.
kertoa, että naapurissamme asuu pariskunta, jolla on kaksi lasta, 23-vuotias tyttö ja vastasyntynyt poikavauva.
:)
kuin että sääliksi käy kuopuksen asema.
Meillä on aika samanlainen tilanna.Toukokuussa meille syntyi vauva ja sisarukset oli 13,12,10,8,ja 4.
Se mikä erottaa täman odotuksen muista on;odotus olikin koko perheen ilo.Muiden lasten ollessa vanhempi,niin he ovat innolla mukana asiassa.
Vauvan synnyttyä hoitajia on riittänyt.
Oma ikä ja kokemus tuo myös uuden piirteen vauvan hoitoon.
Omasta kokemuksesta voin suositella!
Meillä lasten ikäerot tällaiset.
15,14,11 ja 3 viikon ikäinen tyttövauva.
Kaikki lapset tyttöjä.
Voin suositella,ihanaa aikaa
on lapsia 5
mies 26v
nainen (minä) 24v
mies 18v
poika 9v
ja tyttö 6v
eli suurin ikäero 20 vuotta :) ja vanhempani on syntyneet 1959 ja 1960, eli 45 ja 46 vuotiaita
Heippa...
Meitin perhe..äiti 45,isä 44,ja lapset 21,20,18,14,13,11,4,ja 10kk...onnellisia olemme...hyvää syksyn jatkoa kaikille ja nauttikaa pienistä ilonaiheista niitä löytyy jokaisesta päivästä...
Kerron tässä oikeastaan yhden tuttava perheeni lasten ikäeroista vanhemmat lähemmäs 40 ja lapsia on 4 kaikki ovat tyttöjä. Laitan näkyviin iät nyt ja "sulkeisiin" iät ku nuorin synty. Tytöt ovat nyt 19v (17.5v),17.5v (n.16v),12v (10,5v) ja 1v 8kk(vauva).
Ja olen nähnyt miten tämän tuttavaperheen vanhemmat hoitavat pikkusiskoaan.
Mieti miten ihanaa kun sinulla on "omasta takaa" lastenhoitoapua jos joskus tarvitsee, kun vanhemmat lapset pystyvät hoitamaan pikkusisarustaan.
Ei mielestäni voi laskea sen varaan, että lapset huolehtivat pikkusisaruksistaan, vaikka ikäeroa olisi paljonkin. Eiköhän se ole vanhempien tehtävä huolehtia lapsistaan. Lapsi lapsenvahtina -asetelma on erittäin huono, jos vaikka kotona sattuu jokin onnettomuus.
Ja vaikka sisarukset olisivat aikuisiakin, ei heitä voi lapsenvahdiksi pakottaa. Lasten vanhemmat ovat niitä, joilla lainkin mukaan on vastuu lapsestaan. Jos he eivät pääse huolehtimaan, on hankittava tehtävään lupautunut lapsenvahti. Jos sisarukset haluavat hoitaa pienintä, on tästä ainakin maksettava asianmukainen palkka. Ei lapsenvahtina olo mitään helppoa ole.
Minulla on ensimmäinen lapsi tosiaan vuodelta 1981, jolloin osa kirjoittajista täällä,, ei ollut itsekään vielä edes syntynyt. Viimeisin on nyt alkuvuodelta, että ikäeroa on 24 vuotta. Ja vielä teen ainakin kaksi lasta. Kävin just maanantaina gynellä, ja hän sanoi, että voin aivan hyvin tehdä vielä useammankin lapsen. Fysiikka on sama kuin kolmekymmentä juuri täyttäneellä :).
Muuten aikoinani saadessani ensimmäisen lapsen, viereisessä sängyssä oli 52 vuotias äiti,( sai terveen pojan). Ensimmäinen lapsi hänellä oli vuodelta 1949, että ainahan näitä suurempiakin ikäeroja on lapsille tullut.
Mitään pakkoa tämä ei minulle ole, eikä olla miehen kanssa edes pahemmin uskovia. Kaikki raskaudet, synnytykset ja imetykset on menneet tosi hyvin. Siinä kai syy, että lapsia on tehty näinkin monta ( 8) ja kauan. Jospa tämä on keino nuorena säilymiseen ..:))
Mutta ei kai nyt voi puhua näiden lasten kohdalla enää, mistään perinteisestä sisaruussuhteesta. Kai sitä voisi verrata johonkin täti/setä suhteeseen. Eivät kyllä ole lapset valittaneetkaan suuremmastakaan ikäerostaan.
..on 43-vuotias isoveli ja kaveri itse on 19v. Eikä tämä ollut provo...
myös itse mieheni kanssa puhuneet siitä, että voisimme vielä itse tulla hankkimaan lisää lapsia. Itsellämme on tällä hetkellä kolme lasta ja ovat tällä hetkellä 10v, 8v, ja 6v.
Mieheni veli sai juuri elokuussa vaimonsa kanssa neljännen lapsensa, vaikka heidän lapsensa olivat entuudestaan 16v, 14v ja 12v.
Kyllä minun on myös itse saatava vielä, jonain päivänä oma rakastettava iltatähti:)
Itse olen 19-vuotias, sisarukseni 22, 17 ja 11. Nuorimmalla on siis ikäeroa sisaruksiin 6-11 vuotta.
Nuorimmainen ei ole KOSKAAN ollut yksinäinen. Toisiksi nuorin taisi pienen hetken olla mustasukkainen, mutta kaikki hurahtivat pian siihen pieneen nyyttiin. Jotain lämpimistä väleistämme kertoo ehkä se, ettei pikkuista ole unohdettu, vaikka itse on jo seilattu omaan asuntoon. Isoveli hoitelee tanssikuljetuksia ja vie tytön avovaimonsa kanssa huvipuistoon, me taas neidin kanssa järjestetään hänelle yhdessä pikkujoulut ja tyttö käy meillä (minä avomies) katsomassa leffoja ja leipomassa.
Raskaudesta. En tiedä johtuiko synnytysten määrästä, pitkästä tauosta vai äitini iästä (joka oli muuten vasta 35v.), mutta viimeiseksi synnytykseksi tuo jäi lääkärin käskystä. Selkäkään ei tykännyt raskaudesta, mutta muuten kaikki meni hyvin. En ole kyllä asiantuntija...
Taloudellisesta puolesta tai kuusilapsisesta perheestä en kyllä tiedä sen kummempia. Paitsi ehkäpä uutta autoa ei enää tässä vaiheessa kaivata? =)
Kerrottakoon vielä se, että meilläkin tämä viimeinen napero oli äidin pitkäaikaisen vouhotuksen ja käännytyksen tulos, isälle olisi kolme riittänyt. Ja kuinkas ollakaan, pikkuneidistä tuli ihan isintyttö ja ensimmäinen sanakin oli "isi". Olipa mies ihan myyty!