Seikkailin Suomi24:n keskustelupalstalla noin viikko sitten ja ikään kuin vahingossa nuortenosastolla luin erään tekstin , jossa puhuttiin vanhemmista, ja sitä kautta katseeni osui sen alateksteihin. Siellä ilmoitettiin Nancy-kirjan olemassa olosta. Kiinnostuin siitä samantien (kiitos sanskulle!) ja löysinkin kirjan helposti kotikuntani kirjastosta. Nyt lähden etsimään sitä kirjahyllyyni.
Kirja oli mielestäni erinomainen. Vaikka välillä minusta tuntuikin, että Nancy ei ollut edes ihminen, ymmärsin, että tavallinen arkikin kuului heidän elämäänsä, vaikka kirjailija ei tietenkään ollut kertonut kuin oleellisimmat asiat Nancysta. Joka tapauksessa Nancy oli poikkeuksellinen. Murheellista luettavaa, mutta silti hyvin mielenkiintoista.
Nancy oli kirjoitettu tosielämästä, ja se oli minusta kirjan plussaa. (Kerään kirjahyllylleni tositarinoita itsemurhista. Tällä hetkellä siellä on mm. Petrin matka Myyrmanniin, mutta jos tiedätte muita tällaisia kirjoja, ilmoittakaa ihmeessä!) Kirjoitan itse kaunokirjallisuutta kyseisetä aiheesta, mutta niistä paistaa se todellinen tietämys. Siksi haluankin ammentaa tositarinoita mahdollisimman paljon, vaikka vain itsemurhayrityksistä.
Deborah Spungenin kerrontatyyli oli minusta ihanaa, ja vaikka yleensäkin luen kirjan nopeasti alusta loppuun, kun olen kerran sen alottanut, tätä kirjaa en voinut hetkeksikään jättää.
En pettynyt kirjaan millään tavalla - ellei oteta huomioon sitä hämmästystä, mikä kirjan ulkoasu minulle antoi. Jos olisin lähtenyt kirjastoon etsiäkseni satunnaisen kirjan, en varmasti olisi valinnut tätä kirjaa. Kuitenkin ensivaikutus kirjasta oli hyvä, kun luin tekstin takakannesta. Samantien minun päähäni nousi ihastunut ajatus: “Tällaista kirjaa olen etsinyt kauan ja nyt olen sen löytänyt!”
Spungen oli hienosti aloittanut kirjan kertomalla ensin pikkuisen lopusta. Se toi mukavasti lukijalle tietoa siitä, mikä lopussa häntä odottaa. Luin alun kahteen kertaan: ihan ensiksi ja sitten lopuksi kirjan päätyttyä vielä uudestaan.
Kyyneliltä tämä kirja ei minua säästänyt. Itkin sitä vielä senkin jälkeen, kun olin sulkenut kirjan. Ja vaikka teos olikin kirjoitettu auttamaan muita “Nancyja” niin kuin kirjailija itse sanoi, minulle tuli tunne, että “mitä hittoa minäkään tässä enää teen. Yhtä turha kuin tuo Nancykin…” Mutta tosiasiassa tällaiset kirjat ovat hyviä: ne laittavat ajattelemaan asioita perinpohjaisesti.
Suosittelen kirjaa muillekin!
Kirja oli mielestäni erinomainen. Vaikka välillä minusta tuntuikin, että Nancy ei ollut edes ihminen, ymmärsin, että tavallinen arkikin kuului heidän elämäänsä, vaikka kirjailija ei tietenkään ollut kertonut kuin oleellisimmat asiat Nancysta. Joka tapauksessa Nancy oli poikkeuksellinen. Murheellista luettavaa, mutta silti hyvin mielenkiintoista.
Nancy oli kirjoitettu tosielämästä, ja se oli minusta kirjan plussaa. (Kerään kirjahyllylleni tositarinoita itsemurhista. Tällä hetkellä siellä on mm. Petrin matka Myyrmanniin, mutta jos tiedätte muita tällaisia kirjoja, ilmoittakaa ihmeessä!) Kirjoitan itse kaunokirjallisuutta kyseisetä aiheesta, mutta niistä paistaa se todellinen tietämys. Siksi haluankin ammentaa tositarinoita mahdollisimman paljon, vaikka vain itsemurhayrityksistä.
Deborah Spungenin kerrontatyyli oli minusta ihanaa, ja vaikka yleensäkin luen kirjan nopeasti alusta loppuun, kun olen kerran sen alottanut, tätä kirjaa en voinut hetkeksikään jättää.
En pettynyt kirjaan millään tavalla - ellei oteta huomioon sitä hämmästystä, mikä kirjan ulkoasu minulle antoi. Jos olisin lähtenyt kirjastoon etsiäkseni satunnaisen kirjan, en varmasti olisi valinnut tätä kirjaa. Kuitenkin ensivaikutus kirjasta oli hyvä, kun luin tekstin takakannesta. Samantien minun päähäni nousi ihastunut ajatus: “Tällaista kirjaa olen etsinyt kauan ja nyt olen sen löytänyt!”
Spungen oli hienosti aloittanut kirjan kertomalla ensin pikkuisen lopusta. Se toi mukavasti lukijalle tietoa siitä, mikä lopussa häntä odottaa. Luin alun kahteen kertaan: ihan ensiksi ja sitten lopuksi kirjan päätyttyä vielä uudestaan.
Kyyneliltä tämä kirja ei minua säästänyt. Itkin sitä vielä senkin jälkeen, kun olin sulkenut kirjan. Ja vaikka teos olikin kirjoitettu auttamaan muita “Nancyja” niin kuin kirjailija itse sanoi, minulle tuli tunne, että “mitä hittoa minäkään tässä enää teen. Yhtä turha kuin tuo Nancykin…” Mutta tosiasiassa tällaiset kirjat ovat hyviä: ne laittavat ajattelemaan asioita perinpohjaisesti.
Suosittelen kirjaa muillekin!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Anna-Leena Härkönen: Loppuunkäsitelty. Kertoo Härkösen siskon Killin itsemurhasta. Loistava teos, luin sen yhdeltä istumalta.
Ahaa... Kiitos tästä. Lähdenpäs etsimään kirjaa.
Luin tuon tekstini, ja huomasin yhden kirjoitusvirheen, jonka nyt haluan korjata:
"Kirjoitan itse kaunokirjallisuutta kyseisetä aiheesta, mutta niistä paistaa se todellinen tietämys."
Tähän TÄRKEÄ oikaisu:
"Kirjoitan itse kaunokirjallisuutta kyseisestä aiheesta, mutta niistä paistaa se todellinen TIETÄMÄTTÖMYYS!!!"
Siis minulla ei ole kuin omakohtaista kokemusta -kuin epäonnistunut yritys. Osaan siis kaiken muun vain kuitella kirjojen pohjalta, jolloin olen aivan tietämätön.
Näin. Tätähän tarkoitin.
Sem-Sandberg: Theres
Kollaasiromaani Ulrike Meinhofista. Luin tämän saadakseni käsitystä Meinhofin sielunmaailmasta, toisaalta Saksan yhteiskunnallisesta ilmapiiristä 60-70 -lukujen vaihteessa.
Kirjavinkki: Hanna Marjut Marttila: Kertoi tulleensa petetyksi
hyvä kirja, lukee nopeesti. Kertoo itsemurhaajien elämästä
Luin kyseisen kirjan yli kymmenen vuotta sitten, kun olin kolmetoistavuotias. Se vaikutti minuun syvästi.
Luin sen kymmenisen kertaa, ja katsoin myös siitä tehdyn elokuvan: 'Sid&Nancy' (ohj.Alex Cox), myös erittäin surullinen ja vakuuttava.
Suosittelen murheellismielisille teineille, vaikken toivokaan, että itsemurhaa kovin ihailtaisi.
Turhaa kaikki sellainen, vaikkakin ymmärrän, olin itse samanlainen. Kiinnostunut suremaan.
Nykyään kahlailen Mika Waltarin kirjoja, suosittelen lämpimästi 'Sinuhe Egyptiläistä' , USKOMATTOMAN ERINOMAINEN. Surullinen, kiero, luova, kimurantti, lämmin, yksityiskohtainen, mielipuolinen.
Varmaan joka viidennen suomalaisen suosikkikirja, käännetty kymmenille kielille, silkkaa neroutta.
Siinä kaikki.
P.S. Elokuvaa 'Sid&Nancy', voi olla vaikea saada, oli aikoinaan liian rankka levitykseen... joistain kirjastoista saattaa vielä löytyä...
P.P.S. Englanninkielisessä versiossa 'Nancy'-kirjan alkuperäisteoksessa on yksi lisäluku lopussa. Kirjan englanninkielinen versio on nimeltään: 'And I don't want to live this life'.
Suosittelen kaikille, joita kiinnosti suom.kielinen kirja ja joilla yhtään eng.kielen taitoa/intoa oppia. Itse luin sen n.15-vuotiaana ja opin samalla varmasti tuhansia engl. kielen ilmaisuja kopioin Sid:in kirjeet alkuperäismuodossa päiväkirjaani jne.
Lukemisen iloa!
Mielenkiintoinen yhdistelmä totuutta:
Anja Kaurasen tositapahtumiin perustuva 'Syysprinssi' ensirakkauden menetyksestä ja surullisesta jälleenkohtaamisesta.
Harri Sirolan vastauskirja: 'Syysprinssin kalaretki' Anja Kauraselle.
Harri Sirola menehtyi sittemmin oman käden kautta, oltuaan vuosia mielisairaalassa maanisdepressiivisyytensä vuoksi.
Suosittelen myös naisvallankumouksellista kirjaa, aikoinaan kohahduttanutta: 'Sonja O. kävi täällä'.
On aivan erinomainen kirja. Luin sen ensikertaa jo pitkän aikaa sitten. On tullut useampaa kertaa luettuakin kyseinen kirja. Sain kuulla Nancy-aiheesta, kun äiti kertoi siitä. Sitten löysin meidän kirjahyllystä Nancyn. Sain heti aloitettua lukemisen ja todella itketti lukea kyseistä kirjaa.
Nancy kuuluu itse asiassa suosikkikirjoihini. Tykkään lukea todellisuuteen perustuvia kirjoja, vaikka toivoin todella, että Spungenin perheellä olisi normaali elämä, ja Nancy olisi terve lapsi.
Deborah kirjoitti hyvin ja kertoi paljon omista tuntemuksistaankin. Hänen ja miehensä parisuhdeongelmista ja lastensa Susanin ja Davidinkin elämästä. Lainasin juuri ystävilleni Nancya ja hekin heti olivat kiinnostuneet kyseisestä aiheesta.
Alku oli minunkin mielestä loistava. Kerrottiin Nancyn kuoleman jälkeen perheen elämästä ja minusta tuntui pahalta, kun lehdet ja televisio vainosi Spungenin perhettä janoamalla haastatteluja.
Nancy, ihana ja koskettava ja myös surullinen kirja, jonka voi lukea useampaankin kertaan.
oon samaaa mieltä! Nancy oli mahtava kirja ja minua on järkyttänyt kuvat joita o9len katsonut netistä hänestä. hän oli eläväkuollut. En v'lillä kyllä ymmärtänyt yhtään kun debbie sanoi että haluaa oman nancynsa takaisin. KUka oli hänen nancynsa? Haluiaisin tietää hänetsä vielä lisää ja mitä tapahtui sitten kun kirja loppui?? mitä perheelle tapahtui? tietääkö joku?:)