asuimme vielä kuukausi sitten pihtiputaalla eräässä vanhassa talossa vuokralla. isäni ei tuntenut talossa minkäänlaista outoa kun taas minä sain tuta melkein joka ilta. talossa oli vintti jossa oli minun huone ja sen vieressä sahajauhohuone (eli varasto). joka ilta (ja joskus päivisinkin) kuului portaikossa askeleita jotka johtivat sahajauhohuoneeseen (kuulin oven aukaisun vaikka siitä ovesta ei sellaista ääntä oikeasti edes lähtenyt). kerran olin haravoimassa talon pihaa jolloin vierelläni alkoi kuulua askeleita ja tunsin kuinka joku katsoi minua moittivasti, aivan kuin ei olisi tykännyt haravointijäljestäni, noh sanoin ääneen että jos et tykkää niin saat haravoida pihan uudelleen kun olen lopettanut, tämän jälkeen askeleet vaimenivat eikä niitä kuulunut. päiviä tämän jälkeen illalla, kun lähdin vintistä alas hakemaan kissalleni vettä (kissa oli vintissä), aukaisin alakerran oven ja kuinka ollakaan kissanihan se siinä istui oven edessä, räpäytin silmiäni ja kissa hävisi. kun olimme jo muuttamassa talosta pois, jokin hahmo tuli uneeni ja kertoi kuinka paljon oli seurastani pitänyt, mutta olin kuulema aika laiska siivoamaan (mikä on totta). tämän jälkeen en kuullut enää askeleita portaissa enkä muutakaan, tunsin vain välillä kuinka joku katseli minua jossain..
että tämmöinen paikka se siellä...
että tämmöinen paikka se siellä...
Vastaukset 1
Vanhimmat
eihän ne onneksi aina ikäviä ole:) vaikka välillä kyllä hirvittää kun ei tiedä kenen kanssa on tekemisissä:)
mutta sitten kun ihan tuttuja (hahmot-aaveet). niin eipä niitä niin huomioi:D