Ajattelin kysyä mielipiteitä, vaikka oma kantani asiaan on selvä. Tilanne on tämä, lapsi 2,5v. on yhteishuollossa. Itse käyn töissä, lapsi sen aikaa päiväkodissa. Isä ei lapsen syntymän jälkeen päivääkään "virallisissa" töissä, vaan ajan on vienyt kalja ja kaverit aina kun on rahaa.
Viimeisin asunto meni alta kuukausi sitten maksamattomien vuokrien takia.
Olemme aikoinaan tehneet sopimuksen siitä, että lapsi on hänen luonaan joka toinen viikonloppu ja silloin kun muutenkin haluaa tavata sopii se minulle. Nyt hän olettaa, että hän on tervetullut lasten ja minun kotiin kun vain ilmoittaa (ja yleensä ei ole tullut silloinkan).
Siis olenko nyt hirveä isän oikeudet riistävä läski yh., kun en toivota lapsen isää kotiimme tervetulleeksi.
Ja kyllä, kyllä olisi pitänyt ajatella ennen kuin alkaa lapsia tähän maailmaan pukkaamaan, että kenen kanssa niitä tekee. Olisinpa ollut selvännäkijä, mutta olen vain tavallinen työssäkäyvä laskuni maksava ihminen.
Viimeisin asunto meni alta kuukausi sitten maksamattomien vuokrien takia.
Olemme aikoinaan tehneet sopimuksen siitä, että lapsi on hänen luonaan joka toinen viikonloppu ja silloin kun muutenkin haluaa tavata sopii se minulle. Nyt hän olettaa, että hän on tervetullut lasten ja minun kotiin kun vain ilmoittaa (ja yleensä ei ole tullut silloinkan).
Siis olenko nyt hirveä isän oikeudet riistävä läski yh., kun en toivota lapsen isää kotiimme tervetulleeksi.
Ja kyllä, kyllä olisi pitänyt ajatella ennen kuin alkaa lapsia tähän maailmaan pukkaamaan, että kenen kanssa niitä tekee. Olisinpa ollut selvännäkijä, mutta olen vain tavallinen työssäkäyvä laskuni maksava ihminen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kenelläkään ei ole oikeutta tulla luvatta asuntoosi. Tämä koskee myös lapsen isää - tehän olette eronneet ettekä asu enää yhdessä. Ainoa velvollisuutesi on pitää kiinni tuosta isän tapaamisoikeudesta, kunnes se on kumottu (jos olette hakemassa muutosta). Tapaamisten ei tarvitse tapahtua asunnossasi - enkä usko että se on edes suositeltavaa. Pitäähän isän jo ymmärtää, että olette eronneet etkä ole hänen "se hänen vosu joka hoitaa hänen kersaansa".
Oman mielenterveyden kannalta on parempi pitää kiinni vain alunperin sovitusta tapaamisoikeudesta. Muuten saat kohta olla varpaillasi koko ajan, että soikohan tänä iltana se ovikello vai eikö soi.
tiedän sen, että "kotimme on linnamme".
Ajoin edellisessä takaa vain sitä, kun nykyään suureen ääneen toitotetaan isän oikeuksia tavata lastaan/lapsiaan.
Meillä ei ole isän puolesta tullut minkäänlaisia ehdotuksia/toivomuksia lapsen tapaamisen suhteen.
Mielestäni minä en ole velvollinen hoitamaan asioita täysi-ikäisen (40v.) ihmisen puolesta. Hoidan lapsen kuten tähänkin asti, yksin, ja jos isä pystyy tarjoamaan lapselle turvallisen ja ehdottomasti raittiin ympäristön vierailujen ajaksi sopii se minulle hyvin.
Miksi ihmeessä hankkiuduit väkisin raskaaksi????
Kerroppa minulle, miten nainen voi väkisin hankkiutua raskaaksi?
Yleensäkin väkisin juttuja kutsutaan raiskauksiksi.
Alkuperäiseen kysymykseen vielä vastaus.
Lapsella on tosiaan oikeus tavata etäänsä. Mutta lastensuojelu ilmoittaa selvin sanoin, lasta ei saa antaa "vaarallisiin" olosuhteisiin.
Joten, vaikka kuinka olisi tapaamispäivä ja kaikkea, humalassa olevalle ei saa lasta luovuttaa.
Jos etä on asunnoton, mikään pakko ei ole lasta etälle luovuttaa, ELLEI etällä sitten ole jotain paikkaa vaikka sukulaisten luona, missä hän voi lapsen kanssa olla turvallisissa olosuhteissa.
Mutta mikään pakko ei ole etää ottaa lähin asuntoon katsomaan lasta. Eriasia on tietysti se, jollei asia vaivaa lähiä.
Aina on hyvä, jos vanhemmat pystyvät sovussa sopimaan lasten tapaamisista ja paikoista.
edellisessä viestissä sanoin olisi hyvä, jos olisin selvänäkijä, mutta kun en ole. Tässä iässä ei enää väkisin raskaaksi hankkiuduta.
Lasta en kadu enkä mielestäni valittanut elämäni raskautta tai rahojen puutetta ym.
Kyse oli siitä kuinka paljon lähin on joustettava joka asiassa isän oikeuksien puolesta.
Tää on aika vaikea juttu. Mutta kerron nyt poikkeavan mielipiteen.
Mulla oli samantyyppinen tilanne. Lapset pieniä kun erottiin ja ex huiteli millon missäkin, toisten nurkissa yleensä. Eihän siinä tilanteessa tapaamiset toimi säännöllisesti jos ollenkaan. Oli pitkiä taukoja. Mietin asiaa ja päätin että ex saa tulla meille silloin tällöin. Siinä ne olohuoneen lattialla leikki ja touhusi ja mä sain ihan rauhassa tehdä vaikka kotitöitä, lukea parvekkeella, käydä kaupassa (ylellistä tutkia rauhassa tuoteselosteita) tai ihan mitä tahansa. Kahden pienen yhärinä oli kaikki vapaa-aika kortilla ja arvostettua. Mä päätin että lasten tarve tavata isäänsä ohittaa mun tarpeeni pitää se mies kaukana meiltä. Ilman mun joustamista ei lapset olis isäänsä tavannu juuri ollenkaan (kuopus oli ihan vauva ja toinen alle 3). Ei sen ikäsiä viedä alkkiskavereiden nurkkiin tupakansavuun.
Mun mielestä tää järjestely toimi ihan hyvin. Ex oli joskus yötäkin ja söi lasten kanssa samaa iltapalaa. Tein siskonpedin lattialle näille kolmelle ja niillä oli hauskaa. Ehkä mä olin liiankin joustava jonkun mielestä, mutta tää oli mun tärkeysjärjestys. Ja uskon että tällanen joustovara on pitänyt meidän suhteen hyvänä eron jälkeen. Kumpikin kunnioittaa toisen vanhemmuutta ja kaikesta voi jutella.
Kun ex sai asiansa kuntoon en enää huolinut meille.
onnistuu toisilla ei välttämättä toimi muilla.
Viimeeksi isän ollessa lastaan katsomassa telkkarin katsominen ja kahvinjuonti oli pääosassa.Eli telkkaria voi katsoa varmaan myös muualla....
Pitää harkita oman tilanteensa mukaan, jos huomaa kokemuksen kautta että ei ole toimiva juttu, niin miksi suostua. Itse suostuin kerran että isä tuli yökylään pojalle, enkä kokeile toiste! Kännissähän se tietenkin tuli, ja kuski lähti heti pihasta karkuun, niinpä mun oli vaan hyväksyttävä että se jää. Sohvalla makaili, päänsärkyä valitteli jne. ja aamulla sain kunnian kuskata sen kaupunkiin. Se siitä kokeilusta :(
...osaan hyvin kuvitella sen etäisän ahdistuksen kyläillessä. Ehkä selvin päin ei olis pystynyt? Mun exä kertoi miten vaikeaa oli alussa nähdä lapsiakin. Miten kaikki tyhmyydet kadutti, miten haluaisi perheensä takaisin, miten tuuliajolla tunsi olevansa. Ei perheestä kenkää saaneella ole välttämättä kovin helppoa.
Okei, tietty on olemassa tyyppejä jotka ei enää vähemmän vois välittää, mut uskon että enemmistö etäisistä on ihan ok.
Enempiä selittelemättä totean, että meillä ei kyse ollut "etäisän ahdistuksesta", ja hän ei saanut "perheestä kenkää", vaan itse valitsi toisen naisen ja palasi entiseen elämäntapaansa (runsas alkoholinkäyttö), joten kännissä olo ei ollut hänelle satunnainen poikkeus, vaan oli ns. putki päällä. Ja lapselle odotettu isän vierailu oli todella suuri pettymys, koska isä ei ollut kiinnostunut mistään tekemisistä (lautapelit, juuri opitun lukutaidon esittely, leikit) mitä lapsi oli suunnitellut. Mutta tosiaan, tilanteita on erilaisia, ja toki alkoholiongelmiakin pitää ymmärtää, mutta rajansa kaikella... Ei ole mielestäni hyvä, jos isän sääliminen menee lapsen parhaan edelle.
Ja niinpä minäkin uskon, ja toivon, että enemmistö etäisistä on ihan ok.
onksse ukko kännissä kunse änkee teille eikaitos kahvin juonnissa oo mitääpahaa vaikse telkku oiskii auki
Eihän siinä telkkarin katsomisessa ja kahvinjuonnissa mitään pahaa ole.
Kuitenkin jos tullaan lasta katsomaan luulisi hänen olevan tärkeämpi kuin jonkun ohjelman.
Pointti oli se, että tullaan katsomaan lasta, mutta tehdään jotain muuta.
niikutos ekas vähävihjasit nii onksse kännissä kuntulee kattoo pentui vaiei
ole. Te ette ole enää yhdessä joten hänellä ei ole mitään oikeutta tulla sinun kotiisi. Olen noin kuukausi sitten kysynyt asiaa paikkakuntani lastenvalvojalta. Hänellä ei ole myöskään mitään oikeutta esim. soitella sinulle jatkuvasti.
Lapsen isä laittoi viestiä voiko tulla pe. käymään. Vastasin, että voi jos on selvinpäin (asia tuli esitettyä jokaisessa viestissä).
No tultiin töistä ja hoidosta, syötiin ja ovikello soi. Oven takana kunnon isä " posket pullollaan", en päästänyt sisälle. Hakkasi ovea, huusi uhkauksia, haukkui jne. Lapsi juoksi sohvalle istumaan (ottanut turvapaikaksi kun pelottaa tai tehnyt jotain kiellettyä) ja selitti kuinka iskä hakkaa ovea.
Päätin, että jos ei kunnioita lasta ja lapsen kotirauhaa, ei tarvi pyrkiä enää meidän kotiimme edes selvinpäin.
Muuta en siis ole pyytänyt tai oikeammin vaatinut kuin, että lasta tavataan selvänä.