Myrsky tuhosi puutarhani,
kaatoi maahan kukkani.
Sulki silmät orvokkien,
taittoi rungon pionin.
Terälehdet unikkojen
revittynä, hajallaan,
kuin veripisaroina,
ne maassa punertaa.
Ja ylväät gladiolukset
murskattu multaan on,
ja malvain puna hento
lyötynä lakohon.
Näen -aamuaringossa-
kukkain kyynel kimaltaa.
Ei koskaan kyyneleittä
kohdata kuolemaa.
kaatoi maahan kukkani.
Sulki silmät orvokkien,
taittoi rungon pionin.
Terälehdet unikkojen
revittynä, hajallaan,
kuin veripisaroina,
ne maassa punertaa.
Ja ylväät gladiolukset
murskattu multaan on,
ja malvain puna hento
lyötynä lakohon.
Näen -aamuaringossa-
kukkain kyynel kimaltaa.
Ei koskaan kyyneleittä
kohdata kuolemaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ja musta tässä sitä jotain!
Hei!
Tuntuu hyvältä, jos löysit runostani "sitä jotakin".
Itseäni jäi harmittamaan tuo - aamuarinko- .
Mutta onneksi se puuttuva U ei vaikuta runon sisältöön oleellisesti )) .