Miten teen, hankin

Pohjavesi ei esiinny missään "suonissa".

Vesisuonilla on suuria vaikutuksia sellaiseen joka on herkkä niille. Appivanhemmat altistuivat, sairastuivat ennenaikaisesti ja kuolivat, sanoisin juuri nukkumapaikoilla sijainneiden vesisuonien aiheuttamien lisäriskien vuoksi. Asia tiedettiin mutta mitään ei tehty. Erittäin hyviä kertomuksia asioista olisi paljonkin.

Reilun laaja ohut kuparipelti laipiopanelin alle ja sängyn pohjalle, jotka maadoitat, niin asia on siltä osin paremmassa hoidossa. Kuparilangoista en tiedä.
Jos tiedät ihmisen jolla varpu taipuu niin kannattaa kartottaa asunto.

Vesisuoni "toimii" yhdessä kuun kanssa.

Ennen olivat ihmiset paljon fiksumpia. Heillä oli läheisempi kontakti luonnon voimiin kuin nykyihmiselle. Entisajan ihminen katsoi ensin, mihin talonsa laittaa.

Ei vesikaivoja tarvitse tyhjentää, kun se on se veden liike, mika maankuoren alla on, joka saa aikaan värähtelyä, tai mikä voima se sitten onkaan, se on se paha juttu sille, joka on herkkä reagoimaan. Minun ei tarvitse olla kuin 10 minuuttia paikassa, missäa lähellä maanpintaa voimakkaita vedenvirtauskohtia, alkaa armoton kipu. Pari yötä nukkua tällaisessa paikassa, olen liikuntakyvytön armottomasta kivusta.

Jos jollain perheen jäsenellä on ominaisuus aistia vedenvirtaussunta, voi hän maadottaa talon esim. ulkoa päin. Se on niin yksinkertainen juttu, kuin jokin rautatanko, rautakanki lyödään maahan veden virtauskohtaan. Eli virtauksen yläjuoksulle.

Sitten muita mahdollisuuksia on tosiaan sängyn pohjalle vaikkapa vain foliopaperia. Se kylläkin ritisee, mutta sekin toimii varsin hyvin. Voihan foliolevyn päälle laittaa vaikka vanerilevyn. Saatavana on ennen ollut sellaisia ja - varauksella varustettuja levyjä, jotka asetetaan hajoittamaan tuota veden virtauksesta syntynyttä värähtelytaajuutta. Minulla on elämäni varrella olleet nämä kaikki käytössä eri kohteissa.

Kerran menin kuntoutukseen ja ehdin olla sängyssä parisenkymmentä minuuttia, kun kivut alkoivat. Ensimäisenä yönä ei tullut nukkumisesta mitään kun särki niin tolkuttomasti. Kuntoutukseen tullessa olin kivuton. Seuraavana aamuna en päässyt liikkumaan kuin seinistä kiinni pitelemällä. Kahden yön jälkeen tarvitsin kainalosauvat, niin hirvittävän kipeäksi tuli.

Kauppoja ei ollut ihan lähellä. Hoitohenkilökunta sanoi, että tämä huone se on se ongelmahuone. Muutkin potilaat ovat tulleet hirveen kipeeksi siinä. Ja kuka on maadoittanut rautalangoilla, kuka mitenkin.
Keitiöstä sain aluminifooliota, ja sillä vuorattiin sängyn pohja, ja kivut niin alkoivat kivut kadota. Parin päivän kuluttua oli enää arkuus jäljellä.

Entisellä asuinpaikalla oli maadoitus virtaussuunnan yläpuolella rautakanki, ja sängynalla ja - levykkeet.
Sitten eräänä syksynä tulin hirvittävän kipeäksi. Viikossa minusta tuli työkyvytön armottomista kivuista. Ihmettelin, mikä nyt on.

Sitten huomasin, että lapset olivat kuljetelleet ne ja miinuslevyt leikkiessään muualle, ja appiukko oli huitassu viikkoa aikaisemmin rautakangin jorpakkoon. Oli ajatellut, että mitä tautakanki keskellä kukkapenkkiä tekee.

No niin, kun saatiin maadoitus paikoilleen, taas meni pari päivää, kun pahimmat kivut helppasi ja elämä pääsi palautumaan uomiinsa.
Nykyisen asuinrakennuksen alla ei ole niin voimakkaita veden virtauskenttiä, että niistä olisi haittaa.

Kävi kerran tapaus, että istuin n. 10 minuttia yhdessä talossa, ja alkoi särkeä sieluttomasti, kuin rotta näkertelisi lonkkaluita. Talonväki ja vieraat huomasivat ja kysyivät, mikä Sulle tuli, kun olet niin tuskaisen näköinen.
Kun kerroin, että kun istuin tähän, alkoi kamalasti särkee.
Emäntä tokaisi: Rouva istuu voimakkaimman veisuoene päällä. Hänkin saa tuossa kohdin hirvittävät säryt.