Vauva puolivuotias, hoidossa ollut pari tuntia kaksi kertaa. Muuten olen ollut vauvan seurassa yksin ja mieheni kanssa yhdessä. Nyt esiin on nousseet tunteet. Rakastan vauvaani aivan mielettömästi, mutta en millään kestäisi sen kiukkukohtauksia tai sitä että kun hän haluaa jumpata tai pomppia syönnin jälkeen ja sitten tulee sotkua kun tulee painetta mahan kohdalle ja masu on täynnä... Voimat ovat hyytyneet ja tuntuu että mikää ei enää onnistu. Oletteko te muut tunteneet näin eli suunnatonta rakkautta mutta toisaalta hieman kielteisiäkin tunteita tulee (ei tosin koko ajan). Tekee mieli vain huutaa. Ja sen jälkeen tulee syyllisyyden tunne että on tuntenut niin kuin on tuntenut, tulee tarve halata ja hellitellä vauvaa. Asiat ovat muuten hyvin, tosin tämä on vienyt seksihalutkin (jotka olivat jo synnytyksen jälkeen palautuneet ja seksielämä oli jo normaalia). Auttaisiko vauvan yöksi hoitoon vieminen? Vai olisiko jollakin antaa jonkinlaista vinkkiä kuinka itse on vastaavasta tilanteesta päässyt eteenpäin. Kiitos kaikille vastanneille, neuvoja kaivataan todella.
Mitä tehdä
Jenni
5513
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kuulostaa aivan normaalilta väsymykseltä ja loppuunpalamiselta.negatiivisista tunteista ei kannata tuntea huonoa omaa tuntoa,erittäin yleistä.ois ihan hyvä viedä lapsi vaikka hoitoon ja antaa itselleen omaa aikaa.käyt vaikka ulkona kavereitten tai miehen kans.tai sitten rentoudutte kahdestaan kotona.hellit itseäsi ja nautit.ulkona käyminenkin antaa yllättävän paljon lisävirtaa.tuon ikäinen pärjää ihan hyvin vaikka joutuisikin olemaan yhden yön erossa vanhemmistaan.voimia teille syksyn pimeyteen!
en olis ihan samaa mieltä edellisen kanssa että olet väsynyt vai tunnetko olevasi?jos tietty olet niin se on eri asia ja sit katsii tosiaan hiukan ottaa aikaa vaan itselleen. Minusta vauvan kanssa oleminen on myös sitä että tuntee myös negatiivisia tunteita. Totta kai sitä omaa lasta rakastaa, mutta minusta on täysin normaalia tuntea myös kielteisiä tunteita. Vai heräätkö joka aamu aina niin että sinulla on hyvä olla ja koko päivä menee loistavasti. Elämä on välillä iloa ja välillä murhetta tai sitä tasaasta tahtia. Eri asia on kuitenkin miten omat tunteet tuo esiin. Tuon ikäinen lapsi jo aistii ja näkee miten vanhemmat reagoivat, joten miksi sit ei vaikka sano jos ottaa tosi paljon pattiin niin ääneen sitä tunnetta. Ei tietty huutaa tai kiroilla. Itse kun sanon tunteeni ääneen niin sekin jo helpottaa(joskus saatan jopa huvittua omasta tunteestani) ja jos ottaa tosi paljon pannuun menen pihalle ja hegähdän syvään tai sit karjaisen.(
Meillä myös äippä "leipiintyy" helposti vauvan kanssa; kun ei siitä oikein ole aikusta seuraa vielä. :-) Näkeehän se niitä muitakin aikuisia päivittäin, mutta aina on vauva mukana. Kovasti on helpottanut se, että päästän hänet omille menoille aina silloin kun sitä pyytää: kampaaja, kaupungille, jne. Ilman kiirettä takaisin. Muutaman tunnin irtiotto kotoa on piristänyt kummasti.
Tutuille emme vielä 6 kk vauvaamme ole hoitoon antaneet. Ehkä sitten kun oppii vähän ilmaisemaan itseänsä muutenkin kuin huutamalla. Itse hoidimme aikoinaan pari tuntia yhtä kaksivuotiasta. Puoli tuntia meni hyvin, mutta sitten alkoi toista tuntia kestänyt hysteerinen itku kun huomasi ettei äiti olekaan lähellä... Sellaista kokemusta ei omalle kullalle halua.
samaa mieltä.väsymyksellä tarkoitan henkistä väsymystä,en fyysistä.ulos vaan kavereitten kans,edes kahville.se piristää mieltä ja saa vähän jutella vanhempien ihmisten kans.onneks on olemassa tommosia isukkeja jotka tajuaa äitinkin tarvitsevan omaa aikaa ja jotain älyllistä toimintaa!
Oma vauva on maailman ihanin ja rakastan sitä yli kaikkea mutta itkua ja kiukkua en jaksaisi kuunnella... Meinaan itse hermostua jos vauva vaan huutaa ja huutaa (yleensä ennen unille menoa huuto voi olla ihan kamalaa ja sitä vaan jatkuu ja jatkuu...) ja tekisi mieli paiskoa tavaroita (ei tietenkään vauvaa!!!). Joskus jätän vauvan ihan hetkeksi omaan sänkyyn huutamaan ja käyn vaikka vessassa (jos yksin olen enkä miehelle vauvaa voi jättää), juon lasin vettä ja sitten taas vähän rauhoitun. En tahtoisi jättää 3-kuista vielä "vieraille" hoitoon. Vauvan kanssa on ihana olla mutta itkut on raskasta kuuneltavaa...