Näytti tänään joku Hesarissa purnaavan sitä, ettei saa korvata ison ja komean, yli satavuotiaan, kulttuurimaisemassa sijaitsevan raumalaisen maalaistalon päärakennuksen lautavuorausta kanadalaisella muovipaneelilla, joka ns. esittää puuvuorausta. Oikeuteen asti oli pitänyt valittaa. Naapurikunnassa on sentään joviaali meininki; paikallinen hitsari oli saanut verhota mineriittitalonsa kyseisellä ihmetuotteella (josta kuulemma vasta lähempää katsottuna näkee, että seinä onkin muovia). Siitä se innostus sitten lähti myös tämän raumalaisen talovanhuksen plastiikilla vuoraamiseen.
Ei jeesus sentään!! Ja sitten vielä ihmetellään ja nyreksitään jotta miksi pitää olla viranomaisia jarruttelemassa omatoimirakentajien puuhailuja! Tässä oli taas hyvä esimerkki siitä, että "holhousta" todellakin tarvitaan, ja millä tasolla harmittavan usein liikkuu kansan tyylitaju. Muoviset seinät kauniiseen rannikkosuomalaiseen 100-vuotiaaseen päärakennukseen! Eikä ole edes aprillipäivä.
Jos ei väki omaa etuaan ymmärrä, niin pakko kai näitä on viranomaisten toimesta paimentaa. Ihan sama juttu kuin lastenkasvatuksen kanssa, en minäkään anna vajaavaltaisen, 2-vuotiaan poikani ihan kaikkia ratkaisuja elämässään tehdä, etenkin kun hän on (luonnollisesti) osoittanut kykenemättömyytensä nähdä omaa parastaan valintojensa takaa. Ihan samanlaisesta harkintakyvyn puutteesta on osoitus tämä HS:ssa mainittu neronleimaus.
En ole virkamies enkä ole läheskään aina virkamiehen kanssa samaa mieltä, mutta tänään alkoi eritoten pelottaa se, millainen mahtaisi olla maisema, jota rakennetaan villin lännen tyyliin? Jokainen tekisi mitä itse tahtoisi? Hui, toivottavasti saan ensi yönä nukuttua.
Ei jeesus sentään!! Ja sitten vielä ihmetellään ja nyreksitään jotta miksi pitää olla viranomaisia jarruttelemassa omatoimirakentajien puuhailuja! Tässä oli taas hyvä esimerkki siitä, että "holhousta" todellakin tarvitaan, ja millä tasolla harmittavan usein liikkuu kansan tyylitaju. Muoviset seinät kauniiseen rannikkosuomalaiseen 100-vuotiaaseen päärakennukseen! Eikä ole edes aprillipäivä.
Jos ei väki omaa etuaan ymmärrä, niin pakko kai näitä on viranomaisten toimesta paimentaa. Ihan sama juttu kuin lastenkasvatuksen kanssa, en minäkään anna vajaavaltaisen, 2-vuotiaan poikani ihan kaikkia ratkaisuja elämässään tehdä, etenkin kun hän on (luonnollisesti) osoittanut kykenemättömyytensä nähdä omaa parastaan valintojensa takaa. Ihan samanlaisesta harkintakyvyn puutteesta on osoitus tämä HS:ssa mainittu neronleimaus.
En ole virkamies enkä ole läheskään aina virkamiehen kanssa samaa mieltä, mutta tänään alkoi eritoten pelottaa se, millainen mahtaisi olla maisema, jota rakennetaan villin lännen tyyliin? Jokainen tekisi mitä itse tahtoisi? Hui, toivottavasti saan ensi yönä nukuttua.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Samaa mietin kun luin tota hesarin juttua, kyllä siinä äijä häpäsi ittensä ku hesarin sivuilla vinkui moisesta. Muovipaneelia puuverhoilun sijaan satavuotiaaseen taloon, en kykene ymmärtämään.
Ja mikä oli perustelu - väärin suoritettu maalaus oli pilannut ulkolaudoituksen ja nyt mies halusi että seinä kestää, vaihdetaan siis seinä muoviseksi. Ei tullu sitten mieleen, että ku hommat oli tehty oikein, niin talo on jo kestäny satavuotta.
En yhtään ihmettelis, jos tämä samainen äijä on ite vedelly nämä laudat pilanneet maalit seinään. Tuntuu miettivän hommat loppuun asti :)
Sääliksi vain käy komeaa vanhaa taloa, kun miettii mitähän muuta fiksua mies on sinne jo toteuttanut... pientä perusremppaa todennäköisesti :)
kun luin jutun... Tällaisille ihmisille ei ole tullut mieleen, että satavuotiaan talon historiassa he ovat vain pieni lenkki omistajien pitkässä ketjussa. Tämän äijän jälkeenkin tulee omistajia (ellei hän sitten onnistu tuhoamaan koko taloa), jotka joutuvat elämään taloon tehtävien "parannusten" kanssa. On hyvä että edes viranomaiset ärähtävät: mikä tahansa ei käy.
Kaiken lisäksi talon pilaamisen perusteluna oli vain työn välttäminen (ettei tarvitse enää maalata!). Voi luoja, millainen ok-asuja! Eipä silti, tällaiseen asenteeseen olen omallakin ok-alueella törmännyt (vaikkakin pienemmässä mittakaavassa). Halutaan väkisin muuttaa ok-taloon, mutta ei haluta kantaa siitä tulevia velvollisuuksia...
mutta kun se muovi on NIIIIIN halpaa.
Tai ainakin tuntuu siltä.
Ei tarvitse maalata, on siis huoltovapaata.
Kun kulahtaa tai särkyy, on korjauskelvoton.
Vaihtoon vaan, muovia riittää... yhtä kauan kuin öljyäkin.
Ulkonäöstähän nämä eivät ymmärrä.
...eikä muuten pelkkä ulkonäkökysymys.....saako tuuletuksen varmasti pelaamaan muovisen ulkovuorauksen alla?? Ennemminkin on kysymys siitä, meneekö kaksi vai kolme vuotta siihen kun alkaa talo lahoamaan!
Tosin täytyy samaan hengenvetoon todeta, että suurin osa nykyään pystyyn laitettavista ok-taloista on suurelta osaltaan muovista....
Sillä ukolla ei vissiin pahemmin säteillyt, kun tuollaista kehtasi julkisesti edes ihmetellä.
Nykyäänhän kierrätysmuoveista tehdään muovilankkuja, joita voidaan käyttää puun asemasta lukemattomissa kohteissa. Muovilankkua voi katkoa ja kiinnittää kuten puutakin. Muovilankun kiistaton etu on, että se kestää vettä ja uv-säteitäkin. Mitä nyt vähän haalistuu.
Muovilaudoista tai -ponteista talon ulkopinta voidaan tehdä tuuletusrakoineen aivan yhtä toimivaksi kuin laudasta. Talon säilymiselle sillä ei ole mitään vaikutusta.
Läpivärjätyt punaiset tai keltaiset muovilaudat valkoiset naamalaudat täydentävät ulkonäön sellaiseksi, että kulttuurimaisemassa ajeleva turisti voi säilyttää illuusionsa vuosisadan alun maaseudusta.
Toinen hyvä vaihtoehto muovilaudoitukselle on valmiiksi maalattu peltiprofiili, jossa pellin pokkaus muistuttaa mittasuhteiltaan veistetyn hirren paksuutta.
Aiemmin jo kiinnitettiin huomiota muovin ikääntymiseen – miltä se tosiaan näyttää vanhentuneena? haalistunut tai esim. rikki mennyt muovi tai lommoilla oleva pelti ei paljoa mieltä ylennä. Kaunis patina puupinnassa antaa lisäarvoa aidolle puutalolle.
"Huoltovapaa" tarkoittaa tosiaan useimmiten myös "korjaamatonta".
– Sinänsä joku muovilankku voi olla aivan paikallaan jossain uusissa ulkorakenteissa, mutta vanhoihin taloihin ja ympäristöihin sitä on aivan turha sotkea.
Meillä kävi pari jenkkiä kylässä.
Ihmettelivät kovasti minkä takia meidän taloja ei vuorata modernisti joko muovi- tai peltimateriaaleilla (joissa joku kuvio). Heidän mielestään talon arvo ja materiaalien arvo määräytyi vain niiden kestävyyden perusteella - kuoseja kun oli tarjolla kaikenlaisia.
Koitin siinä sitten selittää että kyseessä on vaan perinne ja se on meidän mielestä kaunista.
Jälkikäteen ajatellen, itse yhden omakotitalon maalanneena (about 6:s sen talon maalaaja - ei mikään halpa lysti edes itse sen kerran tehtynä, tilaamisesta puhumattakaan) osaan kyllä antaa arvoa materiaaleille jotka on niin hyviä, ettei niitä tarvitse 10-15:a vuoden välein olla hinkkaamassa.
Kuinkahan moni ulkomaalainen pitää meidän tuota "perinnemateriaalien" käyttöä järkevänä - tai yhtään sen kauniimpana yli 10m päästä katsottuna?
Meidän "arvokas vanha rouva" on rakennettu 1800-luvun puolella ja talossa on alkuperäinen ulkolaudoitus. Lahoa ei ole nimeksikään. Maalikin on 50-luvulta ja vieläkin ehdan näköinen. Naapuritalo maalattiin kymmenisen vuotta sitten lateksillä ja aiai. Onhan isäntä kironnut valintaansa. Talosta tippuvat maalit riekaleina.
Sanoisin näin, että vanhat maalit ( keitto, ym. maitomaalit ) vanhenevat kauniisti. Nykyiset lateksit, akryylimaalit ja useat öljymaalitkin eivät kykene samaan.
"Nykyiset lateksit, akryylimaalit ja useat öljymaalitkin eivät kykene samaan."
Näin on. Lisäksi maalivalmistajat väärin mainostavat joitain (esim. silikaatti)maaleja hengittävinä – ehkä ovatkin ensimmäisen maalauksen jälkeen, mutta kun seuraavan kerran maalataan päälle, niin eipä pinta välttämättä enää hengitäkään.
Uulatuotteen maalit ovat kuulemma paremmasta päästä? Tietääkseni ovat tehneet yhteistyötä esim. "talotohtori" Panu Kailan kanssa. Punamultaa voi periaatteessa keittää itsekin!
...ajattelee, kun vielä kehdataan käyttää vanhanaikaista ja köyhää puuta julkisivuissa, niinkö?
Suomessa on aina vähän liiankin herkästi hypätty uusien keksintöjen perässä innokkaina hylkäämään perinteiset ja juuri näissä omissa olosuhteissamme koetellut rakennustavat ja -materiaalit.
Ottakoot uudisrakentajat mallia vaikka mistä Disneylandistä, miksei noiden pelloille kaavoitettujen pientalomattojen keskelle muutama muovikuorinenkin luomus sopisi.
Vanhoja taloja on tässä maassa niin vähän, että soisi niiden kaikkien saavan nauttia vanhoilla päivillään arvostusta, suojelua ja asiantuntevaa korjaamista. Onneksi rakennussuojelukeskuksia alkaa olla jo aika monella paikkakunnalla, sieltä saa hyvää korjausneuvontaa ja tarvikkeitakin.
Jos katselee maisemaa vain ohikiitävän auton ikkunasta, lienee sama, vaikka vanhat talot olisivat oikeasti pahvikuvia. Sellaiset ihmiset, joille aitous on yhdentekevää, pitäkööt näppinsä erossa vanhoista, arvokkaista rakennuksista.
..ja ekologialla ei ole mitään merkitystä, kun jenkiltä kysyy - pääasia että talous pyörii rajusti.