Mikä on, kun nelikuinen koiranpentumme tuntee ylittämätöntä himoa olutta kohtaan? Jos se vainuaa pöydällä olutlasin tai -pullon, se istuu pöydän viereen ja nuuhkii autuaana hajua ja koettaa nousta pöydälle, mitä se ei juuri enää muuten yritä.
Jos istun olutpullo kädessä sen ulottuvilla, se koettaa raivokkaasti päästä nuolemaan pulloa. Mistäköhän mahtaisi johtua? Luulisi, että olut ei ole koirallekaan mitään luontaista ravintoa, jota sen vaistot käskevät kaikin keinoin ahmimaan. Muuten tenava on enemmänkin nirso kuin ahne.
Jos istun olutpullo kädessä sen ulottuvilla, se koettaa raivokkaasti päästä nuolemaan pulloa. Mistäköhän mahtaisi johtua? Luulisi, että olut ei ole koirallekaan mitään luontaista ravintoa, jota sen vaistot käskevät kaikin keinoin ahmimaan. Muuten tenava on enemmänkin nirso kuin ahne.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Siis tokihan koiralle kelpaa kiinnostuksen ja nauttimisen kohteeksi moni "epäluontainen" aines. Mun koirani oli aluksi kamalan kiinnostunut oluesta ja saikin sitä aina välillä maistaa muutaman tipan. Enää se ei niin innostu oluesta, mutta tuoksu kiinnostaa kyllä.
Ja alkoholia ei siis saa antaa koiralle, se on vaarallista. Tippa ei tosin tapa, mutta sen enempää ei koskaan saa alkoholia antaa.
Olen varmaan ihan hakoteillä, mutta tuoksahtaakos tämän koiran isäntä tai emäntä useinkin oluelta? Ja tarkoitan nyt, että ihan sivistyneesti nautittuna mutta usein? Liittyykö näihin hetkiin jotain koiralle mieluista puuhaa? Eli koirallenne olisi voinut kehittyä positiivinen ehdollistuminen oluen tuoksuun, joka sen mielestä tarkoittaa turvaa (oman lauman tuoksu) ja/tai mukavaa leikkihetkeä yms. Tämä tuli mieleen siitä, että tunnen useamman ns. rescue koiran joita on aiemmissa kodeissaan juoppojen toimesta pahoinpidelty, ja nyt koirat eivät oikein siedä alkoholin tuoksua, se kun tuo mieleen entisen elämänsä. Teillä asia olisi siis ihanasti päinvastoin.
Niin. En minä nauti kuin yhden puolen litran oluen silloin tällöin. Enkä silloin kyllä anna koiralle minkäänlaista huomiota. Koitan vain nauttia rauhassa sen yhden oluen, aina se ei vieläkään onnistu. Oikeastaan ainoa huomio mitä koira olueen liittyen saa on se että annan sen tutkiskella sitä oluen tuoksua silloin kun se koiraa itseään kiinnostaa.
Pulloista (lähinnä muovisista) koira pitää tavattomasti, mutta kun nautin sen oluen aina olutlasista niin ei sekään oikein selitä kiinnostusta.
Luulisin että suurin syy kiinnostukseen on tuo oluen tuoksu? Kun se maistelukaan (vain sen pienenpienen tipan) ei enää kiinnosta ja senkin epäilen olleen vain tuoksuun perustuvaa koiramaista tutkimista. Mutta mikä siinä oluen tuoksussa sitten koiraa kiinnostaa? :P
Et sinä tuossa mietinnässäsi hakoteillä toki ole. Kyllä tuo positiivinen ja negatiivinen ehdollistuminen on arkipäivää koirien kanssa.
Aika monella koiralla tuntuu olevan kiinnostusta olutta kohtaan, myös omalla pennullani vaikka en itse juo kaljaa ollenkaan. Sitä en kyllä tiedä mistä tuo kiinnostus johtuu?
Joskus pari vuotias saksanseisojamme on oluen perään.. en oikein tiedä mistä johtuu! aina kun löytää pullon jostain kaataa pullon pohjalle jääneen tilkan itselleen.. ei varmaan tee hyväksi joten pullot on yritetty kerätä nyt aina talteen.. Mutta terveppä tuo näyttää olevan vaikka alkoholia on joskus maistanutkin!:)
Jokin puutoksesta kielivä juttu? Tai sitten se vain tykkää mäskistä!
Meilläkin on todettu sama ilmiö :)
Meidän murre, 5-kuinen noutajanpentu, on aina pyrkimässä kohti pulloa. Tosin sille kelpaa kyllä kaikki muukin kuin olut. Siideristä Gin Toniciin kaikki käy.
Meilläkään ei käytetä usein alkoholia, joten tuskinpa mistään ehdollistumisestakaan on kyse. Edellinen koira ei pitänyt alkoholin hajusta lainkaan.