Olen aika hämmentynyt tyttökaverilleni, joka kirjoitti sydäntä raastavan runon kaipuustaan naiseen, jota ei ole saanut itselleen. En ole se nainen, eikä hän kerro kuka se on. Olenkohan menttämässä rakkaani, joka kaipaa jotain toista.
Yllättynyt
maijunen
61340
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
niin lopeta suhde. Ei ole kivaa olla korvike.
Kysyitkö tytöltäsi suoraan? Kun usein runoja kirjoittaessa ei kirjoiteta varsinaisesti kenellekään "oikealle" ihmiselle. Tai siis, tunnetta paisutetaan, kohdetta muokkaillaan mielessä jne.. Eniten kyse on kai inspiraatiosta, miten sen itselleen saa. Usein tunteita saa purettua kirjoittamalla niin, että ne vaikuttavat isommilta kuin oikeasti ovatkaan. Itse esim. olen kirjoittanut runoja seurustellessani entisille rakkauksilleni. käsitellyt pettymystä jota aikoinaan olen tuntenut heitä kohtaan, samoin vihaa ja menetystä. Joskus runouden avulla voi asettua jonkun toisen ihmisen sijaan, kuvitella miltä toisesta on tuntunut, leikitellä rooleilla. Se on kiehtovaa ja täysin irrallaan oikeasta elämästä ja tunteista.
Tämä kaikki tietysti riippuu kirjoittajasta ja siitä millainen runo oli. Jos Oikeasti se on rakkausruno jollekulle toiselle Todelliselle tunteiden kohteelle, niin kylläpä kummastuttaa. Ehkä sitten on syytä pitää pieni suhde-palaveri... ?
Sekin oli kummallista, että runo annettiin käteeni ilman selitystä, että kenelle runo on kirjoitettu. Vasta kun ärsyynnyin runosta ja vaadin selitystä, se tuli. Koin ja koen edelleenkin selityksen aika ontuvaksi. Mielestäni tyttöystäväni kirjoitti runon rakkauden kaipuustaan, ihmisen kaipuusta, jollaista hänellä ei vielä ole ja jota hän kaipaa.
Eikö "kirjailijat" kirjoita paljon runoja ja yleensä tekstejään omasta elämästään ja omasta rakkaastaan. Kirjailijan muusa on se innoittava kirjoittamisen lähde. Ei tietenkään pelkästään elämä pyöri muusan ympärillä.
Minä ainakin pahoitin mieleni runon lukemisesta ja hän pahoitti mielensä minun reaktiostani. Hän ottaa asian esiin edelleen silloin tällöin, eikä ymmärrä loukkaantumistani. Itse haluaisin jo asian pois päiväjärjestyksestä, mutta niin kauanhan se minuakin hiertää, ennen kuin hän myöntää, että ärtymykseni oli aiheellinen, vaikka hänen runonsa tarkoitus olisikin ollut muu kuin miten minä sen tajusin.
Onpas inhottavaa. Voin ymmärtää teidän molempien kannat asiaan. Hän tietysti näytti runon saadakseen sinulta jonkinlaista palautetta, piditkö siitä jne. Etkä sinä tietenkään voinut normaalina ihmisenä ottaa sitä pelkkänä runoutena. Olihan kirjoittaja oma tyttöystäväsi. Minun mielestäni on ihan ymmärrettävää että loukkaannuit ja tulit mustasukkaiseksi. Asia, josta muuten olisin ennemminkin iloinen tyttöystävänäsi, sehän osoittaa että välität hänestä ja järkytyit siitä että hän saattoi osoittaa sellaisen runon jollekulle, joka et ilmeisestikään ollut sinä.
Anteeksi tämä uteluni, mutta olisi hyvä tietää myös tuo selitys, ennen kuin voi antaa asiaan mitään kovin pätevää pohdintaa. Mielestäni vaihtoehdot silti ovat nämät a: Hän näytti runon joka ei ollut suunnattu kenellekään, ainakaan aktiiviselle tunteiden kohteelle, ja loukkaantui siksi reaktiostasi. b: hän kirjoitti runon jollekulle todelliselle tunteen kohteelle, ja sinun on syytä miettiä millä pohjalla suhteenne on.Hän on ärsyyntynyt uteluistasi, koska ei osaa vastata niihin.
Tämä on tietysti kaikki spekulointia. Luulisin että oikea vaihtoehto on a. Koska asia vaivaa sinua, älä heitä rukkasia tiskiin vaan vaadi tyttöystävääsi selittämään vielä kerran. Kannattaa ehkä kuitenkin tehdä sitä ennen selväksi mitä pidit runosta, oliko se mielestäsi hyvä jne. Sen hän kuitenkin haluaa kuulla, ja ehkä loukkaantuu jos et pysty kommentoimaan sitä mitenkään. Se tuntuu silloin hänestä luultavasti siltä ettet kykene tukemaan häntä kirjoittamisessa, mikä on varmasti hänelle tärkeä juttu.
Tsemppiä sinne teille! Toivottavasti ette tee kärpäsestä härkästä..
Usealle "runoilijalle" kaikenlaatuiset melankoliset kokemukset ovat niitä mistä ne kaikki runot saa alkunsa.
Siihen kuuluu kaikki se mitä kirjaltaja menetti joskus jossain ja mitä koskaan ei saanut itselleen.
Jos nyt sitten paukatat päin naamaa "runoilijallesi" että lopeta tuo tuollainen, katkaiset ilmeisesti melko lahjakkaaltakin (ainakin sinuun runot ovat tehneet syvän vaikutuksen)) runoilijalta luovan ilmaisun siivet; ja jossain vaiheessa suhteenne loppuu ja "runoilija" kirjoittaa seuraavassa suhteessaan sinusta elämänmakuista runoa; jonkun toisen naisen ihmeteltäväksi.
Kysy vaiks Kotrolta; jeah.
Tuokin varmasti pitää paikkaansa. Ja ymmärrän, jos runoja kirjoitetaan monta ja niissä on tuon tyyppistä ajatusta. Yksittäinen runo toteutumattomasta rakkaudesta, joka annetaan käteen, ei voi olla vaikuttamatta. Ei ainakaan minuun.