On tää sitten niin turhauttavaa. Kun tahtoisi sen oman pienen nyytin.. Mies ei halua, varmaan kahteen vuoteen ainakaan. Ollaan oltu yhdessä nyt reilut 2 vuotta. Minä oon 22 ja mies 23.
Miten tästä kuumeilusta voi päästä ohi? Koira on jo hankittu.. eipä se kuumeilua ole lopettanut.
Tutullani on ihana poika ja nyt hän odottaa toista.. Miksen minä saa omaa pientä? Entä jos mies ei halua kahdenkaan vuoden päästä? Olen aina halunnut saada lapset nuorena. En haluaisi painostaa miestäni mutten taas haluaisi luopua siitä unelmasta vain mieheni takia. Pitääkö tässä mies laittaa sitten vaihtoon vai mitä....
Mulla on paha olla tämän asian takia. Mies ei voi ymmärtää mua vaan sanoo aina että taasko sä alotat, eikö sulla ole muuta tavotetta elämässä kun saada kakaroita.. mieheni kai meinaa että elämä loppuu siihen kun lapsia tulee kuvioihin.
Masentaa... mikään ei tunnu tällähetkellä kiinnostavan.. tekisi mieli vaan mennä sänkyyn ja vetää peitto korviin asti..
Tiedän että mulla on monta kohtalotoveria, joilla on sama tilanne. Miten ootte jaksanu asian kanssa?
Ja kertokaa mulle jotain vinkkejä, millä miestä vois lämmittää asialle, että alkais pehmenemään ajatukselle omasta pienestä...
Miten tästä kuumeilusta voi päästä ohi? Koira on jo hankittu.. eipä se kuumeilua ole lopettanut.
Tutullani on ihana poika ja nyt hän odottaa toista.. Miksen minä saa omaa pientä? Entä jos mies ei halua kahdenkaan vuoden päästä? Olen aina halunnut saada lapset nuorena. En haluaisi painostaa miestäni mutten taas haluaisi luopua siitä unelmasta vain mieheni takia. Pitääkö tässä mies laittaa sitten vaihtoon vai mitä....
Mulla on paha olla tämän asian takia. Mies ei voi ymmärtää mua vaan sanoo aina että taasko sä alotat, eikö sulla ole muuta tavotetta elämässä kun saada kakaroita.. mieheni kai meinaa että elämä loppuu siihen kun lapsia tulee kuvioihin.
Masentaa... mikään ei tunnu tällähetkellä kiinnostavan.. tekisi mieli vaan mennä sänkyyn ja vetää peitto korviin asti..
Tiedän että mulla on monta kohtalotoveria, joilla on sama tilanne. Miten ootte jaksanu asian kanssa?
Ja kertokaa mulle jotain vinkkejä, millä miestä vois lämmittää asialle, että alkais pehmenemään ajatukselle omasta pienestä...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Meillä on ihan sama tilanne. Kirjotinkin juuri eilen tonne hieman alemmas ketjuun vauvakuume. Eli siellä tarkemmin. Kuitenkin tilanne on se et tuntuu että "junnaamme" paikallamme, meillä kuitenkin ikää 30 jo melke taulussa. Eli ei mitään kakaroita olla. Hirveä kuume on iskenyt varsinkin viimeisen vuoden aikana! Tahtoisin niin nähdä millaisia "sekoituksia" meistä kahdesta tulisi ;)
Aivan ihania varmasti.
Nyt viä kun ikää rupee olemaan niin tuntuu että kaikki saavat lapsia. Ihania ne on, mutta kuitenkin vierastan ns. muitten mukuloita. Sisaren lapset toki ovat kuin omia. ;)
Vaivihkaisella vihjailulla olen nyt yritellyt miestäni pehmitellä. Tuloksia ei ole kuitenkaan ainakaan vielä näkynyt. :(
Minulla on ollut usemamman vuoden kova vauvakuume->mieheni ei kuitenkaan halunnut lapsia (olemme nyt olleet yhdessä 6 vuotta, ikää 28v), ajatus lapsista kuulemma pelotti....keskustelimme monet pitkät illat ja yöt asiasta ja välillä aloin jo vaipua epätoivoon (halusin lapsia mutta en halunnut menettää myöskään miestäni)...sitten yhtäkkiä tänä keväänä heinäkuussa...kun kyselin haenko pilleritä vai en....mieheni repi resepitin ja kertoi, että halusi kokeilla mitä elämä ilman pillereitä tuo tullessaan...nyt jännitetään kp 32/28-31:)! Tsemiä oiken paljon sinulle! Tiedän kuinka raastvaa tilanne voi välillä olla, mutta varmaan ne miehet tarvitsevat vain enemmän aikaa asian kypsyttelyyn!
Nuo sun tuntemukset tuntuu niin tutulta, et meinaa itkettää :( On niin masentunut olo, eikä mikään juuri nyt kiinnosta - paras paikka olis peiton alla..
Me ollaan oltu yhdessä reilut 9 vuotta; ollaan molemmat 29v ja mies ei halua edes puhua asiasta.. Kun yritän niin menee vaan mun itkuksi ja hänen suuttumiseksi... kun taas aloitan saman aiheen.
Rakastan häntä enkä haluaisi menettää, siksi masentaa kun ei tiedä mitä tehdä.
Vauva olisi enemmän kuin tervetullut tähän perheeseen; on vakityöt molemmilla ja ihan uusi talo.. Miehen mielestä elämä loppuu sitten siihen ja piste.
On noi miehet sitten vaan kummallsia tapauksia, kun ne raukat luulevat elämän siihen loppuvan.. Sillonhan se vasta alkaa :)
No, toivotaan että nuo meidän ukot alkaisivat lämpenemään pikkusille :) ... ja sen jälkeen toivotaan paljon plussia kaikille, eikös joo :)
on tämä hankalaa...minun mies lämpeni vauva ajatukselle ja tässä on muutama vuosi oltu ilman mitään ehkäsyä..mutta nyt kun on tullut puheeksi hoitoon meno kun tiedän vian olevan minussa ja olen han minä jo tero ja clomi kuureja syönytkin.mutta nyt kun pitäisi yhdessä aloittaa "hoitoon" meno niin hän ei olekkaan nyt sitten valmis lähtemään hoitoon...mietin vaan että mitä on tapahtunut kun mieli on muuttunut koska keväällä sovittiin että syksyllä aloitettaisiin hoitoihin meno..olen todella kovasti pettynyt enkä oikein tiedä mitä ajatella.tuntuu vaan niin pahalta kun ei oikeasti tiedä mitä toinen ajattelee..
viestini tuolla alhaalla, ketjun aloittaja nimeltään "vauvakuume". =)
Olette kaikki vielä niin nuoria, että teillä on vielä monta vuotta aikaa hommata lapsia. Mutta kun ikää on lähemmäs neljäkymmentä ja tilanne on aivan sama ettei mies lämpene lapsiajatuksille, niin silloin todellakin masentaa!!
sama täälä ollaan oltu yhdessä kolmisen vuotta minä olen 22 avokki 25. Vauvakuume on ihan kamala ja aina kun vaan mainitsenkin asiasta niin avokki sanoo: hei, älä viitti taas alottaa tota... Nyt vauvakuume on hieman lauhtunut, mutta silti tahdon oman pikku nyytin. Pari kuukautta sitten vauvakuumeeni oli niin mahdotonta että itkin joka ilta itseni uneen. Rakastamme toisiamme paljon mutta asia kaihertaa mieltäni joka ikinen päivä.