Eli miten saan koiran oppimaan ettei joka auton perään hyökitä kun kävellään tien laitaa..asutaan maalla ja joudutaan lenkillä kävelemään autotien reunaakin pitkän matkaa..koira on jättirotuinen joten piteleminen on vaikeaa..teenkö väärin jos pysähdyn auton tullessa, aika hidasta lenkkeilyä. Vai pitäisikö yrittää kulkea normaalisti ja odottaa kun koira vetäsee meidät auton alle??? vinkkejä kaivataan!! valjaat meinaan ainakin tässä ostaa, ehkä paremmin saan koiran pidettyä ja jos vetämiseen auttais.
vinkkejä!
mie
3449
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Opeta koira kulkemaan sivullasi vetämättä. Sitten, kun tämä onnistuu voit ostaa valjaat. Valjaat sinänsä tuskin vetoongelmaa, tai ryntäilyä vähentävät. Kyllä kaulapannalla saa isoon koiraan paljon paremman tuntuman kuin valjailla. Jos tarkoitit ns. vedonestovaljaita niin unohda koko homma. Juu tiedän, että joillakin nämä toimivat. Mutta ns. vedonestovaljaat ovat kuitenkin tällainen laiskan ihmisen poppakonsti, jolla veto-ongelmaa ei ratkaista (opeteta koiraa olemaan vetämättä) vaan se vain fyysisesti (jopa kivuliaasti) estetään. Kirjoitit, että koirasi on iso - mitä isompi, sitä vahvemmin olen vedonestovaljaita vastaan. Tämä siksi, että vaikka kaikki koirat tulisi kouluttaa, voi jonkin pienemmän koiran kanssa vielä tulla toimeen, vaikkei koira omistajaansa tottelisikaan. Mutta isojen rotujen kohdalla tämä ajattelutapa voi kyllä käydä vaaralliseksi, niin koiralle itsellen, kuin sen ympäristöllekin.
No mitenkäs sitten opetat sen rauhallisen vierellä kulkemisen. Ota lenkille mukaan jotain nameja (jotakin mistä koira erityisesti pitää) joilla palkitset koiran aina, kun se toimii halutulla tavalla. Lähdette liikkeelle perusasennosta, jossa koira istuu sivullasi. Annat koiralle käskyn esim. "seuraa" samalla kun astut eteenpäin. Jos koira karkaa viereltä pidemmälle (tämä seuraamisen tiukkuus, eli kuinka lähellä täytyy pysyä, on ihan omistajan haluista kiinni) pysähdyt ja kutsut koiraa luoksesi. Kun koira palaa sivullesi istumaan kehut sitä (anna alkuun vaikka ym. nami palkkioksi). Näin olette taas lähtöasennossa, ja sanot uudelleen "seuraa" ja lähdette liikkeelle. Tätä katkokävelyä sitten toistatte (vaatii pitkää pinnaa, mutta palkitsee lopulta), kunnes koira hoksaa mistä on kysymys. Pikkuhiljaa koiran pitäisi nimittäin huomata, että eteenpäin ei pääse jos ei pysy siinä, missä omistaja haluaa. Tätä kautta vetäminen vähenee, ja lenkkinne alkavat muistuttaa jo oikeaa kävelyä ainaisen pysähtelyn sijaan. Kun koira alkaa jo itsenäisesti kulkea sivullasi palkitset sitä siitä.
Nopeampana konstina noihin autojen ohittamisiin käy myös koiran huomion kiinnittäminen itseensä esim. ym. namipalojen avulla. Eli kun huomaat auton lähestyvän (tai minkä tahansa muun koiraa häiritsevän tekijän), otat namin esille, katsot, että koira havaitsee sen ja pidät sitten koiran huomion siinä namissa sen aikaa, kun auto (tai muu häiriö) on ohitse mennyt. Kun häiriö on ohitse eikä koira siitä välittänyt - annat sen namin sille ja kehut sitä.
Niitä valjaita suositellaan myös koirille, joilla on herkkä/vaurioitunut niskaranka - pehmeämpänä vaihtoehtona kuin kaulapanta, joka voi vahingoittaa muuten myös kurkunpäätäkin vetävällä koiralla.
Itse kuitenkin apuvälineistä suosittelisin riimua koulutustilanteisiin, sillä sitä käyttäessä koiran pää kääntyy -> vaikeampi kiinnittää huomiota ulkopuoliseen häiriötekijään kuin pannassa/valjaissa jolloin katsekontakti epätoivottuun asiaan säilyy vaikka koiraa saisitkin käännettyä. Kun katsekontakti katkeaa, on helpompi saada koira kiinnittämään huomionsa toivottuun kohteeseen.
Riimu ei siis välttämättä tarvitse olla jokapäiväinen apuväline, eikä sen käyttö mielestäni tee ketään laiskaksi vaikka helpottaakin koiran ja taluttajan yhteistyötä.
eli koira räkytti joka autolle ja olis juossu alle, jos vain olis päässyt, otettiin 2 pkt nakkeja mukaan, kunnon panta ja riuska immeinen piteli mun kans vuoroon hihnasta, siin kädet väsy..tsekattiin kunnon pikatie(tampere-turku)ja majotuttiin ihan tien penkalle.siin nökötettiin, ei kielletty,hyydettu,ei tehty muuta ku aina kun kelpas nakin pala,annettiin.siin oltiin reilu tunti.Sit seuraavana päivänä sama homma..kas kummaa, koira oli jo enempi nakkien perään..Sit kolmantena päivänä koira ei noteerannu autoja milläänlailla!!toimii joillakin ei välttämättä kaikilla:)