Moi.Olen Hyvin Pienikokoinen pian 14-vuotias poika.Olen 8 luokalla.Haluaisin kysyyä teiltä erästä kouluun liittyvää asiaa.Mulla menee tosi hyvin koulussa.Mun luokkatoverit ovat kanustavia,ja mut päästetään aina mukaan välitunneilla.No kerrompa teille juttuni;jota nyt mietin ja josta olen nyt suhteellisen huolissani.MÄ istuin koulun käytävän penkillä.Sit mun yks luokkalainen tuli ja läimäytti mua pari kertaa naamaan.No mä kostin takas sille,mut mua sattui ja multa pääsi muutama kyynel silmistä.Sitten ope tuli hakemaan mun luokkaa tunnille.mua itketti viel vähän ja musta oli hyvin noloa kävellä käytävällä jssa koko ylä-aste katto kun minä kävelin itkuisena luokkaan.luokassa yritin hillitä koko kemian tunnin ajan oloani.Kaikki oppilaat ihmettelivät käyttäytymistäni,ja olin hiljaa siinä itkuisena ja nolona.Olin nimittäin menettänyt kasvoni ja tuntui etten ikinä voisi tulla kouluun ja näyttää kasvojani.puhuin sitten kemian open kanssa tunnin loputtua,ja olin kamalassa paniikissa.tuntui että tästä ei voi enää elämä jatkua,kun kaikki nyt tiesivät itkuni ja tytötkin vain olivat voivotelleet nähdessään reaktioni.sanoin paniikissa opelle että mitä pitäisi tehd ja kerroin ajattelevani itsemurhaa.Juoksin sitten kotiin.Tämä tapahtui torstaina koulussa.kotona minua alki vaivata puheeni,kun en minä ikinä sellaista ollut hautonut tai ajatellut tekevän.Seuraavana aamuna koulussa sovin rehtorin kansliassa,ja läimäisijä sanoi mulle anteeksi ja minä sille,kun itsekin läimäisin.Viikonloppu meni hyvin.enkä ole itse murhaa ajatellut ja minusta se oli aivan naurettava ajatus.maanantaina tulin pirteänä kouluun. opettajat ottivat minut puhutteluun jo heti ensimmäisten tuntien jälkeen.kerroin,ettei mulla ole mitään hätää,ja jouduin puhutteluun joka tunnin jälkeen.tuli sitten siitä turhautunut olo.rehtori lupasi myöhemmin puhelimessa että tämä asia unohdettaisiin.olin helpottunut.Tänään tiistaina asiat kärjistyivät.luokan valvojani otti asian puheeksi luokan edessä,ja säikähdin siitä pahasti.Tilaisuuden jälkeen luokkani pojat väheksyivät minua.Tulin kotiin ja kirjoitin tämän.Mitä pitäisi tehdä?Kouluun en ainakaan tahdo mennä.
olis asiaa
väärin ymmarretty
3480
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Yrititkö selittää opettajille, että ei ole enää mitään hätää? Ikävä ylilyönti heiltä.
Läimäytysten jälkeiset reaktiot ovat aivan normaaleja, minun (158 senttisen tytön) kimppuun on käynyt reilusti yli päätä pitempi herra ollessani sinun ikäinen. Luonnollisesti stressaannuin aika reilusti, ääneni särisi ja änkytin (veri menee suuriin lihaksiin, joka valmistaa "taistelemaan tai pakenemaan"). Budoharrastuksesta huolimatta olin fyysisesti todella alakynnessä, mutta onneksi sieltä tuli jotain selkärangassa olevia tekniikoita, pari lyöntiä ja potku. Minusta on jo mukava kuulla, että sait kuitenkin "koston" aikaiseksi. :) Niin vähän pitääkin.
Kivulias isku naamaan todellakin saattaa aiheuttaa silmien runsaankin kostumisen, vaikka se ei ihan itkemiseksi ole luokiteltavissa. Minua lyötiin kerran nenään ja silmät kostuvat, mutta ei se oikeasti itkettänyt.
Kyllä taatusti saat kasvosi takaisin oikeanlaisella käyttäytymisellä. Älä heittäydy ylimieliseksi ja koppavaksi riidanhaastajaksi, käyttäydy kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Taatusti tuosta tulet kasvamaan reilustikin parin vuoden sisällä ja fyysistä voimaa tulee runsain määrin lisää.
Itsetuntosi kohottajaksi suosittelen lämpimästi itsepuolustus/kamppailulajeja, mutta en suinkaan siksi, että oppisit tappelemaan.
Hei!
Hyvä, että kirjoitit tänne. Oletko puhunut asiasta kotona? Puhu ihmeessä! Jos ymmärsin asian oikein, niin mielestäni luokanvalvojasi ei olisi pitänyt ottaa asiaa puheeksi luokan edessä. Onko koulussasi tukioppilaita? Voisitko puhua heille? Entä terveydenhoitaja tai koulukuraattori? Asiaa ei ainakaan paranna se, että jäät pois koulusta. Onko Sinulla kaveria koulussa/mesessä, jonka kanssa voisit puida tapahtunutta tai joka voisi tukea Sinua? Ei maailma tähän kaadu, ei todellakaan. Paljon pahempaakin voi sattua.
Omalta luokaltani jäi eräs oppilas kiinni kaupasta varastamisesta. Minä luokanvalvojana pidin huolen, että häntä ei alettu koulussa siitä nälviä. Hän oli varmaan jo tuomioinsa saanut ja joutunut siitä kärsimään.
Mene huomenna kouluun!!
Minun 14v poikani jäi luokalleen, koska ei uskaltanut mennä enää ollenkaan kouluun jatkuvan suunsoitin (läskiä on kiva haukkua) takia.
Tänäkään syksynä ei mennyt kouluun. Nyt yritetään erityisopen avulla. Jännitysnäytelmä jatkuu enkä todellakaan usko, että poika kehtaa enää mennäkään. Kaikki tietävät, kaikki kiusaavat.
Ainoa keino taitaa olla lastenkoti ja siellä koulunkäynnin jatkaminen. Syytän itseäni. Olen päästänyt hänet lihomaan muodottomaksi. En ole ajoissa tajunnut. Takana pojallani menetyksiä...
Nyt yritetään terapiaa, aloitettiin lääkitys. Toivon, että lääkitys edes auttaisi alkuun...
Alkuperäisen kirjoituksen pojalle sanoisin, että ÄLÄ keskeytä koulunkäyntiä! Älä vaikka joinain päivinä siltä tuntuisi. Kynnys palata nousee, jos pitkään olet poissa. Yritä unohtaa asia, eivät kaveritkaan jaksa muistella yhtä "välikohtausta" viikko- ja kuukausitolkulla. Onhan niillä muutakin ajattelemista ja tekemistä.