Mää oon 16v.tyttö oon aina ollu kauheen ujo.
siksi mua kiusattiin koko peruskoulun ajan.
en uskaltanut puhua ollenkaan neljään ensimmäiseen vuoteen koulussa. ja mua kiusattiin hirveesti lähinnä henkisesti. vähän myös fyysisesti tönästiin välillä kurakkoon.mulla ei koskaan oo ollu kavereita.aina vaan kiusattiin toi ei osaa puhua, toi haisee,toi on tyhmän näkönen , toi ei tuu meijän ryhmään ja sitä rataa. mun sukulaiset ei vieläkään puhu mulle kun ne olettaa että kun en kerran puhunu niin en koskaan puhukaan,varsinkin mun kummitäti.mun ala-asteen enkun opettaja oli suorastaan piru mulle se luki mun virheet äännen ja nauro luokan kanssa.sit se yritti väkisin saada minut puhumaa, piti mua väkisin kirjan edessä sille en puhunu koskaan.olin aina tunnin jälkeen saarnassa. mä pystyin olemaan normaali vaan kotona.mua kiusasi sekä opettajat että oppilaat. yläasteella mää sain yhen opettajan tukihenkilöksi joka alko olla mun puolella ja se autto hirveesti.mut silläkin oli liian vähän aikaa mulle. mää en halunnu lukea muittein kuullen kieliä ääneen sit yks ei päästäny mua taksiin kun en lukenu sille.mää aloin lukea sille mun tukihenkilölle kyllä. mää puhuin sillekin lähinnä kirjottamalla kun se on musta helpompaa.se luki mun kirjotukset aina ja vastas mulle ja siihen pysty luottamaan se olikin varmaan ensimmäinen vieras ihminen johon aloin luottaa. se ei koskaan näyttäny niitä lappuja muille ja autto kiusaamis tapauksissakin. ja otti mut toukotöihinkin leipomaan niiten luokkaretkelle.kun en muualle olis päässy.mun liikunnan opettajakin vihasi minua huuti mulle suoraa huutoa kuntosalilla. mä vihasin mun luokkaa kun ne kiusas mua. mää aloin sopeutua asemaani että olen yksin, enkä puhu paljoa. mä en ees uskaltanu pitää esitelmiä ollenkaan sain pitää niitä yksityisesti sille tukihenkilölle.sillonkin oli kokoajan epäreilua.kaikki sen saa vielä huomata että elämä on.
mää syrjäännyin kokonaan mua ei edes pidetty normaalina enää . osa opettajista yritti pakottaa mut puhumaan mut se pahentaa vaan asiaa. ujo ei tee asioita pakottamalla vaan omasta tahdostaan. jos ois ollu joku homma niin en mää ees ois halunnu yrittää kun kaikki ties että en tee sitä kuitenkaan enkä pysty mihinkään. mut sit kun pääsin viime keväänä peruskoulusta se on mahtava tunne kun ei tartte enää ikinä nähä niitä ihmisiä. mää oon uudessa koulussa. täällä kukaan ei tiedä mun menneisyydestä mitään. joten kukaan ei osaa kiusata olen voittamassa ujouteni. mää pystyin lukemmaan yhen esitelmän kalvolta ääneen luokan edessä. kaikki kuunteli eikä nauranu mulle ei edes mun luku virheille kun niitä oli muillakin, mun oli hirveän helppo lukea kun kukaan ei osannut ajatella että mää en pystyis siihen.
mulla ei oo oikein muita ongelmia nyt kun että en osaa oikein keskustella ihmisten kanssa enkä olla heidän seurassaan kun olen yhdeksänvuotta ollut ihan yksin eikä kukaan ees puhunu mulle.mää oon niin tottunu siihen että mää en osaa olla muiden seurassa. täällä mää oon melkein luokkani nuorin muut on melkein kaikki yli 20v.ne ei ainakaan tule aukomaan päätään mistään tyhmästä.täällä mää oon pystyny olemaan melkein normaali. mulle ainakin teki hyvää vaihtaa maisemaa. entisen luokka sormuksenkin heitin jorpakkoon mää en tartte mun entistä luokkaa enää mihinkään.kumpa mä voittaisin ujoiteni kokonaan. mut kaikki haavat ei parane koskaan mitä on kiusaamisesta mieleen. mut silti mää oon ottanu paljon suuremman harppauksen kun moni mun entisellä luokalla kun asun sadankilometrin päässä kotoa, ja uudessa ympäristössä ja uudessa luokassa mun elämä muuttu täysin. mää oon myös sitä meiltä että meistä koulukiusatuista tulee paljon vahvempia kun muista. meistä yleensä tulee jotain suurta ja mahtavaa kun me omalla tavallamme näytämme kaikille mistä (kana pissii).mulle ainakin on tullu paljon kovempi luonne kun monilla mun kiusaajilla. mitenkähän tukioppilaat oikein valitaan? mää en päässy tukioppilaaksi mut mun kaikki koulukiusaajat pääsi?!meijän koulussa ainakin pääsi pärstä kertoimen mukaan jos oli opettajan meileinen niin pääs heti!
asiallisia vastauksia kiitos!!
siksi mua kiusattiin koko peruskoulun ajan.
en uskaltanut puhua ollenkaan neljään ensimmäiseen vuoteen koulussa. ja mua kiusattiin hirveesti lähinnä henkisesti. vähän myös fyysisesti tönästiin välillä kurakkoon.mulla ei koskaan oo ollu kavereita.aina vaan kiusattiin toi ei osaa puhua, toi haisee,toi on tyhmän näkönen , toi ei tuu meijän ryhmään ja sitä rataa. mun sukulaiset ei vieläkään puhu mulle kun ne olettaa että kun en kerran puhunu niin en koskaan puhukaan,varsinkin mun kummitäti.mun ala-asteen enkun opettaja oli suorastaan piru mulle se luki mun virheet äännen ja nauro luokan kanssa.sit se yritti väkisin saada minut puhumaa, piti mua väkisin kirjan edessä sille en puhunu koskaan.olin aina tunnin jälkeen saarnassa. mä pystyin olemaan normaali vaan kotona.mua kiusasi sekä opettajat että oppilaat. yläasteella mää sain yhen opettajan tukihenkilöksi joka alko olla mun puolella ja se autto hirveesti.mut silläkin oli liian vähän aikaa mulle. mää en halunnu lukea muittein kuullen kieliä ääneen sit yks ei päästäny mua taksiin kun en lukenu sille.mää aloin lukea sille mun tukihenkilölle kyllä. mää puhuin sillekin lähinnä kirjottamalla kun se on musta helpompaa.se luki mun kirjotukset aina ja vastas mulle ja siihen pysty luottamaan se olikin varmaan ensimmäinen vieras ihminen johon aloin luottaa. se ei koskaan näyttäny niitä lappuja muille ja autto kiusaamis tapauksissakin. ja otti mut toukotöihinkin leipomaan niiten luokkaretkelle.kun en muualle olis päässy.mun liikunnan opettajakin vihasi minua huuti mulle suoraa huutoa kuntosalilla. mä vihasin mun luokkaa kun ne kiusas mua. mää aloin sopeutua asemaani että olen yksin, enkä puhu paljoa. mä en ees uskaltanu pitää esitelmiä ollenkaan sain pitää niitä yksityisesti sille tukihenkilölle.sillonkin oli kokoajan epäreilua.kaikki sen saa vielä huomata että elämä on.
mää syrjäännyin kokonaan mua ei edes pidetty normaalina enää . osa opettajista yritti pakottaa mut puhumaan mut se pahentaa vaan asiaa. ujo ei tee asioita pakottamalla vaan omasta tahdostaan. jos ois ollu joku homma niin en mää ees ois halunnu yrittää kun kaikki ties että en tee sitä kuitenkaan enkä pysty mihinkään. mut sit kun pääsin viime keväänä peruskoulusta se on mahtava tunne kun ei tartte enää ikinä nähä niitä ihmisiä. mää oon uudessa koulussa. täällä kukaan ei tiedä mun menneisyydestä mitään. joten kukaan ei osaa kiusata olen voittamassa ujouteni. mää pystyin lukemmaan yhen esitelmän kalvolta ääneen luokan edessä. kaikki kuunteli eikä nauranu mulle ei edes mun luku virheille kun niitä oli muillakin, mun oli hirveän helppo lukea kun kukaan ei osannut ajatella että mää en pystyis siihen.
mulla ei oo oikein muita ongelmia nyt kun että en osaa oikein keskustella ihmisten kanssa enkä olla heidän seurassaan kun olen yhdeksänvuotta ollut ihan yksin eikä kukaan ees puhunu mulle.mää oon niin tottunu siihen että mää en osaa olla muiden seurassa. täällä mää oon melkein luokkani nuorin muut on melkein kaikki yli 20v.ne ei ainakaan tule aukomaan päätään mistään tyhmästä.täällä mää oon pystyny olemaan melkein normaali. mulle ainakin teki hyvää vaihtaa maisemaa. entisen luokka sormuksenkin heitin jorpakkoon mää en tartte mun entistä luokkaa enää mihinkään.kumpa mä voittaisin ujoiteni kokonaan. mut kaikki haavat ei parane koskaan mitä on kiusaamisesta mieleen. mut silti mää oon ottanu paljon suuremman harppauksen kun moni mun entisellä luokalla kun asun sadankilometrin päässä kotoa, ja uudessa ympäristössä ja uudessa luokassa mun elämä muuttu täysin. mää oon myös sitä meiltä että meistä koulukiusatuista tulee paljon vahvempia kun muista. meistä yleensä tulee jotain suurta ja mahtavaa kun me omalla tavallamme näytämme kaikille mistä (kana pissii).mulle ainakin on tullu paljon kovempi luonne kun monilla mun kiusaajilla. mitenkähän tukioppilaat oikein valitaan? mää en päässy tukioppilaaksi mut mun kaikki koulukiusaajat pääsi?!meijän koulussa ainakin pääsi pärstä kertoimen mukaan jos oli opettajan meileinen niin pääs heti!
asiallisia vastauksia kiitos!!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Oon sun ikänen tyttö ja (muiden mielestä) ujo, en siis omasta mielestäni. Tai enempi kylläkin olen kuullut että olen hiljainen.
Ja se suututtaa, koska ne on saanu musta ihan väärän kuvan.
No jos must ajatellaan että olen ujo johtunee varmaan siitä koska kahden ensimmäisen vuoden aikana mitä olin koulussa mulla oli sellai vanhan aikanen opettaja eikä hän ollut kovin kiva mua kohtaan, niinkun ei montaa muutakaan mun luokkalaista, kuulin heiltä myöhemmin kun oltiin taas samalla luokalla myöhemmin :) No ei se opettaja niinkään viel 1. luokalla mitää mut sitte tokalla se rupes jokseenkin ilkeeks(sori en jaksa paljoo puhua siitä, tulee vaan se kaikki mieleen) Sit samasena vuonna ilmeni viel sellai juttu ku sillon vielä viitin puhua kaikille mun luokkakavereille.. sen jälkeen en enää paljoo... Kun sillon viel tottakai pystyin juttelee pojilleki, ku sitte sillon 2. luokalla menin sanomaan ystävällisesti yhelle kundille jotain (en enää muista mitä) hän sanoi jotenkin pahasti takaisin, pahal äänen sävyl tai muuta vastaavaa, en onneksi enää paljoo muista. Se on kyllä yks mikä on tehny must (jätkii kohtaan) hiljaisen. Koska sen jälkeen must tuntu etten voi enää puhua kellekää kundille koska jos ne muutkin "hyökkää" samalla tavalla. Ja koska se "alisti" mua, en uskaltanut enää sanoo vastaankaan, ja olinhan mä vasta 8 vuotias...
Mutta sitten tuli sellasii jätkii joille pysty juttelee. Kuten yksi luokkakaverini pyöri yhen meidän luokkalaisen jätkän kans kaveri pohjalt niin ne pyys muaki joskus mukaan. Että en tiedä miten hiljainen olisin jos en olisi lähtenyt heidän mukaan pitämään hauskaa. En mä sillekää paljoo puhunu, mutta joskus kuitenkin ja se auttoi mua todella. Kiitos sille kundille! Sitten ylä asteella kun tuli uusia ihmisiä niissäkin oli sellaisia poikia joille pysty puhumaan, ja myös niitä joitten kohal tuntu "voiko tuolle nyt mennä sanomaan mitään kun se kuitenki sanoo niin kuin se, joka oli 2. luokalla" Ja on edelleenkin vielä, vaikka siitä on jo nyt 8 vuotta...
Mutta se mikä mua tässä ihmetyttää, että sua on kiusattu koulussa. Nimittäin mua ei mitenkään kiusattu. Mulla oli kuitenkin ystäviä jo ekasta luokasta lähtien vaikka muille jakaa, mutta 4 luokalla huomasin että niitä oli vain enää muutama. Nyt on enää yksi tältä samalta paikkakunnalta, mutta ei se haittaa, edes se yksi.
Mutta sitten mulla on tällaisia "netti tuttavuuksia" tullut mesen kautta. Pari heistä meinaan tavatakkin tässä joskus ja he kummatkin ovat poikia.
Olen tajunnut, että tämän paikkakunnan kundit, missä asun ovat kaikki samanlaisia idiootteja joille ei voi puhua sillei kunnolla.
Mutta nämä pari ns. kaveriani mesestä ovat sentään sellaisia että heille voi puhua. :)
Ja muillekin joita mull on mesessä,jotka on kyll suurimmaks osaks poikia(oikeestaan kaikki paitsi mun pari serkkuu yks kaveri on tyttöjä) he ovat sellasia että heille voi puhua :) Kun ei ne oikein tunnekaan mua nii kunnol viel. Vaikka kyll tos soitin sille toiselle yks päivä, ei siit juttelu nii onnistunu, mut huomasin puhuvani enempi kuin se :)
Että jos sulla on kans msn tai yahoon mese, niin sitä kautta voi löytää ystäviä, ite olen ainakin löytänyt. Ja vieläpä sellaisia joille voin nyt puhua, toisin kuin en voinut niille jotka oli mun luokal.
Mut voimia sulle, kyll sinäkin varmasti saat viel ystäviä jos niin haluat. Ja jos on kerran nuorena jo ollut ujo, vanhemmiten se häviää. Niin olen kuullut.
Joten tuo "kerran ujo aina ujo" ei pidä nyt paikkaansa ollenkaan :)
kiusaajia kivellä turpaan ja potkaiskaa opet vittuun.
iso mies.
Siit on jo kaheksan vuotta ja se mun ope lähti seuraavana vuonna eläkkeelle. Näin sen kyllä tossa kesällä yks päivä kävelemässä tässä meidän talon lähellä. Eipä ollu sekää mikskää muuttunu, eipä onneks tunnistanu mua, enkä mä sille sanonu mitää :D
Ja se jätkä, se oli viel ylä asteen 7 luokan mun luokal ku sit vaihdoin luokkaa. Paha kyllä oli sitten samassa kotsan ryhmässä 8 ja 9 luokan, mut enpä mä sille siel mitää oikeestaa sanonu kerta on niin tyhmä. Ja ite viel tuli mulle sanoo päin naamaa kutosen lopus
(oli koko a-a:n mun luokal) et oon tyhmä, en mä välittäny vaikka se ois yrittäny olla ilkee sill. Mut kyll jos nään sitä joskus (en ole sen jälkeen nähny ku koulu loppu) ni kyll mä silti moikkaan. Oon jo unohtanu kaikki ne ajat. Mutta vaikee on kyll vieläki kellekää jätkälle (ainakaa tält paikkakunnalt) mennä puhumaan ku tulee vaan mieleen jos se sanookin niinkun se. :(
Mutta on onneks ne pari kundii kuitenki joille voin jutella ja sanoo iha suoraan mitä vaan mieleen tulee, siin ei tartte pelätä että ne "olis vastaan" niinku se yks oli.
Sun ois pitäny mennä johonki terapiaan pienempänä jos kerran olit niin ujo, ettet uskaltanut yhtään mitään sanoa. Kyllä silloin pitää vastata jos suoraan jotain kysytään. Sehän nyt on ihan urpoa olla vain hiljaa jos joku tulee vaikka kysymään kelloa tai opettaja kysyy nimeä.
Pienet lapset osaa olla ilkeitä ja ne alkaa armotta kiusaamaan sellaisia, jotka eroaa muista. Niin se jostain syystä vain on.
Sun kummitäti ei ymmärtänyt sua koska sä et sille mistään puhunut. Tai sitten se halusi rohkaista sua jollain kierolla tavalla puhumaan ja lopulta homma meni överiksi.
mee ihan ite vaan terapiaan.
ne on perseetä ei niistä mitään hyötyä ole vaan semmonen osaa auttaa joka on ollu joskus samanlainen. mää tiedän yhen tyypin joka oli ikänsä käynyt psykiatreilla ja vaikka missä eikä vielä kymppiluokallakaan puhunu ollenkaan!
Kumma, miten ymmärtämättömästi monet aikuiset on kohdellu sua! Olisit tarvinnu rohkaisua, et moittimista etkä painostusta. Valitettavasti kuitenkin se, joka ei ole kokenut samaa, tajuaa harvoin tosi ujona olemisen vaikeutta. Onneksi sulla oli yläasteella ainakin yksi tukihenkilö...
Hyvä, että sun elämäntilanne on nyt helpompi! Voit olla ylpeä siitä, että oot haasteistasi huolimatta pitäny luokalle esitelmän. Oikeanlaisessa ympäristössä sun on yhä helpompi elää ujoutesi kanssa. :)
Kun on ollut kiusattuna vuosia eikä ole kokenut hyväksyntää, on vaikea lähestyä muita. Toivonkin sulle paljon myönteisiä kokemuksia jatkossa. Niitä tarvitset ystävystyäksesi ja luottaaksesi muihin.
Miksi kuitenkin haluat kokonaan eroon ujoudesta?
Kaikkihan me ollaan erilaisia ja silti yhtä arvokkaita! Niin kuin muillakin, sullakin on vahvuutesi. Tarvitset vain rohkaisua tuodaksesi ne yhä selvemmin esille. Tiedätkö: hiljaisuudessa on itse asiassa hyviäkin puolia. Hiljaisena sua voidaan arvostaa hyvänä kuuntelijana, etkä loukkaa muita ajattelemattomilla sanoilla. Uskonkin, että kun hyväksyt itsesi, ujous ei ole sulle enää suuri ongelma.
Hyvät jatkot!
..jossain U.S.A:ssa ehkä ujoja pidetään terapian tarpeessa olevina koska se yhteiskunta arvostaa ihmisiä jotka ovat ulospäin suunntautuneita yms. Japanissa taas ujous on hyve ja puheliaita lapsia ja nuoria pidetään huonosti kasvatettuina.
Ujous on synnynnäinen temperamenttipiirre siinä missä räiskyvyyskin. Ujous ei ole sama kuin huono itsetunto, toki ujollakin voi olla suono itsetunto mutte ujoushan on estyneisyyttä sosiaalisissa tilanteissa. Tutussa seurassa kuten kotona ujo saattaa olla hyvinkin puhelias ja oman kokemukseni mukaan ujoilla on rikas sisäinen maailma ja he saattavat olla varsinaisia vitsiniekkoja ja heillä on hyvä huumorintaju ja tilannetaju.
Ujoudella on myös hyvät puolensa, ujot ovat paikkansa löydettyään hyviä työntekijöitä, uskollisia ja työteliäitä. Ujoilla on myös hyvä stressinsietokyky, tämä on todettu tutkimuksissa kuten myös se, että luonteensa ansiosta heille kehittyy jo varhain korkea moraali.
On myös todettu, että ujot ujot lapset ovat myöhemmin harkitsevampia kuin rohkeat lapset....lapset jotka olivat ujoja pienenä osoittautuivat aikuisena empaattisemmiksi kuin rohkeat lapset.
Olet aivan oikeassa siinä, että et tarvitse ujouteesi terapeuttia....ei luonnetta muuteta väkisin...mutta, että ujo olisi aina ujo ei pidä paikkaansa, jokainen voi itse kasvattaa itseään ja aikuistuttuaan elämänkokemuksen myötä rohkeus lisääntyy ja muutenkin alkaa suhtautua itseensä suvaitsevammin ja hyväksyä itsensä....sehän on kaikille tuttua. Pääasia on, että itse tiedät kuka olet ja mitä vahvuuksia sinulla on.
Nyt vain jatkat siellä uudessa koulussasi samaan malliin...on hienoa, että olet voinut aloittaa paikassa jossa kukaan ei tunne taustaasi, voit ikäänkuin aloittaa puhtaalta pöydältä nuoruutesi uudelleen.
Terv. Ujon pojan äiti
hienosti olet selvinnyt tuosta aika kamalasta peruskoulusta... =/ ihmiset osaavat olla julmia. toivottavasti alkaa nyt mennä paremmin... olet kyllä urhea, ei voi muuta sanoa :)
kiitos teille kaikille!
kannustamisesta ja rohkaisusta!
ehkä mää alan pikkuhiljaa olla oma itseni.
alko ihan itkettemään kun luin teidän viestejä
Koulussa olen tosi ujo! En uskalla edes puhua taikka viitata! Ja sitten ärsyttää kun opettajat aina paasaa, että "ette olleet taas lukeneet läksyjä, ettekä tajua mitään tästä eilisestä tehtävästä kun muutama vain viittaa" tuntuu siltä kun kaikki jopa opettaja luulisi, että olen joku tyhmä joka ei tajua mitään eikä lue läksyjä :)..en vain uskalla viitata, koska heti minun hiljaista ääntäni alettaisiin matkia ja ilkkua niinkuin kaverrilleni tehdään.
Muutenkin tämä ujous kyllästyttää niin saakelisti...joskus tekisi mieli vaan kesken koulun musiikkituntia heivata ne "triangelit" kuuseen ja hypätä rumpuihin ja alata soittaa jotain kauheeta heviä lettiä heivaten
Olishan se ihanaa, kun ujoja ymmärrettäis aina ja kaikkialla. Et ole tyhmä etkä laiska vaan ujo! Mielessäsi voi olla paljonkin hyviä ajatuksia, et vain tuo niitä esiin pelätessäsi kuullostavasi typerältä ja muiden nauravan sulle. :)
On sääli, jos se, että ajatuskin viittaamisesta lamaannuttaa sut, estää sua saamasta ansaitsemaasi arvosanaa! Toisaalta kokeet kyllä paljastaa sun osaamisen. Voisitko kertoa sun opettajille, miksi sun on vaikea viitata? Ehkäpä ne sitten suhtautuis suhun ymmärtäväisemmin...
Olispa sun ympärillä paljon ymmärtäväisiä, rohkaisevia ihmisiä, jotka helpottais ujouden kanssa elämistä! Sun ei ole tärkeää päästä eroon siitä vaan pystyä elämään sen kanssa sen viemättä itsekunnioitustasi. Tiedätkö: on hyvä, että on monenlaisia ihmisiä. Hyvät kuuntelijatkin on tarpeen. :)
mua kans joskus ärsyttää itessäni se kun en keksi mitään puhuttavaa...ja sitte musta on nykyään tullu ihan tyhmä ku en enää oikeen älyä kenenkää juttuja ennen kyllä. tai no kyllä mä älyisin mutku oon aina ihan pihalla ku aattelen jotain ihan muuta enkä kuuntele ollenkaan. koulussa joskus tunnillakin istun vaan hiljaa ja mietin jotain muuta
Ei pidä paikkaansa. Itse olin ujo joskus pentuna, mut en tod ole enään. Oon puhelias ja ulospäinsuuntautunut eli paranin sairaudesta.