...mennessä, että tulisitte huonolle tuulelle heti oven kiinni laitettuanne?
Mikähän se voisi olla syy?
Mikähän se voisi olla syy?
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 12 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
makaa hattu-hyllyllä pinossa.
Asun yksin!
Vihdoinkin jotain realistista tuon ulkoisen illuusion sijasta.
(siivotkoon taloyhtiö taas seuraavalle)
Muutaman vuoden ajan 4 vuotta sitten alkoi ahdistaa jo mäen päällä, josta koti näkyy.. sitten erosin ja enää ei ahdista kotiin tulo..
Oli ahdistavaa tulla kotiin, kun tiesi, että kaikkea mahdollista, ennalta arvaamatonta kaatuu päälle. Jotakin, jota ei osaa millään tavalla käsitellä eikä ymmärtää.
Eron jälkeen kotiintulo on ollut yhtä juhlaa. Saa olla rauhassa, kukaan ei hyökkää kimppuun mustasukkaisuuden puuskassa, saa vaihtaa kotivaatteet päälle, tehdä ihan mitä huvittaa. Saa puuhata jotakin omaa, saa olla hyväntuulinen ilman omantunnon tuskia, saa olla sairas ilman pilkkaa, saa olla oma itsensä, saa lukea lehden ilman, että joku tuntee jäävänsä vaille huomiota, ei tarvitse koko ajan varoa, mistä se taas voi mahdollisesti suuttua.
Aivan ihanaa!
Joskus ahdistus tulee aivan muusta kuin toisesta ihmisestä...
...jälkeen... Sulla nyt sattui olemaan sitten väärällainen kumppani... Oliko hän sairaaloisen mustasukkanen..?
Eipä annettu vaihtoehtoja.. senaikaisen pahanolon tunteen olen tunnistanut vasta nyt ja se taisi olle ennusmerkki, jota en silloin halunnut ymmärtää..
Nykyisin nautin kun pääsen kotiin. Ennen vitutti koko paikka.
Hän oli alkoholisti.
Toissayönä näin hänestä unta. Unessa yritin ensimmäisen kerran ymmärtää häntä ja hänen kohtaloaan. - Onkohan se jokin merkki siitä, että alan viimein suhtautua häneen muunakin kuin vain tuskana p:ssä. Emme todellakaan sopineet yhteen.
on rakas paikka, en koskaan tule huonolle tuulelle tänne tullessa, joskus lähtiessä kyllä..:)
hyvillä mielin, tietenkin jos olen kiireessä lähtenyt ja koko huusholli on kuin hävityksen kauhistus, saattaa tulla mieleen että hitto kun joutuu ensimmäisenä siivoamaan.....
Siitä huolimatta - kotiin on aina ihana palata :))
Minä nyt ajan takaa sitä että jotkut vaihtavat verhoja ja kantavat romuja kaupasta kotiinsa jatkuvalla syötöllä, kun jokin ajaa heitä tekemään niin... Sitten he unohtavat heittää vanhan menemään, sitä myöten heillä kohta on kaksin-jollei kolmenkertainen romukasa kaapinnurkassa. Verhoja on valtava vuori ja uusia pitää koko ajan saada. Minusta se on sairasta
...niin vieläkö on kaikki kuin ihanuuden tyys-sia? Vai onko jokin asia väärin joka vaivaa muttet millään ymmärrä mikä se voisi olla?
Koko tämän 4 vuoden ajan olen "raivannut" kotia periaatteella, kun ostan jotain, vähintään 2 entistä pois. Näin saan kotini näyttämään itseltäni. Se ei ole enää se, joka muistuttaa entisestä.. kun on koti kunnossa, on mielikin.. olikohan Feng shuita.. vai mikä se olikaan
ettei ole kuin koira jolle kertoa asioitaan.. oon aina inhonnut yksinoloa - nyt vaan on ollut pakko tottua siihen ja etsiä yksinolon hyvät puolet.. niitä löytyy myös. Mutta mitä enemmän olet yksin, sitä itsekkäämpi ja mukavuudenhaluisempi susta tulee.. ei hyvä.
ps.ja koiran kainaloon ei voi käpertyä ;=)
olemaan kotona useita viikkoja etten juurikaan ole päässyt ulkomaailmassa ilman apua käymään, eikä kodin seinät ole koskaan alkaneet ahdistaa.
Minua voisi verrata rottaan tai torakkaan, ne ovat erittäin sopeutuvaisia otuksia, kestävät kuulemma vaikka atomisodan... :)))
Nyt kun tas pystyn kulkemaan miten haluan, niin olen kyllä joka päivä ainakin jossakin käynyt.
Ja niin kauan kuin tätä vaihetta riittää teen kaiken mahdollisen, että jos ja kun huonompi aika tulee niin sitten voi taas maata kotona ja miettiä mitä kaikkea teen seuraavan kerran, kun taas tolpilleni pääsen :))
Minua ei masenna mikään - sen mitä en voi tehdä tänään sen teen huomenna... tai sitten ainakin joskus :DD
osta mitään turhaa, enää...enkä paljoa tressaa sisustusten kanssa, miulle välttää ihan oikealla..eikä se ole rahakysymys.
Niin minä tarkoitin kiintymystäni yleensä kotiani ja tätä asuinpaikkaamme kohtaan, koti on koti ei maha mittää..
syy oli omalla kohdallasi?
kun eteinen oli täynnä omien ja kavereiden kenkiä, päällysvaatteita ja koulureppuja.
Vaikka kuinka yritin nätisti opettaa, niin sama toistui joka ilta.
Kerran sitten meni hermot ja tyhjensin kaikki kengät ja vaatteet samaan läjään ja menin kaljapullo kädessä tv:tä katsomaan, ei mennyt kuin yksi kulaus kun naapuri tuli keräämään yhteisvastuuta oventaakse.
Olisittepa nähneet ilmeen kun tökkäsin viitosta sisäänhengityksellä.
...nyt oot sitten saanut rauhassa juoda kaljaa..? Ja viihdyt kotonasi oikein hyvin?
lapset on kasvaneet ja häipyneet maailmalle, eteinen on siisti.
Kaljaa juon aina silloin tällöin, useimmiten olen selvinpäin matkalla autolla iäkkäiden vanhempieni luokse.
Ihmisen elinkaareen mahtuu niin monenlaista aikaa.