Ensinnäkin, en tiedä minne tämän vois laittaa. Niin kirjotan sen nyt tänne.
Elikkäs ongelmani ovat kaverit. Niitä on 7 (eli aika kohtuullisesti).
Mutta, mä oon silti niin himputin yksinäinen.
Koulussa joutuu aina kuuntelemaan, kuinka niillä on ollu hauskaa yhdessä ja kuinka ne aikoo viettää taas vapaa-ajan yhdessä.
Ei kukaan niistä pyydä mua mukaansa, ellen mää sitte ite kysy että saanko mäkin lähtä.
Ja jos ne suostuu, nii ne on sillain kuin mua ei olisi olemassa. Eli se on semmosta räkyttämistä ja vittuilua mulle kokoajan.
Kohta on lukiolaisten bileet, ja mää haluaisin mennä sinne. Mutta, ei mua kiinnosta lähtä sinne seinäruusuksi, ku ne mun kaverit ei halua bailata mun kans.
Uusia kavereita mä saan oikeestaan aika vaikeesti. Jotku suostuu juttelemaan mulle, mutta ei sen enempää. Enkä mää tiijä, että miks se on niin.
Miten mää saan oikeita kavereita? Semmosia, jotka haluaa olla mun kans tekemisissä. Tai sitte miten mä saan muutettua nuo mun kaverit että ne hyväksyy myös mut?
Joka ilta itken itteni uneen, ku oon niin yksinäinen. Netin kautta on kyllä kavereita vaikka muille jakaa. Mutta sitte ei oo ketään semmosta joka ois esimerkiksi halaamassa,ku menee huonosti jne.
Mä en jaksa enää kauaa
Elikkäs ongelmani ovat kaverit. Niitä on 7 (eli aika kohtuullisesti).
Mutta, mä oon silti niin himputin yksinäinen.
Koulussa joutuu aina kuuntelemaan, kuinka niillä on ollu hauskaa yhdessä ja kuinka ne aikoo viettää taas vapaa-ajan yhdessä.
Ei kukaan niistä pyydä mua mukaansa, ellen mää sitte ite kysy että saanko mäkin lähtä.
Ja jos ne suostuu, nii ne on sillain kuin mua ei olisi olemassa. Eli se on semmosta räkyttämistä ja vittuilua mulle kokoajan.
Kohta on lukiolaisten bileet, ja mää haluaisin mennä sinne. Mutta, ei mua kiinnosta lähtä sinne seinäruusuksi, ku ne mun kaverit ei halua bailata mun kans.
Uusia kavereita mä saan oikeestaan aika vaikeesti. Jotku suostuu juttelemaan mulle, mutta ei sen enempää. Enkä mää tiijä, että miks se on niin.
Miten mää saan oikeita kavereita? Semmosia, jotka haluaa olla mun kans tekemisissä. Tai sitte miten mä saan muutettua nuo mun kaverit että ne hyväksyy myös mut?
Joka ilta itken itteni uneen, ku oon niin yksinäinen. Netin kautta on kyllä kavereita vaikka muille jakaa. Mutta sitte ei oo ketään semmosta joka ois esimerkiksi halaamassa,ku menee huonosti jne.
Mä en jaksa enää kauaa
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sellastahan se tuppaa joskus olemaan, toi kavereiden kanssa pelaaminen. Hienoa että noi sun kaverit ottaa sut mukaan. Antaaks ne sulle ruokaakin, vai joudutko nosteleen käpälii ja uikuttaa? Olet kuitenkin olemassa tässä universumissa eikä mitään rinnakkaistodellisuutta oo olemassakaan, olet vain lihaa kiduttajiesi käsiteltävänä. Pian toivot että tuskasi palkittaisiin, mutta olet vasta matkasi alussa.
Olipa taas niiiin fiksu vastaus että ihan hirvittää! Blah!
kuulostaa tosi tutulta, mulla vähän sama juttu! Kavereita kyllä on muutama, mutta ei yhtäkään jonka kanssa voisi puhua asioistaan mitään, voi ainoastaan käydä kahvilla tai vaikka baarissa joskus, siinä kaikki. Jotenkin tuntuu etten osaa olla ystävä, siis musta puuttuu joku ominaisuus joka muilla on, jolla pystyy luomaan ystävyyssuhteita! Vaikka soittaisin jollekin ja pyytäisin leffaan, ajelemaan tai ihan mihin vaan, se olisi sama kun kävisin siellä ventovieraan kanssa, ei mitään enempää! Olen kyllä luonteeltani aika avoin, luotettava ja ehkä ihan mukavakin, mutta joku kuitenkin mättää!=( Tämän yksinäisyyden takia pilasin myös seurustelusuhteeni. Koska ei ole ketään muuta jolle puhua, turvauduin liikaa tyttöystävääni, eli hän joutui olemaan yhtä aikaa seurustelukumppani ja ainoa ystävä, eikä se tietenkään toimi... Tämä himassa yksinään istuminen on pahinta mitä tiedän, kellekään ei voi puhua eikä tehdä mitään aargh! Onneks on suomi24:n chatit, hehheh =/
moi.
mulla on kans sama juttu, se ei oo tosiaankaa kivaa.. yhessa vaiheesssa olin joka päivä yhden tosi rakkaan kaverini kanssa, mutta nykyään häntä ei varmaan enää kiinosta.. tai olemme kavereita mutta ei enää niin hyviä ystäviä.. haluisin olla hänen kanssaaan mutta aaaarrrggg.. olen niin ylsinäinen =//
Mulla OLI ystäviä, ei enää... Tai periaatteessa on, mutta ei ne ole enää mun kans esim. välitunneilla. Turhauttavaa kun joutuu istuu yksin tai meneen jonkun tyypin luo pakosta, muuten ihmiset tulee kyseleen et mitä sä täällä yksin istut... Onneks on enää vain tää yksi vuosi peruskoulua jäljellä... =) Mä olen "ystävilleni" vain korvike, sitten kun parempaa seuraa ei ole tiedossa muhun otetaan yhteyttä...
Eikä mulla ole enää asiaa perjantaina kylillekkään, mä olen kaikille kuin ilmaa. Ne vähäiset tututkin vain kattoo nopeesti ja kävelee pois. Ennen ne tervehti, vaihto pari sanaakin... Viikonloput menee kotona pikkuveljen kans ollessa...
Chatit vois olla ihan kivoja ajanvietto paikkoja, mutta kun mä en osaa keskustella niissä...
Tän kaiken takia mä olen aina "vihainen" ja mulle valitetaan et "etsä mitään kavereita saa jos olet myrtsi koko ajan" Varsinainen noidankehä.... Mitä tehdä?
Tuo on mulla itelläki, että tuntuu etten mä osaa olla ystävä. Vaikka mää oon omasta mielestä, ja ku chateissä istuu nii sieläki sanotaan,että ihan kiva tyyppi oon jne. ja luotettava ja rehellinen ja ystävällinen. Mutta siltikään ei oo oikein kavereita.
Ja mullaki todennäköisesti meni sen takia "poikki" (ei me kyllä vielä olla erottu, meillä on vaan tauko meneillään) mun poikaystävän kans, ku oon liian yksinäinen.
Ei se kyllä myöntäny sitä, mutta se sano sen siihen malliin. *huokaisee syvään*
niin,ettei mua kiinosta olla kenenkään kanssa juttusilla jokapäivä.en oo yksinäinen.mulla on poikakaveri ja paljon,siis tosi paljon kavereita,tyttöjä ja poikia vielä enemmänkin. mutta jos sattuu sellanen puolipäivää ettei me poikakaverin(se esim.koulussa) kanssa nähdä,niin en minä jaksa mihinkään kaverin luo lähtä tai pyytää heitä meille kahville...eikä minua kiinosta selittää mitään juttuja niille mun elämästä,jos en todella halua jutella niiden kanssa.mukavampi jutella kuulumiset harvakseltaan. joskus tietty otetaan kavereidenkin kanssa kuppia ja jutellaan samalla mukavia,mutten tosiaan jaksa olla niiden kanssa jokapäivä...ne ihmettelee aina miksen soita tai muuten ota yhteyttä tai miksei mua koskaan missään näy,muuta yksinkertaisesti vain viihdyn enemmän yksikseni (tai olen opetellut viihtymään..)tai poikakaverin kanssa...