Retki

Tämän jutun julkaisin retkeilypalstalla jokin aika sitten, mutta lukijoita tuolla on ollut niukanlaisesti.
Mutta kuten luettuanne jutun voitte todeta, ettei retkievääksi kelpaa ihan sattumalta hankittu säilykepurkki.

Retkieväitten valinnassa on syytä noudattaa huolellisuutta, ettei kävis, kuten tuttavilleni.

Kolme, päältä satakiloista riskiä kaveria lähti perhokalastusreissulle lappiin.
Menomatkalla poikkesivat Haaparannassa ostamassa ulkomaanherkkuja evästäydennykseksi.

Lapissa sääskitilanne tuona kesänä oli sietämätön.
Nälän tultua ahtautuivat kaikki samaan pieneen telttaan , sulkivat vetoketjut huolella ja alkoivat tutkia eväitään.
Kaikki oli siihen asti hyvin, kunnes yksi seurueen jäsenistä, maailman pahuudesta tietämättömänä väänsi ruotsalaisten kansallisherkusta, hapansilakkapurkista kannen auki.

Paniikki iski karvarintaisiin miehiin, purkista purkauneen mädällä kalla terästetyn viemärilöyhkän hajun täyttäissä teltan. Jokainen lähti erisuuntaa, teltan ompeleet ratkeilivat, kuka mistäkin ulos ja tuho oli täydellinen kalapurkkin kaatuessa varusteisiin, lopputuloksena kolme pahanhajuista miestä seisoi sääskiparven keskellä syöttinä raatokärpäsille.

Ei noissa kamppeissa kotia mitään asiaa olisi ollut, tuskin vaimo huoneelle olis päästänyt, saati sitten uskonut mitään selityksiä.
Vähiten saastunut miehistä laitettiin kylän kaupasta ostamaan puhtaita varusteita ja osa onnistuttiin purossa pesemään melkein puhtaiksi,
joten tuostakin selvisivät hengissä.

Te, jotka olette tutustuneet Syströnmingiin, ruotsalaisten perinneruokaan tiedätte, ettei purkkia tule avata ihmisasunnossa, hapattamisessa
syntyneitten kaasujen vuoksi. Purkki on upotettava kylmään veteen ja avattava siellä.
Pullo tai kaksi on juotava alle Skoone Akvavittia jotta voi maistella hapansilakkaa.

Teille äkkinäisille neuvoksi, jättäkää ostamatta sellainen kalasäilykepurkki, joka on pullistunut.

Haaparantareisuilla olen merkille pannut, että purkkeja on vihreitä ja punaisia.
Olettaisin, että punainen purkki on tarkoitettu tosi miehille, sellaisen lähettäisin italiaan elintarvikeviraston johtajalle joululahjaksi, hänelle kun on kehittynyt aateliset ruokailutottumukset.