Muilta sijaisvanhemmilta kysyisin, koetteko koskaan ns turhia käyntejä lääkäreillä, psykologeilla tms?
Aikoinaan kun sijoitetut lapset meille tulivat, heitä käytettiin psykologeilla, silmälääkärissä, kuulotutkimuksissa, no ei siinä mitään, varmistui ainakin että lapsilla oli asiat ok.
Mutta; muutaman kerran meni napit vastakkain neuvolassa kun taas suosittelivat kuulotutkimuksiin menoa ja itse olin sitä mieltä ettei aihetta ollut, kuten myöhemmin ilmenikin.
Eli uskallatteko kieltäytyä jatkuvasta ramppaamisesta siellä sun täällä vai pelkäättekö saavanne "hankalan" maineen?
Sijoituksen alussa kun kaikki oli muutenkin sekavaa ja häslinkiä riitti, lapset eivät saaneet yhtään rauhoittua kun kiikutettiin paikasta toiseen.
Jälkeenpäin ajatellen olisi voinut monia asioita tehdä toisin, mutta kaikki tapahtui niin äkkiä meidän tapauksessa.
Tämä oli ehkä vähän epämääräisesti ja sekavasti selitetty, lapsen parashan tietysti on tärkein, mutta missä määrin annatte muiden päättää sen?
Aikoinaan kun sijoitetut lapset meille tulivat, heitä käytettiin psykologeilla, silmälääkärissä, kuulotutkimuksissa, no ei siinä mitään, varmistui ainakin että lapsilla oli asiat ok.
Mutta; muutaman kerran meni napit vastakkain neuvolassa kun taas suosittelivat kuulotutkimuksiin menoa ja itse olin sitä mieltä ettei aihetta ollut, kuten myöhemmin ilmenikin.
Eli uskallatteko kieltäytyä jatkuvasta ramppaamisesta siellä sun täällä vai pelkäättekö saavanne "hankalan" maineen?
Sijoituksen alussa kun kaikki oli muutenkin sekavaa ja häslinkiä riitti, lapset eivät saaneet yhtään rauhoittua kun kiikutettiin paikasta toiseen.
Jälkeenpäin ajatellen olisi voinut monia asioita tehdä toisin, mutta kaikki tapahtui niin äkkiä meidän tapauksessa.
Tämä oli ehkä vähän epämääräisesti ja sekavasti selitetty, lapsen parashan tietysti on tärkein, mutta missä määrin annatte muiden päättää sen?
Vastaukset 1
Vanhimmat
on itse haettu ja päätetty myös mitä apua olemme hakemassa. Ei turhia käyntejä mielestäni.
Olemme esimerkiksi ehdottaneet paussia terapiassa käynteihin ja on saatu myönteistä palautetta niin että se todella on järkevää ja palataan asiaan sitten myöhemmin kun siltä tuntuu. No seitsemän kuukautta meni ja aika aloittaa uudelleen terapiassa käynnit. Nyt sitten onkin uudenlainen terapia joka ei niin tekemistä vaan enempi puhumista. Lapsi nyt 13 vuotias.
Juuri tuo rauhoittuminen on mielestäni tärkeää ei sitä jaksa kukaan lapsi jos kokajan pitää mennä tutkimuksiin tai terapiaan.
Asia erikseen kun on sairaus joka vaatii hoitoa tutkimuksia kuten epämääräiset virtsatien tulehdukset tai muut tulehdussairaudet ja jos ne ovat enempi akuutti luontoisia sairauksia.
Meillä oli sijoituksen alkuvaiheessa urologilla käyntejä aika tiheään ja hoitoohjelma vaati paljon sekä lapselta että meiltä. Nyt jo harventuneet nekin käynnit.