"Hän oli jo kauan sitten tajunnut, ettei adoptio ole mikään kakkostapa lapsen hankkimiseksi vaan adoptoitu lapsi on ihan yhtä oma, tärkeä ja rakas kuin sillä tavallisemmallakin konstilla saatu."
Ote Paula Risikon haastattelusta. Jäi kaivelemaan.
Jos adoptio ei ole kakkostapa hankkia lapsia niin mitä sitten? ÄRSYTTÄÄ tollanen saivartelu. Tietysti lapsesta kasvaa yhtä paljon rakastettu kun biologisesta, mutta jos totta puhutaan, on kysymys kakkostavasta/varakonstista ja usein täysin vieraan pienen ihmisen muuttamisesta kotiin...
Ote Paula Risikon haastattelusta. Jäi kaivelemaan.
Jos adoptio ei ole kakkostapa hankkia lapsia niin mitä sitten? ÄRSYTTÄÄ tollanen saivartelu. Tietysti lapsesta kasvaa yhtä paljon rakastettu kun biologisesta, mutta jos totta puhutaan, on kysymys kakkostavasta/varakonstista ja usein täysin vieraan pienen ihmisen muuttamisesta kotiin...
Vastaukset 6
Vanhimmat
...niinhän se on...
niin, ehkä vaan sanamuoto oli vähän huonosti valittu.... Varmaan tarkoitti ettei adoptoitu lapsi ole tärkeydeltään mitenkään "kakkosluokan lapsi" biologiseen lapseen verrattuna.
Olen joskus ihan miettinyt asiaa ja vaikea kuvitella... varmaankin paljon riippuu siitä minkä ikäisenä lapsi adoptoidaan. Vai voiko esim. oman lapsen rinnalle adoptoitu murrosikäinen olla ihan yhtä rakas kuin se alkuperäinen?
pariskuntia, jotka eivät saa omia lapsia..Näin yhtäkkiä ajateltuna pienenä adoptoitu lapsi ehkä " helpompi" sopeuttaa perheeseen kuin esim. murkku. Oma on aina oma, mutta ..adoptio ON eräs tapa saada lapsi kotiin, ja kasvattaa hänestä kuin oma..
adoptio oli myönteinen kokemus. Emme saa koskaan mieheni kanssa lasta, ja se mahdollisti ottolapsen hankkimisen.
lapsikin vieras ihminen joka tulee kotiin... töks!
...ainakaan äidille oo!!!! Isälle ehkä...