Kiinnostaisi lukea kommenttia minkälaisia olivat teidän pienet alle kouluikäiset uhmailijat ja minkälaisia he ovat nyt murrosiässä ?
Voiko näillä kahdella vaiheella nähdä jonkun selvän yhteyden esim. jos paha uhmaikä niin murrosikä helmpompi tai päinvastoin ? Vai oletteko oivaltaneet jotakin mitä kasvattajana kenties olisi ollut syytä välttää tai tehdä toisin ?
Ne murrosikäiset joilla on ollut kova kuri, ovatko nyt "helpompia" teidän mielestä ?
Tai he joiden kanssa on pienestä pitäen neuvoteltu asioista eikä autoritäärisesti komennettu, ovatko he nyt kauhuja vai voiko heidän kanssa edelleen yhdessä sopia asioita ?
Meillä on nyt 4-vuotias poika, joka on ollut aika itsepäinen ja tottelematon. Luin näitä juttuja täältä murkuista ja mietin, että mitäköhän meille tuo ikä tuo tullessaan.
Voiko näillä kahdella vaiheella nähdä jonkun selvän yhteyden esim. jos paha uhmaikä niin murrosikä helmpompi tai päinvastoin ? Vai oletteko oivaltaneet jotakin mitä kasvattajana kenties olisi ollut syytä välttää tai tehdä toisin ?
Ne murrosikäiset joilla on ollut kova kuri, ovatko nyt "helpompia" teidän mielestä ?
Tai he joiden kanssa on pienestä pitäen neuvoteltu asioista eikä autoritäärisesti komennettu, ovatko he nyt kauhuja vai voiko heidän kanssa edelleen yhdessä sopia asioita ?
Meillä on nyt 4-vuotias poika, joka on ollut aika itsepäinen ja tottelematon. Luin näitä juttuja täältä murkuista ja mietin, että mitäköhän meille tuo ikä tuo tullessaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
mulla oli poika tosi kiltti pienenä, ei tehnyt mitään pahaa. aina mennyt puhe perille, ei tarvinnu korottaa ääntä koskaan. nyt murkkuna saa välillä, tosi harvoin kuitenkin, sanoa aika napakasti. kyllä jupinaa riittää mutta tekee kuitenkin. taitaa pojan tämän hekinen lempi lause olla "vittu tee keskenäs".
tyttökin oli kiltti, mutta jo penenä huomasin hänen luistavan sovituista jutuista. esim hammaspesulle mentäessä sanoi tulen kohta, ja ei tullut kuitenkaan sai usein pestä äiti tytön hampaat. nyt 12-v on sama meininki teen kohta ja tekemättä jää. kun sanoo taas napakasti ja katsoo että homma alkaa luistaa, niin sitten kyllä tulee tehtyä. eli aika paljon taitaa uhmaikä heijastaa murkkuikään. jos uhmat helppoja ei murkkuikäkään ole kovin vaikea. pieniä vastoinkäymisiä tulee aina,mutta se on elämää
ja vertailut eivät saa mitään hyvää aikaan.
Kiusaat vaan itseäs ja pahimmassa tapauksessa se heijastuu myös sun perheeseen.
Meinaatko alkaa kasvattaa poikaasi siihen malliin että "vaikka nyt just ootkin syytön niin vielä sinusta tulee lurjus.Ja vaikka et mitään tee niin ainaskin suunnittelet"
On mahdottomuus tietää miten asiat on kymmenen vuoden kuluttua.
liian vakavasti tämän kyselyn.
Ja kyllä kai tänne mahtuu joukkoon monenlaista vai onko täällä säännöt mitä saa kirjoittaa ja mitä ei ?
Minulla kaksi murkkua: toinen oli pienenä kuin siirreltävä viilipytty, nyt ajoittain kamala kapinallinen, kuitenkin ihana sellainen.
Toinen oli vilkas, liikkuvainen ja reipasluonteinen, nyt helppo ja rauhallinen murkku.
Ettäs repikää siitä....
Itselläni on myös 4v poika,ajoittain aika mahdoton kuitenkin ihana kömpiessään äidin kainaloon ja ilmoittaen"et oot mun rakas"..En jaksa vielä murehtia mitä tulevaisuus tuo tullessaan,vaan nautin hänen lapsuudestaan.Meillä on esiteini(11v) talossa,joka pitää huolen siitä murrosiän murehtimesta.Nautitaan näistä meidän pienistä"supermiehistä" vielä,kun heidän ongelmana on,että ottaako tarhaan lelupäivänä turtlesin vai spidermanin.