Heippa!
Aattelin kysellä teiltä kokeneemmilta mielipidettä..Oon 21 v.tyttönen, lyhyt, naisellisen muodokas, tummat pitkät hiukset. Tähän asti olen pitänyt itseäni heterona..Kunnes viime aikoina olen baareissa katsellut ja flirttaillutkin "poikamaisten" lepakkojen kanssa..Tunnen vetoa, mutten uskalla sen enempää..Olenko siis lepakko? Miehiä minulla on ollut vain yksi...
Aattelin kysellä teiltä kokeneemmilta mielipidettä..Oon 21 v.tyttönen, lyhyt, naisellisen muodokas, tummat pitkät hiukset. Tähän asti olen pitänyt itseäni heterona..Kunnes viime aikoina olen baareissa katsellut ja flirttaillutkin "poikamaisten" lepakkojen kanssa..Tunnen vetoa, mutten uskalla sen enempää..Olenko siis lepakko? Miehiä minulla on ollut vain yksi...
Vastaukset 6
Vanhimmat
muutaman rivin perusteella. Taidat ite tietää paremmin. Voit olla bisse, hetsku tai lepakko.
Etköhän sä sen, aikanasi, tule itsekkin huomaamaan mikä olet naisiasi.
sun tarvitse ehkä tässä vaiheessa ahtaa itseäsi johonkin lokeroon...olet vain se mikä olet, kuten me kaikki:)
jossain vaiheessa ehkä tulet varmemmaksi seksuaalisuudestasi.
ja muuten, se mikä seksuaalisuuntautumisesi on nyt ei ole vakio loppuelämääsi, se voi muuttua. Mielenkiintoista matkaa!!;)
Juup, eiköhän se selviä joskus. Mut ainakaan täl hetkel ei miehet pahemmin kiinnosta..Toisaalta en voisi kuvitella vielä ainakaan tässä vaiheessa olevani julkisesti lepakko. Mut tulevaa vaikea ennustaa. ;)
Ei ole pakko olla heti julkisesti lepakko... Nuoruuteen kuuluu muutenkin itsensä ja oman identiteettinsä etsiminen.
Itse elin ensimmäisen naissuhteen (kaksi vuotta) niin salassa, että siitä tiesi vain muutama ihminen. Salassapidon syy löytyi kyllä toisesta osapuolesta, jossain vaiheessa olisin halunnut itse elää vapaammin.
Pointti oli kuitenkin se, ettei lesbona eläminen vaadi mitään julistuksia: ei ole pakko heti tanssia hitaita baarissa, kulkea käsikädessä tai esitellä toista ystävilleen ja vanhemmilleen. Kaikki eivät tee niin koskaan. Rauhassa kannattaa edetä, niin kuin yleensäkin.
Olisi ikävää, jos joutuisi summassa julistamaan, että tää on nyt mun juttu, ja viikon päästä huomaisi, ettei se tainnut ollakaan...
Ja vielä, emme me lesbotkaan ihastu jokaikiseen hamehelmaan (emmekä aina niihin helmoihin laisinkaan :) ). Välillä putkahtaa esille sellainen vääristynyt käsitys, että me lesbot "kuolaamme" jokaisen vastaantulevan ja ohitsekulkevan naisihmisen perään. Se ei ole ollenkaan totta. Voit olla lesbo ja kokea ensimmäisen rakkautesi vasta 30-vuotiaana. Eiväthän heteronaisetkaan jokaisen kadulla kulkevan miehen eteen polvistu.
Moi!
Mulla on aivan sama ongelma. Vai voiko sitä edes ongelmaks kutsua?