Löysin unelmieni miehen,hän oli komea,ihana,mukava,hauska,kaikki toimi kuin unelma..meidät oli tarkoitettu toisillemme..hän oli 21vuotias ja minä 16..Tapailimme ja kaikki oli ihanaa..Mutta kaikki muuttui hetkessä,hän kertoi muuttavansa pois..emme päässeet koskaan seurustelutasolle virallisesti juuri,muuton takia.Se oli minulle elämäni kovin paikka..mietin häntä joka päivä,koko ajan.joka ilta itkin hänen kuvaansa katsoen itseni uneen.kaipasin jatkuvasti häntä.Ajattelin kuitenkin koko ajan ettei hän edes muista mua tai mitään..mutta olin väärässä..Hän kertoi kuinka paljon ikävöi minua jnejne.. se ei todellakaan helpottanut. luulin pääseväni yli miehestä..mutta en päässyt..kerta toisensa jälkeen itken hänen peräänsä..olen ymmärtänyt ettei itku häntä takaisin tuo.mutta en voi sille mitään..mietin koko ajan sitä että jos hän olisi täällä vielä,sitä kuinka onnellisia olisimme voineet olla.Miehiä ollut kyllä hänen jälkeensä vaikka kuinka.. mutta ei ketään,kuka voisi hänen paikkansa viedä..ei ketään.. kukaan heistä merkitse oikeastaan mitään.. etsin hänen laistaan mutta en löydä..Onko kellää samoja kokemuksia? tai onko kellään neuvoja..En jaksa tätä enää..en jatka kaivata ihmisen perään jota en voi enää saada..
välimatka.
Jälki sydämeen
4300
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Saanko kysyä kuinka paljon teillä on välimatkaa? Miksi ette voisi jatkaa vaikka ystävinä? Vai mikä estää silti seurustelemasta? Ja jos jätkälläkin on ikävä sua... :)
Välimatka tosiaan ei ole este,se on vaan hidaste. Mulla ja mun miehellä on välimatkaa n. 300km ja ollaa kaks vuotta pian seurusteltu.
Kaukosuhteessa on paljon hyviä ja huonoja puolia. Mutta juttu toimii, jos luottamusta ja halua on tarpeeksi.
Tsemppiä!
Olen ollut kaukosuhteessa,ja se ei sovi minulle..välimatka on n.päälle 200km.Kyllä olemme yhteydessä päivittäin.Mutta meidän välit on aina enemmän kuin ystävyyttä..mutta silti sovimme että molemmilla on omat juttunsa. Pyrimme silti olemaan ystäviä,vaikka tiedämme molemmat että pelissä on enemmän. Kerromme toisillemme ilot ja surut.Pakko tämä on siis vain varmaan hyväksyttävä ja jatkettava elämää eteenpäin.:/
Minulla ja miehelläni oli välimatkaa 800km ja nyt asutaan yhdessä. Onko teillä mahdollisuutta muuttaa yhteen, haluaisitko sinä (tai miehesi) sitä? Jos välimatkaa on 200km, niin voisitte vaikka nähdä pari kertaa kuukaudessa, koska kuitenkin olette enemmän kuin ystäviä vaikka tarkoitus on vaan olla ystäviä. Keskustele asiasta miehen kanssa. Voi olla että hänkin haluaisi silti seurustella. :) Ja ne näkemiset pari viikon jälkeen tuntuvat aivan ihanilta :) Kalliiksi tulee tietysti olla kaukosuhteessa kuin lähisuhteessa, mutta jos tuntuu siltä, että on löytänyt sen "oikean", niin siitä ihmisestä kannattaa pitää kiinni. :)