Koilaus..

Sinullekin kun vastasit.
Ymmärsin kirurgin vähäsanaisesta puheesta, että toimenpide tehdään poliklinikalla. Radiologi tekee ja saman tien pääsen pois. Muuten kuvauksesi radiologien ja neurokirurgien tyylistä osui nappiin! Neurologi kertoi minulle heidän tyylistään myös, ilmeisesti huomannut että kyselen ja höpötän.. :)
Eniten pelottaa, miten pysyn paikallani. Pelkkä ajatus alkaa kutittamaan ja yskittämään. Taidan pyytää rauhoittavan piikin, kuten koiralleni aina annetetaan..
Voihan se olla että tästä selviänkin! Huomattavasti reippampi ja rohkeampi olo kun te molemmat kerroitte omista kokemuksistanne. Kiitos ja hyvää vointia Sinulle myös.

..hui kauheeta kirjoitti:

Sinullekin kun vastasit.
Ymmärsin kirurgin vähäsanaisesta puheesta, että toimenpide tehdään poliklinikalla. Radiologi tekee ja saman tien pääsen pois. Muuten kuvauksesi radiologien ja neurokirurgien tyylistä osui nappiin! Neurologi kertoi minulle heidän tyylistään myös, ilmeisesti huomannut että kyselen ja höpötän.. :)
Eniten pelottaa, miten pysyn paikallani. Pelkkä ajatus alkaa kutittamaan ja yskittämään. Taidan pyytää rauhoittavan piikin, kuten koiralleni aina annetetaan..
Voihan se olla että tästä selviänkin! Huomattavasti reippampi ja rohkeampi olo kun te molemmat kerroitte omista kokemuksistanne. Kiitos ja hyvää vointia Sinulle myös.

Lue lisää

Ole huoleti, saat kyllä rauhoittavan esilääkityksen, onneksi joskus ihmisiä kohdellaan yhtä hyvin kuin koiria :)
Sitä minäkin pelkäsin, että alan yskiä tai aivastella, tai jostakin alkaa kutittaa, mutta ei ole kertaakaan ollut mitään sellaista ongelmaa. Ja kyllähän ne tutkimuksen alussa huomaa, jos et millään pysy paikoillasi ja lisäävät lääkitystä tai tekevät nukutuksessa. Ei siinä paljon pysty liikkumaan kun on kaiken maailman kojeissa kiinni.

Reisivaltimon kauttahan sinunkin operaatiosi tehdään? Kyllä siinä muutaman tunnin joutuu vielä operaation jälkeen olemaan paikallaan, muuten vuodat kuiviin. Minut on aina pidetty yön yli tarkkailtavana neurokirurgian osastolla ja luulen ,että sinulla on sama edessä.

Kki kirjoitti:

Ole huoleti, saat kyllä rauhoittavan esilääkityksen, onneksi joskus ihmisiä kohdellaan yhtä hyvin kuin koiria :)
Sitä minäkin pelkäsin, että alan yskiä tai aivastella, tai jostakin alkaa kutittaa, mutta ei ole kertaakaan ollut mitään sellaista ongelmaa. Ja kyllähän ne tutkimuksen alussa huomaa, jos et millään pysy paikoillasi ja lisäävät lääkitystä tai tekevät nukutuksessa. Ei siinä paljon pysty liikkumaan kun on kaiken maailman kojeissa kiinni.

Reisivaltimon kauttahan sinunkin operaatiosi tehdään? Kyllä siinä muutaman tunnin joutuu vielä operaation jälkeen olemaan paikallaan, muuten vuodat kuiviin. Minut on aina pidetty yön yli tarkkailtavana neurokirurgian osastolla ja luulen ,että sinulla on sama edessä.

Lue lisää

Että tieto lisää tuskaa, mutta toisin kävi tällä kerralla. Tiedetään, että ihmiset ovat selvinneet siitä ennen minuakin ja että paljon suurempiakin operaatioita on. Mutta oli mukavaa, että kerroit omin sanoin. :)
Mukavaa viikonloppua, toivottavsti aurinko paistaa!

..hui.. jne kirjoitti:

Että tieto lisää tuskaa, mutta toisin kävi tällä kerralla. Tiedetään, että ihmiset ovat selvinneet siitä ennen minuakin ja että paljon suurempiakin operaatioita on. Mutta oli mukavaa, että kerroit omin sanoin. :)
Mukavaa viikonloppua, toivottavsti aurinko paistaa!

Lue lisää

Hyvä jos pelko vähän helpotti.
Aurinkoa on luvassa.
Ja huomenna Helsinkiin teatteriin, ihanaa!

..hui.. jne kirjoitti:

Että tieto lisää tuskaa, mutta toisin kävi tällä kerralla. Tiedetään, että ihmiset ovat selvinneet siitä ennen minuakin ja että paljon suurempiakin operaatioita on. Mutta oli mukavaa, että kerroit omin sanoin. :)
Mukavaa viikonloppua, toivottavsti aurinko paistaa!

Lue lisää

Hei.Sain pahan kohtauksen lomamatkalla Turkissa.Sav iski yllättäen.Vessaan tuuperruin,heti kuvattiin ja lähetettiin Marmariksen sairaalasta Izmirin yksityissairaalaan matkaa 400kilsaa.klipsattiin ja koilattiin ja kiitos turkkilaisen neurokirurgin joka teki leikkauksen,hoito sairaalassa oli erinomaisen hyvä ja nyt olen ihan kunnossa,kaikki pelaa ei jäänyt vammoja.leikkaus tehtiin 31.8-06 olen toipunut tosi hyvin.Ainut kipu oli leikkauksen jälkeinen päänsärky,mikä on ihan normaalia,ei ollut edes pahaa oloa nukutuksets herättyäni.Hyvää syksyä.T.Eeva Saarinen ikää 51v

Minäkin alan palailemaan viikonlopun jäljiltä...
Ennenkuin uskaltauduin tänne kirjoittelemaan, luinkin Sinun kokemuksistasi, joissain aiemmissa viesteissä. Kiva kun vastasit.
Minulla on oikealla aivovaltimossa n. 5mm.n pullistuma. Löydettiinkin yllätyksenä, poden nimittäin Hortonin neuralgian leidiversiota eli järkyttäviä päänsärkyjä. Hortonia hoidetaan lääkkeillä (kokeilussa nyt 9:s purkki) ja pullistumakin on hyvin hoidossa, kun se huomattiin näin ajoissa.
Minun tilanteeni ei oikeastaan ole mitään, moneen muuhun verrattauna. Mutta kummasti helpottaa, kun kuulee muistakin ja saa rohkaisua.
Hyvää syksya ja vointia Sinulle Saksa.

hui... kirjoitti:

Minäkin alan palailemaan viikonlopun jäljiltä...
Ennenkuin uskaltauduin tänne kirjoittelemaan, luinkin Sinun kokemuksistasi, joissain aiemmissa viesteissä. Kiva kun vastasit.
Minulla on oikealla aivovaltimossa n. 5mm.n pullistuma. Löydettiinkin yllätyksenä, poden nimittäin Hortonin neuralgian leidiversiota eli järkyttäviä päänsärkyjä. Hortonia hoidetaan lääkkeillä (kokeilussa nyt 9:s purkki) ja pullistumakin on hyvin hoidossa, kun se huomattiin näin ajoissa.
Minun tilanteeni ei oikeastaan ole mitään, moneen muuhun verrattauna. Mutta kummasti helpottaa, kun kuulee muistakin ja saa rohkaisua.
Hyvää syksya ja vointia Sinulle Saksa.

Lue lisää

miten sinulla on hoidossa se pullistuma...

anneli kirjoitti:

miten sinulla on hoidossa se pullistuma...

Minun pullistumani koitetaan tukkia koilaamalla, eli tähystetään valitmon kautta ja tukitaan. Jos tämä ei onnistu, niin sitten leikkaavat. Pullistumani on saman kokoinen kuin sinulla. En vielä tiedä milloin minut operoidaan. Olen ollut jonossa pari kuukautta, mutta kun en ole akuutti tapaus, saattaa mennä vielä Marraskuulle saakkaa.

..hui kirjoitti:

Minun pullistumani koitetaan tukkia koilaamalla, eli tähystetään valitmon kautta ja tukitaan. Jos tämä ei onnistu, niin sitten leikkaavat. Pullistumani on saman kokoinen kuin sinulla. En vielä tiedä milloin minut operoidaan. Olen ollut jonossa pari kuukautta, mutta kun en ole akuutti tapaus, saattaa mennä vielä Marraskuulle saakkaa.

Lue lisää

kiva kun kerroit,löysin just viestisi,pystytkö normaalisti olemaan töissä,sen aikaa kun odotat toimenpidettä,minullahan on viellä se kaulavaltimon ahtaumakin huh.....

anneli kirjoitti:

kiva kun kerroit,löysin just viestisi,pystytkö normaalisti olemaan töissä,sen aikaa kun odotat toimenpidettä,minullahan on viellä se kaulavaltimon ahtaumakin huh.....

Olen sairaslomalla. Mulla on Hortonin neuralgia, jota on yritetty taltuttaa mm. lääkkeillä. Joka päivä päätä repii jostain suuntaa.
Toivon hartaasti, että kivut hellittävät edes kausittaisiksi kun pääsen koilaukseen.

Sinustakin. Luin myös Sinun viestejäsi niistä hakemalla löydetyistä viesteistä.
Nämä viestit todella antavat minulle rohkeutta, kiitos.

Toivon Sinulle ja teille kaikille hyvää vointia ja mukavaa, lämmintä syksyä. Laitan sitten viestiä kun opperaatio on ohi.

hui... kirjoitti:

Sinustakin. Luin myös Sinun viestejäsi niistä hakemalla löydetyistä viesteistä.
Nämä viestit todella antavat minulle rohkeutta, kiitos.

Toivon Sinulle ja teille kaikille hyvää vointia ja mukavaa, lämmintä syksyä. Laitan sitten viestiä kun opperaatio on ohi.

Lue lisää

varmasti saat riittävästi rauhoittavaa ennen operaatiota ,kun sanot hermostuneisuutesi.operaatio ei tunnu,muuta kuin puudutus piikin vertaa,jos joudutaan liimaamaan,tuntuu nipistelynä.ja huvittava puoli,harvalla kai on platinaa päässä heh.mutta hyvin tuli edellä esille se miten paljon niitä on tehty..joillekin ja tässä porskuttelemme.ja varmasti joudut olemaan yön yli sairaalssa,niin kuin muutkin.ei muuta kuin tsemppiä ja auhallista mieltä.hyvä että se löydettiin,ennen kuin olisi aiheuttanut vakavaa vahinkoa!

miguel kirjoitti:

varmasti saat riittävästi rauhoittavaa ennen operaatiota ,kun sanot hermostuneisuutesi.operaatio ei tunnu,muuta kuin puudutus piikin vertaa,jos joudutaan liimaamaan,tuntuu nipistelynä.ja huvittava puoli,harvalla kai on platinaa päässä heh.mutta hyvin tuli edellä esille se miten paljon niitä on tehty..joillekin ja tässä porskuttelemme.ja varmasti joudut olemaan yön yli sairaalssa,niin kuin muutkin.ei muuta kuin tsemppiä ja auhallista mieltä.hyvä että se löydettiin,ennen kuin olisi aiheuttanut vakavaa vahinkoa!

Lue lisää

En voinut mitään sille että pisti naurattamaan mitä Miguel kirjoitit. Minä todellakin varmistin lääkäriltä että en varmastikaan ala hälyyttämään esim. lentokentän turvatarkastuksessa ja yritän sitten selittää että päässä vain on vähän platinaa ja sekin on tungettu tuolta nivusesta sisään. ;=)Eikä tarvitse kuulemma pelätä salamaakaan sen enempää kuin muidenkaan.

Eräälle ystävälleni kerran lohkasin minulla olevan todella arvokas pää. Täällä Saksassa yhden platinakierukan hinta alkaa 250 eurosta(pienin) ja siitä ylöspäin.

En ole koskaan ollut kovin vakuuttunut saksalaisesta lääketieteestä joutuessani sen uhriksi jo usein, mutta hyvää työtä nämä lääkärit tuntuivat tekevän. Kuulostaa ehkä myös vähän hölmöltä, mutta olen vakuuttunut siitä että minua auttoi paljon se että puhuin "pääni" kanssa. Yritin puhua sille ns. järkeä.

Erittäin tärkeää on tietenkin se että aneurysma löytyy ennen kuin ehtii puhkeamaan. Mitä olen mm. lukenut näillä sivuilla epäilen ettei minua olisi Suomessa koskaan tutkittu ja sitten joku kaunis yö...

Joudun luultavasti tänä syksynä taas polvileikkaukseen. Jotenkin näistä leikkauksista ei tule ikinä loppua. Lääkärit ovat jo vakuuttuneet minun kärsivän jonkinlaisesta harvinaisesta aineenvaihduntataudista (tästä johtuisivat ongelmani verisuonten, nivelten ja luiden suhteen), mutta paikallinen geneetikko väitti ettei sellaista voi alkaa tutkia. Jos jollain teistä on sen yhden suomalaisen huippugeneetikon yhteystiedot niin olisin ikionnellinen asiasta.

Mukavaa syksyn jatkoa (meillä juuri n. 27 astetta) ja pärjäilkää!

Saksa kirjoitti:

En voinut mitään sille että pisti naurattamaan mitä Miguel kirjoitit. Minä todellakin varmistin lääkäriltä että en varmastikaan ala hälyyttämään esim. lentokentän turvatarkastuksessa ja yritän sitten selittää että päässä vain on vähän platinaa ja sekin on tungettu tuolta nivusesta sisään. ;=)Eikä tarvitse kuulemma pelätä salamaakaan sen enempää kuin muidenkaan.

Eräälle ystävälleni kerran lohkasin minulla olevan todella arvokas pää. Täällä Saksassa yhden platinakierukan hinta alkaa 250 eurosta(pienin) ja siitä ylöspäin.

En ole koskaan ollut kovin vakuuttunut saksalaisesta lääketieteestä joutuessani sen uhriksi jo usein, mutta hyvää työtä nämä lääkärit tuntuivat tekevän. Kuulostaa ehkä myös vähän hölmöltä, mutta olen vakuuttunut siitä että minua auttoi paljon se että puhuin "pääni" kanssa. Yritin puhua sille ns. järkeä.

Erittäin tärkeää on tietenkin se että aneurysma löytyy ennen kuin ehtii puhkeamaan. Mitä olen mm. lukenut näillä sivuilla epäilen ettei minua olisi Suomessa koskaan tutkittu ja sitten joku kaunis yö...

Joudun luultavasti tänä syksynä taas polvileikkaukseen. Jotenkin näistä leikkauksista ei tule ikinä loppua. Lääkärit ovat jo vakuuttuneet minun kärsivän jonkinlaisesta harvinaisesta aineenvaihduntataudista (tästä johtuisivat ongelmani verisuonten, nivelten ja luiden suhteen), mutta paikallinen geneetikko väitti ettei sellaista voi alkaa tutkia. Jos jollain teistä on sen yhden suomalaisen huippugeneetikon yhteystiedot niin olisin ikionnellinen asiasta.

Mukavaa syksyn jatkoa (meillä juuri n. 27 astetta) ja pärjäilkää!

Lue lisää

Moi vaan vanhat tutut ja uudet myös!
Ilmoittaudun Planinapääkerhoon. Kaksi kierukkaa, markka-aikaan sanottiin maksavan 2000 mk kappale!

Inka kirjoitti:

Moi vaan vanhat tutut ja uudet myös!
Ilmoittaudun Planinapääkerhoon. Kaksi kierukkaa, markka-aikaan sanottiin maksavan 2000 mk kappale!

ehkä hyvä:ssä yhteydessä kertoa aikaisemmin tapahtuneet asiat,tutuille.kntrolli oli ja positivisia uutisia,näillä näkyvin viimeinen sellainen olisi helmikuussa,kiitos täsmäsädehoidon.3rajoitusta annettiin,mihin en saa osallistua:voimanoston ja löylynoton maailmanmestaruus kisoihin sekä uida grönlannin läpi,ymmärtääkseni se olisi aika extriimiä ja en ajatellu noita 2 ensin mainittua ollenkaan mutta toisaalta....noh se siitä mutta punaposkiset syksyt

Inka kirjoitti:

Moi vaan vanhat tutut ja uudet myös!
Ilmoittaudun Planinapääkerhoon. Kaksi kierukkaa, markka-aikaan sanottiin maksavan 2000 mk kappale!

Heippa vanha tuttu!
Mitä sinulle kuuluu? Onko kaikki hyvin?

Saksa kirjoitti:

Heippa vanha tuttu!
Mitä sinulle kuuluu? Onko kaikki hyvin?

ny kaikki vaikuttaa hyvältä.uskomattomalta tuntuu että kolmen vuoden helvetin jälkeen,melkein joka viikkoisen sairaalaravaamisenjälkeen kenties vaan kerta enää.huimaa!no mikäs,38 vuotta,eläkeläinen,näkövammainen,ja lukemattomia vuosia palautumis aikaa,11kuukautinen lapsi,talonrakennusprojekti,ja taloudellisesti katastrofin puolella.ei mittää hätää,kun kondis vaikuttaa lupaavalta ja huomannu mitä on tärkeetä ja mitä on jäänyt tiettyjen asioiden poistuessa?ehkä loppuelämä menee ihmetellessä ,mitä tapahtui ja tapahtuiko mitään todellista,ehkä alan sekoilee filosofisesti kun tiettyjä osa alueita aivoissa on räplätty ja rationaalisen ajattelun osaalue aivoista vissiinkin jäänyt leikkauspöydälle.kuis saksassa?

miguel kirjoitti:

ny kaikki vaikuttaa hyvältä.uskomattomalta tuntuu että kolmen vuoden helvetin jälkeen,melkein joka viikkoisen sairaalaravaamisenjälkeen kenties vaan kerta enää.huimaa!no mikäs,38 vuotta,eläkeläinen,näkövammainen,ja lukemattomia vuosia palautumis aikaa,11kuukautinen lapsi,talonrakennusprojekti,ja taloudellisesti katastrofin puolella.ei mittää hätää,kun kondis vaikuttaa lupaavalta ja huomannu mitä on tärkeetä ja mitä on jäänyt tiettyjen asioiden poistuessa?ehkä loppuelämä menee ihmetellessä ,mitä tapahtui ja tapahtuiko mitään todellista,ehkä alan sekoilee filosofisesti kun tiettyjä osa alueita aivoissa on räplätty ja rationaalisen ajattelun osaalue aivoista vissiinkin jäänyt leikkauspöydälle.kuis saksassa?

Lue lisää

Hei kaikki!
Tulin vkonlopun jälkeen vilkaisemaan, ja täällähän on mahtavasti viestejä. Kivalta tuntuu, että te toisillenne tutut (minullekin aiemmista viestiketjuista) olette kirjoittaneet tänne. Minäkin saan lukea kuulumisistanne ja siitä rohkeutta ja hyvää mieltä.
Kaikille niitä punaisia poskia ja mukavaa syksyä. Kirjoitellaan aina kuulumisia ja pidetään huolta toisistamme.

miguel kirjoitti:

ny kaikki vaikuttaa hyvältä.uskomattomalta tuntuu että kolmen vuoden helvetin jälkeen,melkein joka viikkoisen sairaalaravaamisenjälkeen kenties vaan kerta enää.huimaa!no mikäs,38 vuotta,eläkeläinen,näkövammainen,ja lukemattomia vuosia palautumis aikaa,11kuukautinen lapsi,talonrakennusprojekti,ja taloudellisesti katastrofin puolella.ei mittää hätää,kun kondis vaikuttaa lupaavalta ja huomannu mitä on tärkeetä ja mitä on jäänyt tiettyjen asioiden poistuessa?ehkä loppuelämä menee ihmetellessä ,mitä tapahtui ja tapahtuiko mitään todellista,ehkä alan sekoilee filosofisesti kun tiettyjä osa alueita aivoissa on räplätty ja rationaalisen ajattelun osaalue aivoista vissiinkin jäänyt leikkauspöydälle.kuis saksassa?

Lue lisää

Mitäs tänne. Rakkauteni tätä monissa asioissa museoaikaan juuttunutta kaupunkia kohtaan on vauhdilla hiipumassa ja suunnittelen hännän laittamista koipien väliin ja hiljaisuudessa palata takaisin Suomeen. Vielä joitakin vuosia sitten vannoin etten palaisi ennen kuin olen vanha. Sekin tapahtui sitten vähän nopeammin kuin tavallista. Jalka, kummatkin polvet, ranne, sormi ja aivot ovat olleet räpellettävänä, kaikki jotain "synnynnäisiä" ongelmia. Lisäksi välilevy kiukuttelee aina aika ajoin ja selkärangassa on vanhuuteen liittyvää kulumaa. Viikko sitten jymähti lantion ja selkärangan välistä selkä, jonka piti hoitua ortopedin rynkyttäessä osat paikalleen ja laittaessa kolmet piikit, mutta ei oikein hyvältä tunnu. Kyllä se on kiva täyttää vuoden lopussa 30 ja olla kykenevä antamaan raportin melkein jokaisesta saamarin sairaalasta tässä kaupungissa! Eikä loppua ole näkyvissä, n. leikkaus/vuosi on rytmi.

Jos nyt palaisin Suomeen, joutuisin ensi vuonna mennä tarkastuttamaan kaulavaltimoni eikä minulla ole suoraan sanoen varaa maksaa Suomessa vaadittavia lääke,- ja sairaalakuluja. Minun lisäksi poikani kärsii mm. astmasta ja pääsee lähivuosina luultavasti toistamiseen nivustyräleikkaukseen, joten menoja riittää. Siksipä jään kiltisti tänne kärsimään.

Aloin jopa taas käymään psykologilla, jotta voin keskustella jonkun kanssa mm. aneurysmistani ja niiden aiheuttamasta realististisesta kuolemanpelosta (josta tosin en enää kärsi homman ollessa enemmän tai vähemmän hoidossa). Psykologini joutui ikänsä takia eroamaan lääkäriliitosta ja nyt minun pitäisi etsiä uusi psykologi, koska sairaskassa kieltäytyy maksamasta hoitoani. Ts. joutuisin taas etsimään jonkun, jonka kanssa tulen toimeen ja selittää sille yht. n. 3 vuoden tarinat. Ei mene meikäläisellä oikein jakeluun. Paikallista byrokratiaa.

En ole kovinkaan positiivinen enkä kannustava, olen pahoillani. Juuri tällä hetkellä vaan elämä potkii päähän niin etten osaa olla kiitollinen siitä että ylipäätensä yhä elän.

Koittakaa pärjäillä!

P.S. Olisi kiva kuulla Inka sinunkin kuulumisia.

Saksa kirjoitti:

Mitäs tänne. Rakkauteni tätä monissa asioissa museoaikaan juuttunutta kaupunkia kohtaan on vauhdilla hiipumassa ja suunnittelen hännän laittamista koipien väliin ja hiljaisuudessa palata takaisin Suomeen. Vielä joitakin vuosia sitten vannoin etten palaisi ennen kuin olen vanha. Sekin tapahtui sitten vähän nopeammin kuin tavallista. Jalka, kummatkin polvet, ranne, sormi ja aivot ovat olleet räpellettävänä, kaikki jotain "synnynnäisiä" ongelmia. Lisäksi välilevy kiukuttelee aina aika ajoin ja selkärangassa on vanhuuteen liittyvää kulumaa. Viikko sitten jymähti lantion ja selkärangan välistä selkä, jonka piti hoitua ortopedin rynkyttäessä osat paikalleen ja laittaessa kolmet piikit, mutta ei oikein hyvältä tunnu. Kyllä se on kiva täyttää vuoden lopussa 30 ja olla kykenevä antamaan raportin melkein jokaisesta saamarin sairaalasta tässä kaupungissa! Eikä loppua ole näkyvissä, n. leikkaus/vuosi on rytmi.

Jos nyt palaisin Suomeen, joutuisin ensi vuonna mennä tarkastuttamaan kaulavaltimoni eikä minulla ole suoraan sanoen varaa maksaa Suomessa vaadittavia lääke,- ja sairaalakuluja. Minun lisäksi poikani kärsii mm. astmasta ja pääsee lähivuosina luultavasti toistamiseen nivustyräleikkaukseen, joten menoja riittää. Siksipä jään kiltisti tänne kärsimään.

Aloin jopa taas käymään psykologilla, jotta voin keskustella jonkun kanssa mm. aneurysmistani ja niiden aiheuttamasta realististisesta kuolemanpelosta (josta tosin en enää kärsi homman ollessa enemmän tai vähemmän hoidossa). Psykologini joutui ikänsä takia eroamaan lääkäriliitosta ja nyt minun pitäisi etsiä uusi psykologi, koska sairaskassa kieltäytyy maksamasta hoitoani. Ts. joutuisin taas etsimään jonkun, jonka kanssa tulen toimeen ja selittää sille yht. n. 3 vuoden tarinat. Ei mene meikäläisellä oikein jakeluun. Paikallista byrokratiaa.

En ole kovinkaan positiivinen enkä kannustava, olen pahoillani. Juuri tällä hetkellä vaan elämä potkii päähän niin etten osaa olla kiitollinen siitä että ylipäätensä yhä elän.

Koittakaa pärjäillä!

P.S. Olisi kiva kuulla Inka sinunkin kuulumisia.

Lue lisää

Onpas meillä nyt ankeata! Alkukesästä hajosi tietokoneeni, ja siinä meni sähköpostit osoitetietoineen. Samaan aikaan tuli postmenopausaalista vuotoa, ja olin aivan varma, että minulla on syöpä. Juhannusaattona makasin sängylläni itkien, etten halua vielä kuolla, kun lapsenlapset tarvitsevat minua (tai minä heitä). Sitten tulikin tieto, ettei mitään pahanlaatuista, jokin hormonihäiriö vain.

Olen menossa TYKS:iin tasan kolmen viikon kuluttua, en varmuudella vielä tiedä tehdäänkö viimeiset toimenpiteet, vai vieläkö yritetään jatkaa. AV-epämuodostumani ei pienene, vaikka kuinka pienennetään.

Tappelin itselleni terveyskeskuksesta fysioterapiaa, sain todella tapella johtavan lääkärin, sosiaalihoitajan ja kuntoutusosaston osastonhoitajan kanssa. Sitten aikoja äkkiä löytyikin. Vain röyhkeät elävät! Ja kuitenkin huono omatunto, jos joku olisi niitä aikoja tarvinnut kipeämmin kuin minä! Olen huomannut että minulle on kehittynyt yliherkkä omatunto.

Tänä syksynä jäin pois paikallisen aivohalvayskerhon toiminnasta, koska tuntui, että se teetti paljon töitä, mutta en itse saanut siitä mitään vastiketta. Seurauksena huono omatunto.

Toisaalta ajattelen itsesäälissä rypien, että olen koko elämäni saanut kestää tätä sairautta ilman kenenkään apua, tukea ja ymmärrystä. Onneksi nyt on edes internet.

Saatko sä siellä sitten sairaalakulutkin vakuutuksesta, entä Juuson lääkkeet? En tiedä ovatko astmalääkkeet täällä kokonaankorvattavia. Pahinta kun lapsi on sairas. Jotenkin tuntuu että minä ainakin tulisin kipin kapin kotimaahan.

Oletko pystynyt käymään töissä? Olisiko sinulle mahdollista saada töitä Suomesta? Hassua, mutta olen usein miettinyt, mikä sinun ammattisi on? Kirjoitat niin hyvin, että koulutusta ja tottumusta ajatustesi ilmaisemiseen sinulla on. Veikkaan, että olt jonkin suurehkon suomalaisyrityksen tai sellaisen tytäryhtiön myyntityössä, jokin projektisihteeri tms. Menikö ihan pieleen?

Tekipä hyvää valittaa :) Huomenna on varmaan parempi päivä. Silti luen kuolema -kirjoja!

Inka kirjoitti:

Onpas meillä nyt ankeata! Alkukesästä hajosi tietokoneeni, ja siinä meni sähköpostit osoitetietoineen. Samaan aikaan tuli postmenopausaalista vuotoa, ja olin aivan varma, että minulla on syöpä. Juhannusaattona makasin sängylläni itkien, etten halua vielä kuolla, kun lapsenlapset tarvitsevat minua (tai minä heitä). Sitten tulikin tieto, ettei mitään pahanlaatuista, jokin hormonihäiriö vain.

Olen menossa TYKS:iin tasan kolmen viikon kuluttua, en varmuudella vielä tiedä tehdäänkö viimeiset toimenpiteet, vai vieläkö yritetään jatkaa. AV-epämuodostumani ei pienene, vaikka kuinka pienennetään.

Tappelin itselleni terveyskeskuksesta fysioterapiaa, sain todella tapella johtavan lääkärin, sosiaalihoitajan ja kuntoutusosaston osastonhoitajan kanssa. Sitten aikoja äkkiä löytyikin. Vain röyhkeät elävät! Ja kuitenkin huono omatunto, jos joku olisi niitä aikoja tarvinnut kipeämmin kuin minä! Olen huomannut että minulle on kehittynyt yliherkkä omatunto.

Tänä syksynä jäin pois paikallisen aivohalvayskerhon toiminnasta, koska tuntui, että se teetti paljon töitä, mutta en itse saanut siitä mitään vastiketta. Seurauksena huono omatunto.

Toisaalta ajattelen itsesäälissä rypien, että olen koko elämäni saanut kestää tätä sairautta ilman kenenkään apua, tukea ja ymmärrystä. Onneksi nyt on edes internet.

Saatko sä siellä sitten sairaalakulutkin vakuutuksesta, entä Juuson lääkkeet? En tiedä ovatko astmalääkkeet täällä kokonaankorvattavia. Pahinta kun lapsi on sairas. Jotenkin tuntuu että minä ainakin tulisin kipin kapin kotimaahan.

Oletko pystynyt käymään töissä? Olisiko sinulle mahdollista saada töitä Suomesta? Hassua, mutta olen usein miettinyt, mikä sinun ammattisi on? Kirjoitat niin hyvin, että koulutusta ja tottumusta ajatustesi ilmaisemiseen sinulla on. Veikkaan, että olt jonkin suurehkon suomalaisyrityksen tai sellaisen tytäryhtiön myyntityössä, jokin projektisihteeri tms. Menikö ihan pieleen?

Tekipä hyvää valittaa :) Huomenna on varmaan parempi päivä. Silti luen kuolema -kirjoja!

Lue lisää

Kiva kuulla kuulumiset, vaikka eivät niin kamalan hyviä olleetkaan. Minäkin jatkan samalla linjalla kanssanne, eipä täälläkään tämä vuosi ole ollut kaikkein parhaimpia. Jatkuvasti kaikkea pientä kurjaa kuten omaisten sairastamista, muutama ikävä kuolemantapaus, töissäkin välillä tökkii ja koiranpentu on jalkavaivainen. Oma kunto on myöskin mennyt takapakkia, mutta kyseessä ei aneurysmat vaan MS. Olen myös kovin kyllästynyt päänsärkyihin

Koetaan jotenkin jaksaa, ehkä se päivä paistaa vielä risukasaankin!!

Susu

Inka ja Saksa kirjoitti:

Kiva kuulla kuulumiset, vaikka eivät niin kamalan hyviä olleetkaan. Minäkin jatkan samalla linjalla kanssanne, eipä täälläkään tämä vuosi ole ollut kaikkein parhaimpia. Jatkuvasti kaikkea pientä kurjaa kuten omaisten sairastamista, muutama ikävä kuolemantapaus, töissäkin välillä tökkii ja koiranpentu on jalkavaivainen. Oma kunto on myöskin mennyt takapakkia, mutta kyseessä ei aneurysmat vaan MS. Olen myös kovin kyllästynyt päänsärkyihin

Koetaan jotenkin jaksaa, ehkä se päivä paistaa vielä risukasaankin!!

Susu

Lue lisää

Moi vaan Susu pitkästä aikaa!
Mistä mahtaisi saada uuden pään, kun tämä vanha minullakin oikkuilee.
Eikä tekisi pahaa uusi kroppakaan, ainakin vasen puoli :)

Yritetään kestää

Inka kirjoitti:

Moi vaan Susu pitkästä aikaa!
Mistä mahtaisi saada uuden pään, kun tämä vanha minullakin oikkuilee.
Eikä tekisi pahaa uusi kroppakaan, ainakin vasen puoli :)

Yritetään kestää

Lue lisää

en malttanut olla pois.joitain kuukasia sitten olin avh(aivoverenkiertohäiriö)kurssilla ja juuri oli hernesniemi telkkarissa avm:parissa.kurssilla esitin jossain yhteydessä otsikkoa nimeksi.mutta täähän texti poukkoilee kuin hirvisikahumalassa mutta pannaan se lukemattomien aivoräpläysten ja ilmeisesti neurokirugit tarvinnu lisätilaa kaikelle lisäarustelulle niin joutunut poistamaan osan aivoista.mutta totta puhuen on tullut niin paljon pas...potaskaa silmille viimeisen 4 vuoden aikana että olisin tullut n.26,56 kertaa hulluksi ilman tajutonta huumorintolkkua.mutta perk...perhana periksi ei anneta!jos konstit ehtyy rukoillaan vaikka marsilaisia apuun tai joltain muupallolta populaa no se siitä ja heips sekä kirpakkatarapsakkata?

Inka kirjoitti:

Onpas meillä nyt ankeata! Alkukesästä hajosi tietokoneeni, ja siinä meni sähköpostit osoitetietoineen. Samaan aikaan tuli postmenopausaalista vuotoa, ja olin aivan varma, että minulla on syöpä. Juhannusaattona makasin sängylläni itkien, etten halua vielä kuolla, kun lapsenlapset tarvitsevat minua (tai minä heitä). Sitten tulikin tieto, ettei mitään pahanlaatuista, jokin hormonihäiriö vain.

Olen menossa TYKS:iin tasan kolmen viikon kuluttua, en varmuudella vielä tiedä tehdäänkö viimeiset toimenpiteet, vai vieläkö yritetään jatkaa. AV-epämuodostumani ei pienene, vaikka kuinka pienennetään.

Tappelin itselleni terveyskeskuksesta fysioterapiaa, sain todella tapella johtavan lääkärin, sosiaalihoitajan ja kuntoutusosaston osastonhoitajan kanssa. Sitten aikoja äkkiä löytyikin. Vain röyhkeät elävät! Ja kuitenkin huono omatunto, jos joku olisi niitä aikoja tarvinnut kipeämmin kuin minä! Olen huomannut että minulle on kehittynyt yliherkkä omatunto.

Tänä syksynä jäin pois paikallisen aivohalvayskerhon toiminnasta, koska tuntui, että se teetti paljon töitä, mutta en itse saanut siitä mitään vastiketta. Seurauksena huono omatunto.

Toisaalta ajattelen itsesäälissä rypien, että olen koko elämäni saanut kestää tätä sairautta ilman kenenkään apua, tukea ja ymmärrystä. Onneksi nyt on edes internet.

Saatko sä siellä sitten sairaalakulutkin vakuutuksesta, entä Juuson lääkkeet? En tiedä ovatko astmalääkkeet täällä kokonaankorvattavia. Pahinta kun lapsi on sairas. Jotenkin tuntuu että minä ainakin tulisin kipin kapin kotimaahan.

Oletko pystynyt käymään töissä? Olisiko sinulle mahdollista saada töitä Suomesta? Hassua, mutta olen usein miettinyt, mikä sinun ammattisi on? Kirjoitat niin hyvin, että koulutusta ja tottumusta ajatustesi ilmaisemiseen sinulla on. Veikkaan, että olt jonkin suurehkon suomalaisyrityksen tai sellaisen tytäryhtiön myyntityössä, jokin projektisihteeri tms. Menikö ihan pieleen?

Tekipä hyvää valittaa :) Huomenna on varmaan parempi päivä. Silti luen kuolema -kirjoja!

Lue lisää

On sinuakin revitty kyllä taas suuntaan ja toiseen. Ihana kuulla ettei mistään vakavasta ollut kyse. Se nyt vielä olisi puuttunut. Sinun sijassa olisin varmaan itkenyt pari viikkoa putkeen pelkästä ajatuksesta että kärsiminen jatkuu vielä toisessakin muodossa. Olen todella iloinen puolestasi!

Tunnen tuon huonon omantunnon. Olen aina ollut liian hyvätahtoinen, pelännyt virheitä ja kärsinyt huonosta omastatunnosta (viimeksi silloin kun jouduin pääni takia kahden kuukauden sairaslomalle). Pikku hiljaa alkaa mennä perille että jos minä en huolehdi itsestäni niin ei sitä kukaan muukaan tule tekemään. Joten pomon tai työkaverien vihjailu heidän kärsimyksistään minun pitkän poissaoloni takia saavat minut korkeintaan vihaiseksi! Kuulun siis niihin joiden terveys on huono, no, minä todellakaan en ole valinnut osaani. Enkä suostu enää syyllistettäväksi!

Sairaalamaksu Saksassa on 10 euroa päivässä, siis omavastuu, joten en totisesti voi valittaa. Omista reseptilääkkeistäni maksan korkeintaan 5 euroa, kuten sanottua Juuson lääkärikuluista ja lääkkeistä en mitään.

Aika hyvin arvattu! En ole projektisihteeri, mutta tällä hetkellä "arvonimeni" on marketing representative. Työskentelen Lanxessilla (osa Bayerista irrotettiin omaksi yhtiöksi) ja myyn muovia Suomeen, Ruotsiin, Norjaan, Tanskaan ja Baltian maihin. Bayerilta sain hommia kaksi vuotta sitten juuri äidinkieleni takia (joka on muuten muuttunut tosi surkeaksi), kävin jopa vuosi sitten ruotsin tehokurssilla hoitaakseni ruotsalaisia asiakkaita, mutta nykyisessä paikassa saan käyttää vain saksaa ja englantia, koska työkaverini eivät muuten ymmärrä viestejä.

Jos palaisin Suomeen, haluaisin kuitenkin työskennellä paikassa, jossa käytetään paljon saksaa. Muuten 11 vuoden oleskelu täällä olisi ollut aivan turhaa (lukuunottamatta tietenkin Juusoa).

Hassua on huomata työkaverin ollessa lomalla ja minun tehdessä sijaisuutta osa-aikatyöläisenä etteivät aivoni olekaan enää niin rasitettavissa kuin aikaisemmin. Periaatteessahan minun piti selvitä kaikesta ilman sivuvaikutuksia. Pystyn luojan kiitos kuitenkin työskentelemään. Täytyy vain kirjoittaa enemmän asioita ylös ja yrittää olla ajattelematta töiden ulkopuolella. ;=)

Tunnustan etten käynyt viikkoihin näillä sivuilla. Sen jälkeen kun sain upeat uutiset toukokuussa, halusin pitää vähän väliä kuolemanpelkoon ja lääketiedeasioihin. Tiedätkö mitä tarkoitan?

Kyllä me pärjätään. Olen siitä vakuuttunut. Joku sanoi kerran että jokainen saa kannettavakseen juuri sen verran kuin jaksaa kantaa. Välillä väitän että sanonnan keksinyt on täysin tärähtänyt, toisaalta tässä sitä ollaan. Eikä luovuteta!

Inka ja Saksa kirjoitti:

Kiva kuulla kuulumiset, vaikka eivät niin kamalan hyviä olleetkaan. Minäkin jatkan samalla linjalla kanssanne, eipä täälläkään tämä vuosi ole ollut kaikkein parhaimpia. Jatkuvasti kaikkea pientä kurjaa kuten omaisten sairastamista, muutama ikävä kuolemantapaus, töissäkin välillä tökkii ja koiranpentu on jalkavaivainen. Oma kunto on myöskin mennyt takapakkia, mutta kyseessä ei aneurysmat vaan MS. Olen myös kovin kyllästynyt päänsärkyihin

Koetaan jotenkin jaksaa, ehkä se päivä paistaa vielä risukasaankin!!

Susu

Lue lisää

sinustakin, Susu!

Eipä sinunkaan kuulumisissa ole hurraamista. En oikein tunne MS:n kehitystä, paraneeko ja huononeeko kunto vuorotellen? Toivon kovasti että kuntosi paranee pian!

Kirjoittele kuulumisia kun jaksat ja pärjäile!

Saksa kirjoitti:

On sinuakin revitty kyllä taas suuntaan ja toiseen. Ihana kuulla ettei mistään vakavasta ollut kyse. Se nyt vielä olisi puuttunut. Sinun sijassa olisin varmaan itkenyt pari viikkoa putkeen pelkästä ajatuksesta että kärsiminen jatkuu vielä toisessakin muodossa. Olen todella iloinen puolestasi!

Tunnen tuon huonon omantunnon. Olen aina ollut liian hyvätahtoinen, pelännyt virheitä ja kärsinyt huonosta omastatunnosta (viimeksi silloin kun jouduin pääni takia kahden kuukauden sairaslomalle). Pikku hiljaa alkaa mennä perille että jos minä en huolehdi itsestäni niin ei sitä kukaan muukaan tule tekemään. Joten pomon tai työkaverien vihjailu heidän kärsimyksistään minun pitkän poissaoloni takia saavat minut korkeintaan vihaiseksi! Kuulun siis niihin joiden terveys on huono, no, minä todellakaan en ole valinnut osaani. Enkä suostu enää syyllistettäväksi!

Sairaalamaksu Saksassa on 10 euroa päivässä, siis omavastuu, joten en totisesti voi valittaa. Omista reseptilääkkeistäni maksan korkeintaan 5 euroa, kuten sanottua Juuson lääkärikuluista ja lääkkeistä en mitään.

Aika hyvin arvattu! En ole projektisihteeri, mutta tällä hetkellä "arvonimeni" on marketing representative. Työskentelen Lanxessilla (osa Bayerista irrotettiin omaksi yhtiöksi) ja myyn muovia Suomeen, Ruotsiin, Norjaan, Tanskaan ja Baltian maihin. Bayerilta sain hommia kaksi vuotta sitten juuri äidinkieleni takia (joka on muuten muuttunut tosi surkeaksi), kävin jopa vuosi sitten ruotsin tehokurssilla hoitaakseni ruotsalaisia asiakkaita, mutta nykyisessä paikassa saan käyttää vain saksaa ja englantia, koska työkaverini eivät muuten ymmärrä viestejä.

Jos palaisin Suomeen, haluaisin kuitenkin työskennellä paikassa, jossa käytetään paljon saksaa. Muuten 11 vuoden oleskelu täällä olisi ollut aivan turhaa (lukuunottamatta tietenkin Juusoa).

Hassua on huomata työkaverin ollessa lomalla ja minun tehdessä sijaisuutta osa-aikatyöläisenä etteivät aivoni olekaan enää niin rasitettavissa kuin aikaisemmin. Periaatteessahan minun piti selvitä kaikesta ilman sivuvaikutuksia. Pystyn luojan kiitos kuitenkin työskentelemään. Täytyy vain kirjoittaa enemmän asioita ylös ja yrittää olla ajattelematta töiden ulkopuolella. ;=)

Tunnustan etten käynyt viikkoihin näillä sivuilla. Sen jälkeen kun sain upeat uutiset toukokuussa, halusin pitää vähän väliä kuolemanpelkoon ja lääketiedeasioihin. Tiedätkö mitä tarkoitan?

Kyllä me pärjätään. Olen siitä vakuuttunut. Joku sanoi kerran että jokainen saa kannettavakseen juuri sen verran kuin jaksaa kantaa. Välillä väitän että sanonnan keksinyt on täysin tärähtänyt, toisaalta tässä sitä ollaan. Eikä luovuteta!

Lue lisää

Tosi ihana kuulla teistä taas!
Taidan perustaa haaveilemani etsivätoimiston (luen paljon dekkareita). Olen huomannut että jo kuulustelen ihmisiä kuin mikäkin poliisi, älkää välittäkö, mä vain harjoittelen.

Susu, Hernesniemihän hoiti sinua. Niin kuin Miguel tuossa aikaisemmin kirjoitti, hänestä oli juttu tänään Akuutissa. Uusinta muistaakseni su. Netissä juttu www.yle.fi/akuutti.

Siinä leikattiin just sellainen tapaus kuin minulla. Kiroilen kun en ole syntynyt 30 vuotta myöhemmin.

Maria, miten Juuson suomen kieli? Saksa vissiin vahvempi. Eveliina, tyttärentytär, 9 v aloitti just englannin. Nappe, tyttärenpoika, 5 v, haluaa opetella kirjaimia vain tietokoneella. Kun äiti vaihtoi vuodevaatteet, hän laittoi pehmolelut riviin jalkopäähän, ja käski Napen valita siitä unikaverin. Poika kysyi: onko siinä valikko.

Tulipa pakollinen kevennys. Ja joku on myös sanonut: mikäs pahan tappaisi. Joten sinnitellään.

Inka kirjoitti:

Tosi ihana kuulla teistä taas!
Taidan perustaa haaveilemani etsivätoimiston (luen paljon dekkareita). Olen huomannut että jo kuulustelen ihmisiä kuin mikäkin poliisi, älkää välittäkö, mä vain harjoittelen.

Susu, Hernesniemihän hoiti sinua. Niin kuin Miguel tuossa aikaisemmin kirjoitti, hänestä oli juttu tänään Akuutissa. Uusinta muistaakseni su. Netissä juttu www.yle.fi/akuutti.

Siinä leikattiin just sellainen tapaus kuin minulla. Kiroilen kun en ole syntynyt 30 vuotta myöhemmin.

Maria, miten Juuson suomen kieli? Saksa vissiin vahvempi. Eveliina, tyttärentytär, 9 v aloitti just englannin. Nappe, tyttärenpoika, 5 v, haluaa opetella kirjaimia vain tietokoneella. Kun äiti vaihtoi vuodevaatteet, hän laittoi pehmolelut riviin jalkopäähän, ja käski Napen valita siitä unikaverin. Poika kysyi: onko siinä valikko.

Tulipa pakollinen kevennys. Ja joku on myös sanonut: mikäs pahan tappaisi. Joten sinnitellään.

Lue lisää

Kiitos Inka linkistä, multa jäi eilen Akuutti väliin. Ja tosiaan Herneniemellä on ollut "sormensa pelissä" leikkauksessani. Siitä pitää olla kiitollinen.

Tänään saadaan täällä Suomessa nauttia ensimmäisestä kunnon syysmyrskystä. Ennen en tykännyt syksystä, mutta nyt se tuntuu ihan mukavalta.

Mukavaa syyspäivää kaikille

Susu

Inka kirjoitti:

Tosi ihana kuulla teistä taas!
Taidan perustaa haaveilemani etsivätoimiston (luen paljon dekkareita). Olen huomannut että jo kuulustelen ihmisiä kuin mikäkin poliisi, älkää välittäkö, mä vain harjoittelen.

Susu, Hernesniemihän hoiti sinua. Niin kuin Miguel tuossa aikaisemmin kirjoitti, hänestä oli juttu tänään Akuutissa. Uusinta muistaakseni su. Netissä juttu www.yle.fi/akuutti.

Siinä leikattiin just sellainen tapaus kuin minulla. Kiroilen kun en ole syntynyt 30 vuotta myöhemmin.

Maria, miten Juuson suomen kieli? Saksa vissiin vahvempi. Eveliina, tyttärentytär, 9 v aloitti just englannin. Nappe, tyttärenpoika, 5 v, haluaa opetella kirjaimia vain tietokoneella. Kun äiti vaihtoi vuodevaatteet, hän laittoi pehmolelut riviin jalkopäähän, ja käski Napen valita siitä unikaverin. Poika kysyi: onko siinä valikko.

Tulipa pakollinen kevennys. Ja joku on myös sanonut: mikäs pahan tappaisi. Joten sinnitellään.

Lue lisää

Kerro kun olet perustanut haaveilemasi etsivätoimiston. Mulla olisi parikin juttua jota voisit tulla tutkimaan, vaativat aika paljon psykologista ymmärtämystä. :=)

Juuson suomen kieli on kieliopiltaan (sanojen taivutukset) hieman heikompaa kuin saksan kieli, mutta hänen suomensa on paras kielikouluryhmässä. Huomaa eron perheisiin, jossa käytetään sekä saksaa että suomea.

Tuo Napen sanonta kyllä osoittaa miten tekniseksi maailma on muuttunut. Nauroin täällä vedet silmissä!

Tiuskin tässä yksi ilta Juusolle ja pyysin lopulta anteeksi käytöstäni. Kerroin olevani itselleni vihainen jostain mitä olin kirjoittanut entiselle miesystävälleni. Sanoin suoraan kirjoittaneeni tavanneeni jonkun, jonka kanssa voisin kuvitella kehittyvän pidempikin suhde. Sanoin Juusolle ettei se pidä paikkansa. Juuso mietti hetken ja sanoi sitten että voisit kirjoittaa tai soittaa hänelle ja kertoa valehdelleesi. Tai sano vaan että unohdit!Sitten häntä itseäänkin vähän nauratti.

Tiistaina kävin sekä polvilääkärillä että perhelääkärillä. Polvilääkäri raaputti vain päätänsä sillä magneettikuvissa ei löytynyt mitään uutta. Hänkin oli ollut varma polveen tulleen rustonkulumisen lisäksi jotain muutakin. Saan nyt puputtaa puoli vuotta hemmetin kalliita homeopaattisia rustonparannus pillereitä, joista ennenkin kovilla oleva maha kärsii enemmän. Ortopedi määräsi taas fysioterapiaa ja käski tulla niiden 6:n kerran jälkeen takaisin. Valitin kun en voi edes kävellä ilman että polvet ja selkä hajoaa.

Samana iltana toinen lääkäri totesi minulla olevan vyöruusun. Sain lääkkeitä ja marssin seuraavana päivänä urheasti töihin. Torstainkin kestin vielä loppuun asti, mutta totesin sitten ettei minusta ole perjantaina enää töihin tulijaksi. Lääkkeet voisivat toimia unilääkkeenä, olen aivan tillintallin. Lisäksi niistä tulee paha olo. Olen nyt maanantainkin sairaslomalla ja jos olo ei parane sitä pidennetään.

Tunnen itseni välillä noidaksi. Minun pitäisi varmaan ottaa lääkärikirja esiin ja kuin "Siskoni on noita"-sarjassa heilutella jotain kiveä ja katsoa mikä tauti on seuraavana vuorossa. Tää on aivan toivotonta!

Eipä siitä mihkään pääse. Aletaan Juuson kanssa kohta siiivoamaan ennen kuin saadaan kummatkin astmakohtaus. :=(

Rauhallista viikonloppua!

Saksa kirjoitti:

Kerro kun olet perustanut haaveilemasi etsivätoimiston. Mulla olisi parikin juttua jota voisit tulla tutkimaan, vaativat aika paljon psykologista ymmärtämystä. :=)

Juuson suomen kieli on kieliopiltaan (sanojen taivutukset) hieman heikompaa kuin saksan kieli, mutta hänen suomensa on paras kielikouluryhmässä. Huomaa eron perheisiin, jossa käytetään sekä saksaa että suomea.

Tuo Napen sanonta kyllä osoittaa miten tekniseksi maailma on muuttunut. Nauroin täällä vedet silmissä!

Tiuskin tässä yksi ilta Juusolle ja pyysin lopulta anteeksi käytöstäni. Kerroin olevani itselleni vihainen jostain mitä olin kirjoittanut entiselle miesystävälleni. Sanoin suoraan kirjoittaneeni tavanneeni jonkun, jonka kanssa voisin kuvitella kehittyvän pidempikin suhde. Sanoin Juusolle ettei se pidä paikkansa. Juuso mietti hetken ja sanoi sitten että voisit kirjoittaa tai soittaa hänelle ja kertoa valehdelleesi. Tai sano vaan että unohdit!Sitten häntä itseäänkin vähän nauratti.

Tiistaina kävin sekä polvilääkärillä että perhelääkärillä. Polvilääkäri raaputti vain päätänsä sillä magneettikuvissa ei löytynyt mitään uutta. Hänkin oli ollut varma polveen tulleen rustonkulumisen lisäksi jotain muutakin. Saan nyt puputtaa puoli vuotta hemmetin kalliita homeopaattisia rustonparannus pillereitä, joista ennenkin kovilla oleva maha kärsii enemmän. Ortopedi määräsi taas fysioterapiaa ja käski tulla niiden 6:n kerran jälkeen takaisin. Valitin kun en voi edes kävellä ilman että polvet ja selkä hajoaa.

Samana iltana toinen lääkäri totesi minulla olevan vyöruusun. Sain lääkkeitä ja marssin seuraavana päivänä urheasti töihin. Torstainkin kestin vielä loppuun asti, mutta totesin sitten ettei minusta ole perjantaina enää töihin tulijaksi. Lääkkeet voisivat toimia unilääkkeenä, olen aivan tillintallin. Lisäksi niistä tulee paha olo. Olen nyt maanantainkin sairaslomalla ja jos olo ei parane sitä pidennetään.

Tunnen itseni välillä noidaksi. Minun pitäisi varmaan ottaa lääkärikirja esiin ja kuin "Siskoni on noita"-sarjassa heilutella jotain kiveä ja katsoa mikä tauti on seuraavana vuorossa. Tää on aivan toivotonta!

Eipä siitä mihkään pääse. Aletaan Juuson kanssa kohta siiivoamaan ennen kuin saadaan kummatkin astmakohtaus. :=(

Rauhallista viikonloppua!

Lue lisää

Itse asiassa musta tuntuu epäoikeudenmukaiselta kun olen päässyt näin helpolla.

Pitää varmaan ruveta opiskelemaan saksaa. Sit voin tulla sinne ja perustetaan yhteinen etsivä- ja noitatoimisto. Naiset, joita miesystävä on kohdellut huonosti, voivat tulla pyytämään, että me kostetaan. Ensin mä jäljitän jätkän ja selvitän sen liikkeet ja millainen kosto olisi paras, sit sä noidut sen sammakoksi tai kiltiksi mammanpojaksi, tai mikä nyt olisikaan ex-tyttöystävän toive.

Tyttäreni on sitä mieltä ettei hän lasten lisäksi ota miestä vaivoikseen. Hän kans hermostuu vähän väliä, vaikka musta ne on maailman kilteimpiä lapsia. Mutta ei tietysti äidille. Sulla on kyllä harvinainen, mutta tärkeä tapa pyytää anteeksi ja selittää, mistä paha tuulesi johtui. Musta se on hienoa.

Pakollinen Nappe-kevennys: Luin hänelle ja vastaan tuli sana sivistynyt. Kysyin, millainen hänen mielestään on sivistynyt ihminen. Poika mietti pitkään ja vastasi: iloinen.

Sivistytään! Minä nuorruin ainakin kymmenen vuotta kun huomasin että olit kirjoittanut.

P.S. Eikös vyöruusu ole tosi kivulias?

Inka kirjoitti:

Itse asiassa musta tuntuu epäoikeudenmukaiselta kun olen päässyt näin helpolla.

Pitää varmaan ruveta opiskelemaan saksaa. Sit voin tulla sinne ja perustetaan yhteinen etsivä- ja noitatoimisto. Naiset, joita miesystävä on kohdellut huonosti, voivat tulla pyytämään, että me kostetaan. Ensin mä jäljitän jätkän ja selvitän sen liikkeet ja millainen kosto olisi paras, sit sä noidut sen sammakoksi tai kiltiksi mammanpojaksi, tai mikä nyt olisikaan ex-tyttöystävän toive.

Tyttäreni on sitä mieltä ettei hän lasten lisäksi ota miestä vaivoikseen. Hän kans hermostuu vähän väliä, vaikka musta ne on maailman kilteimpiä lapsia. Mutta ei tietysti äidille. Sulla on kyllä harvinainen, mutta tärkeä tapa pyytää anteeksi ja selittää, mistä paha tuulesi johtui. Musta se on hienoa.

Pakollinen Nappe-kevennys: Luin hänelle ja vastaan tuli sana sivistynyt. Kysyin, millainen hänen mielestään on sivistynyt ihminen. Poika mietti pitkään ja vastasi: iloinen.

Sivistytään! Minä nuorruin ainakin kymmenen vuotta kun huomasin että olit kirjoittanut.

P.S. Eikös vyöruusu ole tosi kivulias?

Lue lisää

Minusta vain on tärkeää että Juuso ymmärtää etten tiuski hänelle koska hän on tehnyt jotain "pahaa" vaan että enhän minä voi vain häipyä huonon tuuleni kanssa jonnekin ja jättää häntä yksin. Normaalisti en ehkä kuitenkaan olisi kertonut asiaa aivan noin suoraan, mutta sillä kertaa ajattelin että miksi ei.

Sulla on hyvä idea! Tehdään niin, luultavasti tiennattaisiin omaisuuksia!

Vyöruusu on normaalisti todella kivulias. En tiedä onko mulla jäänyt se vaihe kokematta vai onko se tulossa vähän myöhemmin, kuten lääkäri esitti. Menin heti seuraavana päivänä rakkuloiden tulosta lääkäriin (mites muuten)ja aloitin samantien lääkityksen. Lääkärin mukaan tulin luultavasti tarpeeksi aikaisin, jotta taudin sai hallintaan ennen kuin se leviää hermoihin. Toivon hänen olleen oikeassa. (On muuten ensimmäinen lääkäri, joka tarjoaa apua rintsikoiden sulkemisessa! ;=)Olin vähintäänkin tyrmistynyt hänen tarjouksestaan, mutta suostuin).

Koska sinulla tarkalleen ottaen on aika TYKS:ssä? Ovatko jo päättäneet mitä tekevät vai onko kyseessä kontrolli? Millainen vointisi on muuten?

Eikö olekin ihanaa kun on lapsenlapset lähellä jotka piristävät päivää aina jollain tavalla? Olen tulossa viikon päästä sunnuntaina muutamaksi päiväksi Suomeen työmatkalle ja odotan sitä jo innolla. Juuso menee viikoksi saksalaisille isovanhemmille ja tuliaiseksi hän toivoi poronlihaa! Tykästyi siihen maistettuaan minulta poronfilettä (siivuja leivälle). Siinä mulla on suomalainen!

Saksa kirjoitti:

Minusta vain on tärkeää että Juuso ymmärtää etten tiuski hänelle koska hän on tehnyt jotain "pahaa" vaan että enhän minä voi vain häipyä huonon tuuleni kanssa jonnekin ja jättää häntä yksin. Normaalisti en ehkä kuitenkaan olisi kertonut asiaa aivan noin suoraan, mutta sillä kertaa ajattelin että miksi ei.

Sulla on hyvä idea! Tehdään niin, luultavasti tiennattaisiin omaisuuksia!

Vyöruusu on normaalisti todella kivulias. En tiedä onko mulla jäänyt se vaihe kokematta vai onko se tulossa vähän myöhemmin, kuten lääkäri esitti. Menin heti seuraavana päivänä rakkuloiden tulosta lääkäriin (mites muuten)ja aloitin samantien lääkityksen. Lääkärin mukaan tulin luultavasti tarpeeksi aikaisin, jotta taudin sai hallintaan ennen kuin se leviää hermoihin. Toivon hänen olleen oikeassa. (On muuten ensimmäinen lääkäri, joka tarjoaa apua rintsikoiden sulkemisessa! ;=)Olin vähintäänkin tyrmistynyt hänen tarjouksestaan, mutta suostuin).

Koska sinulla tarkalleen ottaen on aika TYKS:ssä? Ovatko jo päättäneet mitä tekevät vai onko kyseessä kontrolli? Millainen vointisi on muuten?

Eikö olekin ihanaa kun on lapsenlapset lähellä jotka piristävät päivää aina jollain tavalla? Olen tulossa viikon päästä sunnuntaina muutamaksi päiväksi Suomeen työmatkalle ja odotan sitä jo innolla. Juuso menee viikoksi saksalaisille isovanhemmille ja tuliaiseksi hän toivoi poronlihaa! Tykästyi siihen maistettuaan minulta poronfilettä (siivuja leivälle). Siinä mulla on suomalainen!

Lue lisää

3.10. osastolle. Operaatio 4.10. Tosin en tiedä tarkkaan mitä minulle tehdään. Keväällä minulla oli kontrolli ja silloin radiologi sanoi, että minulle tehdään vielä kaksi operaatiota, toisessa tukitaan (ilmeisesti liimalla) malformaatioon syöttäviä suonia, toisessa hoidetaan aneurysma (ilmeisesti platinalla). Jälkimmäinen tehdään nykyään nukutuksessa. Jos on hyvä tuuri, ja he saavat anestesialääkärin pitkäksi aikaa, molemmat operaatiot voidaan tehdä samalla kertaa. Minä tietysti toivon, että tämä onnistuu nyt. Ei enää huvittaisi mennä sairaalaan.

Mulla tuli pään vasempaan (terveeseen) puoliskoon ihmeellisiä hermokipuja. Ilmeisesti (ja toivottavasti) ne johtuvat siitä, että minulle annetaan pitkästä aikaa fysioterapiaa, eli aivojen vaurioitunut puoli saa niin runsaasti ärsykkeitä, että suorastaan ärtyy. Tuntuu kuin ihon alla jotkin pienet otukset kaivaisivat käytäviä ja vähän syvemmällä jotkut harrastaa köydenvetoa mun hermoilla ja verisuonilla. Totta puhuen inhottavaa, kuin jokin kidutusmenetelmä. Aloitettiin uusi lääkitys, epilepsialääke, jota käytetään tämän tapaisen kivun hoitoon.

Toivottavasti sun vyöruusun kivut jäävät kokematta, koska hermosärky on kamalaa. Tarkistin välillä netistä, että hermosärkyä tulee yleensä vain iäkkäille potilaille, ja sitähän sä et ihan vielä ole :)

Kun olin keväällä sairaalassa, mun kaksi läheisintä ystävää oli Jordaniassa alueilla, jonne ei saanut kännykällä yhteyttä, ja minä sairaalassa kauheasti huolissani. Nyt he lähtevät Armeniaan, eikä sielläkään linkkimastoja varmaan kovin tiheässä. No onpahan jotakin ajateltavaa.

Mulla on kaksi syytä pysytellä hengissä ja jonkinlaisessa kunnossa. Haluan käydä Armeniassa ja haluan nähdä lastenlasteni kasvavan ja kehittyvän (ja oman lapseni vanhenevan ja viisastuvan). Kyllä, ne ovat ehdottomasti parasta, ei ole huolia vaan pelkkää iloa. Ja vähän voin auttaakin. Kun niitä on kaksi, niille tulee kiivaitakin riitoja. Joskus tytär soittaa, ja minä kuulustelen lapset ja järjestän sovittelun. Se on helpompaa tehdä etätyönä kuin paikan päällä.

Juusolla on hyvä maku! Poronliha on herkkua!

Inka kirjoitti:

3.10. osastolle. Operaatio 4.10. Tosin en tiedä tarkkaan mitä minulle tehdään. Keväällä minulla oli kontrolli ja silloin radiologi sanoi, että minulle tehdään vielä kaksi operaatiota, toisessa tukitaan (ilmeisesti liimalla) malformaatioon syöttäviä suonia, toisessa hoidetaan aneurysma (ilmeisesti platinalla). Jälkimmäinen tehdään nykyään nukutuksessa. Jos on hyvä tuuri, ja he saavat anestesialääkärin pitkäksi aikaa, molemmat operaatiot voidaan tehdä samalla kertaa. Minä tietysti toivon, että tämä onnistuu nyt. Ei enää huvittaisi mennä sairaalaan.

Mulla tuli pään vasempaan (terveeseen) puoliskoon ihmeellisiä hermokipuja. Ilmeisesti (ja toivottavasti) ne johtuvat siitä, että minulle annetaan pitkästä aikaa fysioterapiaa, eli aivojen vaurioitunut puoli saa niin runsaasti ärsykkeitä, että suorastaan ärtyy. Tuntuu kuin ihon alla jotkin pienet otukset kaivaisivat käytäviä ja vähän syvemmällä jotkut harrastaa köydenvetoa mun hermoilla ja verisuonilla. Totta puhuen inhottavaa, kuin jokin kidutusmenetelmä. Aloitettiin uusi lääkitys, epilepsialääke, jota käytetään tämän tapaisen kivun hoitoon.

Toivottavasti sun vyöruusun kivut jäävät kokematta, koska hermosärky on kamalaa. Tarkistin välillä netistä, että hermosärkyä tulee yleensä vain iäkkäille potilaille, ja sitähän sä et ihan vielä ole :)

Kun olin keväällä sairaalassa, mun kaksi läheisintä ystävää oli Jordaniassa alueilla, jonne ei saanut kännykällä yhteyttä, ja minä sairaalassa kauheasti huolissani. Nyt he lähtevät Armeniaan, eikä sielläkään linkkimastoja varmaan kovin tiheässä. No onpahan jotakin ajateltavaa.

Mulla on kaksi syytä pysytellä hengissä ja jonkinlaisessa kunnossa. Haluan käydä Armeniassa ja haluan nähdä lastenlasteni kasvavan ja kehittyvän (ja oman lapseni vanhenevan ja viisastuvan). Kyllä, ne ovat ehdottomasti parasta, ei ole huolia vaan pelkkää iloa. Ja vähän voin auttaakin. Kun niitä on kaksi, niille tulee kiivaitakin riitoja. Joskus tytär soittaa, ja minä kuulustelen lapset ja järjestän sovittelun. Se on helpompaa tehdä etätyönä kuin paikan päällä.

Juusolla on hyvä maku! Poronliha on herkkua!

Lue lisää

Toivon puolestasi että pystyvät tekemään kummatkin kerralla, jos kerta sen jälkeen hoidot olisivat ohi. Sairaalassa makaaminen on niin rasittavaa ja tylsää ja maksaa paljon voimia (ainakin minulla).

Nuo kivut joista puhut kuulostavat itse asiassa tutuilta. Vetäminen, kaivaminen ja sen lisäksi sähköiskut ja yksi aivohalvauksen kaltainen kohtaus sai minut silloin ajattelemaan pahinta. Kontrollin jälkeen voi sanoa että kaikki vaivat johtuivat minulla luultavasti siitä että aneurysma, jota ei pystytty sulkemaan, sulkeutui itsestään. Oli todella helpottavaa tietää niin kamalan olon voivan tarkoittaa joskus hyvääkin.

Miten tuon minun iäkkyyden ottaa? :=)En tiedä mikä minun hermoissa on, mutta olen tänään ollut kuin takamukseen ammuttu karhu. Seisoin jalkapallokentän reunalla ja huusin välillä Juusolle, jotta heräisi. Vähän uneksi kentällä. Pelasi paremmassa joukkueessa ja kuvittelee olevansa itsekin todella hyvä kun saivat paljon maaleja. Vaikutti siltä että valmentajat keskittyivät niin toiseen joukkueeseen, jotta saisivat maaleja, etteivät voineet ohjata Juusoa ollenkaan. Olen aina vannonut ettei minusta tule äitiä joka kiljuu siellä kentän laidalla mitä keuhkoista lähtee, mutta mites kävi? Ainoa ero on että en keuhko siellä esim. "Jyrää ne tai potkaise maali ym." vaan "Katso missä pallo on ja herää". Valmentajat ja ainakin Juuso ovat iloisia etten ole paikalla useammin. Olin sen jälkeen oikein vihainen itselleni, enkä ole vieläkään osannut päättää oliko se oikein vai väärin. Hullua!

Ovatko ystäväsi avustustyössä? On varmasti kovaa miettiä heidän vointiaan. Heille varmastikin myös vaikeaa kun ei ole mahdollisuuksia kysellä sinun vointiasi.

Saa nähdä onko minusta tiistaina töihin. Lääkkeen sivuvaikutukset eivät ainakaan tunnu vähentyneen ja häviävät luultavasti vasta kun kuuri on loppunut.

Saksa kirjoitti:

Toivon puolestasi että pystyvät tekemään kummatkin kerralla, jos kerta sen jälkeen hoidot olisivat ohi. Sairaalassa makaaminen on niin rasittavaa ja tylsää ja maksaa paljon voimia (ainakin minulla).

Nuo kivut joista puhut kuulostavat itse asiassa tutuilta. Vetäminen, kaivaminen ja sen lisäksi sähköiskut ja yksi aivohalvauksen kaltainen kohtaus sai minut silloin ajattelemaan pahinta. Kontrollin jälkeen voi sanoa että kaikki vaivat johtuivat minulla luultavasti siitä että aneurysma, jota ei pystytty sulkemaan, sulkeutui itsestään. Oli todella helpottavaa tietää niin kamalan olon voivan tarkoittaa joskus hyvääkin.

Miten tuon minun iäkkyyden ottaa? :=)En tiedä mikä minun hermoissa on, mutta olen tänään ollut kuin takamukseen ammuttu karhu. Seisoin jalkapallokentän reunalla ja huusin välillä Juusolle, jotta heräisi. Vähän uneksi kentällä. Pelasi paremmassa joukkueessa ja kuvittelee olevansa itsekin todella hyvä kun saivat paljon maaleja. Vaikutti siltä että valmentajat keskittyivät niin toiseen joukkueeseen, jotta saisivat maaleja, etteivät voineet ohjata Juusoa ollenkaan. Olen aina vannonut ettei minusta tule äitiä joka kiljuu siellä kentän laidalla mitä keuhkoista lähtee, mutta mites kävi? Ainoa ero on että en keuhko siellä esim. "Jyrää ne tai potkaise maali ym." vaan "Katso missä pallo on ja herää". Valmentajat ja ainakin Juuso ovat iloisia etten ole paikalla useammin. Olin sen jälkeen oikein vihainen itselleni, enkä ole vieläkään osannut päättää oliko se oikein vai väärin. Hullua!

Ovatko ystäväsi avustustyössä? On varmasti kovaa miettiä heidän vointiaan. Heille varmastikin myös vaikeaa kun ei ole mahdollisuuksia kysellä sinun vointiasi.

Saa nähdä onko minusta tiistaina töihin. Lääkkeen sivuvaikutukset eivät ainakaan tunnu vähentyneen ja häviävät luultavasti vasta kun kuuri on loppunut.

Lue lisää

Mä olen vähän kanssa miettinyt, että jos siellä onkin jotakin , vaikka sädehoidon jälkeistä, hyvää tapahtumassa. Oli tosi kiva kuulla että se on tosiaan mahdollista. Pian sitten kuulen. Viikko vielä odotusta.

Antaas katsoa, jos Nappe joskus menee peleihin, miten mä käyttäydyn. Kun Even kuoro laulaa, olen silmät kyynelissä.

Toivottavasti olet kunnossa, mutta toivottavasti rohkenet pyytää sairaslomaa, jos et ole kunnossa, ja toivottavasti myös saat sitä ilman mutinoita.
Kestetään!


Mun ystävät on vähän minua vanhempia, molemmat jo yli kuudenkymmenen. Ne vaan onnistuu löytämään kummallisia seuramatkakohteita

Inka kirjoitti:

Mä olen vähän kanssa miettinyt, että jos siellä onkin jotakin , vaikka sädehoidon jälkeistä, hyvää tapahtumassa. Oli tosi kiva kuulla että se on tosiaan mahdollista. Pian sitten kuulen. Viikko vielä odotusta.

Antaas katsoa, jos Nappe joskus menee peleihin, miten mä käyttäydyn. Kun Even kuoro laulaa, olen silmät kyynelissä.

Toivottavasti olet kunnossa, mutta toivottavasti rohkenet pyytää sairaslomaa, jos et ole kunnossa, ja toivottavasti myös saat sitä ilman mutinoita.
Kestetään!


Mun ystävät on vähän minua vanhempia, molemmat jo yli kuudenkymmenen. Ne vaan onnistuu löytämään kummallisia seuramatkakohteita

Lue lisää

oli iha pakko kirjoittaa kun tuntemukset ja elämän tapahtumat ovat samankaltaisia.jos hyväksyisitte etsivätoimistoon mukaan vähän puhuvan miehen.3etsivää salaperäisessä saksassa eikö olisi oiva dokumenttifiktio kirja nooh...miguel rauhoittuu ja ottaa kiltisti lääkkeensä.olin ihan varma kontrolliin mennessäni että sairaus on uusinu,kun päästä kuuluu kaikkia soudeja,puuskutusta,ritinää ja ilmeisesti tupajumi siellä kaivaa käytäviä kun välillä tuntuu vihlaisuja,mutta uskottava se oli kun annettiin aikaisemmin mainitut rajoitukset.lapselta kysyttiin:määrittle monotonia?kun vanhemmat on ollut pitkään yhdessä kevennys plääh no ja olen herrane aika kuullut kliseen:ei kellekään ole annettu enempää kuin jaksaa kantaa ;niin pakko toljottaa pitkään että kyseiselle joka suustaan sen murjasee olisi saatavilla jotain tajuntaa laajentavaa ainetta.mutta heips tytöt mie soitan heti enid blytonille...olisi ehkä tarjolla 3etsivää jatko-osia...heh

Inka kirjoitti:

Mä olen vähän kanssa miettinyt, että jos siellä onkin jotakin , vaikka sädehoidon jälkeistä, hyvää tapahtumassa. Oli tosi kiva kuulla että se on tosiaan mahdollista. Pian sitten kuulen. Viikko vielä odotusta.

Antaas katsoa, jos Nappe joskus menee peleihin, miten mä käyttäydyn. Kun Even kuoro laulaa, olen silmät kyynelissä.

Toivottavasti olet kunnossa, mutta toivottavasti rohkenet pyytää sairaslomaa, jos et ole kunnossa, ja toivottavasti myös saat sitä ilman mutinoita.
Kestetään!


Mun ystävät on vähän minua vanhempia, molemmat jo yli kuudenkymmenen. Ne vaan onnistuu löytämään kummallisia seuramatkakohteita

Lue lisää

Olo ei todellakaan ole mitenkään upea. Viikonloppu menetteli kun sai nukkua paljon. Tänään piti herätä auttamaan poika kouluun. Tuli niin paha olo että vaan vapisin. Parin tunnin unet paransi vähän oloa. Tajusin juuri vetäväni 5 kertaa päivässä 800 mg:n antibiootteja, joten eipä ihme, jos olo on kuin lääkeriippuvaisella. Lähden siitä etten huomenna ole työkunnossa, ke kyllä aion palata toimistoon. Lääkäri luultavasti suostuu yhteen lisäpäivään.

Kieltämättä aika erikoisia seuramatkakohteita. En rehellisesti sanoen edes tiennyt niitä tarjottavan kyseisiin maihin (sivistymätön, joten en sitten kai kovin iloinen). ;=)

Tämä ainainen lihominen käy nyt niin hermoille. Pitäisi löytää edustusvaatteet vaatekaapista asiakaskäyntejä varten enkä mahdu enää mihinkään! Saisinpa tämän stressi- ja lohdutussyömisen kuriin.

Aloitin uuden ketjun otsikolla Aneurysma ja äänet

Inka kirjoitti:

Aloitin uuden ketjun otsikolla Aneurysma ja äänet

:)...

hei,paljonko koilaus maksoi per patti,itse olen menossa vuoden alussa töölöön,syksyllä leikattiin puhjennut aneurysma,oli aika hidasta parantua ,koilaus olisi nopeampi,kiitos etukäteen,

leikattu kirjoitti:

hei,paljonko koilaus maksoi per patti,itse olen menossa vuoden alussa töölöön,syksyllä leikattiin puhjennut aneurysma,oli aika hidasta parantua ,koilaus olisi nopeampi,kiitos etukäteen,

Lue lisää

Itse asiassa hintaa en voi sanoa koska menin lähetteellä en yksityisesti.Mut mitä olen kuullut puhutaan aika isoista summista jos yksityisesti menee.Mulle vietiin kuusi koilia oikean jalan nivus taipeen kautta ja seurauksena tuli nivustaipeen repeämä hematooma koko oikea jalka polveen asti musta kun veri pääsi valumaan.Tehty nyt useaan otteeseen koilauksia ja seuraava koilaus ens vuoden huhtikuussa.

Nimetön kirjoitti:

Itse asiassa hintaa en voi sanoa koska menin lähetteellä en yksityisesti.Mut mitä olen kuullut puhutaan aika isoista summista jos yksityisesti menee.Mulle vietiin kuusi koilia oikean jalan nivus taipeen kautta ja seurauksena tuli nivustaipeen repeämä hematooma koko oikea jalka polveen asti musta kun veri pääsi valumaan.Tehty nyt useaan otteeseen koilauksia ja seuraava koilaus ens vuoden huhtikuussa.

Lue lisää

Kertokaa,ihmeessä miks henkiseen puoleen ei olla puututtu vakavan sairauden myötä,mullakin neljä tyttö lasta jotka tarvitsevat vielä äitiä.Henkisesti voimat aivan loppu.

Moikka! Ja yhä ollaan hengissä ja olen ollut henkisenä tukena, niin monelle monelle.... Itse välillä hyvin väsynyt. Onneakin on ollut, sillä kahdeksas lapsenlapsemme syntyi ja on nyt yli vuoden ikäinen HILLA tyttö, joka antaa elämälle voimia.