Meidän suvussa se tuo tiedonkulku sitten "hyvin" toimii! Viime viikolla 80 vuotias äitini joutui lievän sydänkohtauksen vuoksi sairaalaan. Sisareni joita 3 kappaletta, eivät muistaneet ilmoittaa minulle ollenkaan asiasta. Asun 300 km:n päässä, kaksi sisaruksistani samalla paikkakunnalla kun äiti ja yksi vajaan 30 km:n päässä.
Kaikki olivat vain kulkeneet äitiä katsomassa sairaalassa ja minä onnellisen tietämättömänä koko asiasta!!!! Että sapetti kun asia mulle valkeni, kun soitin äidille ja veljeni vastasikin puhelimeen. Äidin sairaalaan joutumisesta oli kulunut jo 4 päivää!!!!
Nyt kun äitini oli päässyt sairaalasta viime maanantaina, ei taaskaan minulle siitä tietoa lähetetty tai soitettu, edes tekstaria en saanut. Kyllä voi olla paskamaisia ihmisiä!Tulee tunne että minut yritetään sulkea pois suvun yhteydestä. Siskoni vielä muistutti minua valittaessani, että äidille ei saisi kertoa murheitaan, kun se vaikuttaa siihen negatiivisesti. Olisinko minä muka kertonut murheitani sairaalassa makaavalle äidilleni?????? Kaipa mulla on omakin järki päässä.
Kaikki olivat vain kulkeneet äitiä katsomassa sairaalassa ja minä onnellisen tietämättömänä koko asiasta!!!! Että sapetti kun asia mulle valkeni, kun soitin äidille ja veljeni vastasikin puhelimeen. Äidin sairaalaan joutumisesta oli kulunut jo 4 päivää!!!!
Nyt kun äitini oli päässyt sairaalasta viime maanantaina, ei taaskaan minulle siitä tietoa lähetetty tai soitettu, edes tekstaria en saanut. Kyllä voi olla paskamaisia ihmisiä!Tulee tunne että minut yritetään sulkea pois suvun yhteydestä. Siskoni vielä muistutti minua valittaessani, että äidille ei saisi kertoa murheitaan, kun se vaikuttaa siihen negatiivisesti. Olisinko minä muka kertonut murheitani sairaalassa makaavalle äidilleni?????? Kaipa mulla on omakin järki päässä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kilometreissä on jotain kummallista. Lähellä asuvat ovat "perhettä" ja muut sitten jotain muuta.
Aikanaan junailin sukulaisille kuvat kuolleesta äidistäni. Sisar laski montako tarvitaan. Kun niitä jaettiin kävi ilmi että joku oli laskelmissaan unohtanut minut........... Piti tilata vielä yksi kuva omaan piikkin, ei perikunnan. >:/
=DW=
asun lähellä, en edes haluaisi olla mukana riitaisan sukuni asioissa.
Onneksi meillä ei muutenkaan olla mitenkään "sukurakkaita". Äitiini pidän yhteyttä, siskoon silloin tällöin - siinä se.
Sukulaisiaan ei pääse valitsemaan, mitä niiden kanssa kaveeraamaan jos ei innosta.
moneksi!mutta muista että lievää sydänkohtusta ei ole,kaikki jättävät vaurion sydämmeen.
sääli kun sisarukset ovat noin kylmiä yhtä kohtaan.onneksi olit niin aktiiven kuin saatoit olla äitisi asiassa,tunnet varmaan surua kun näin sinut jättivät ilman tietoa,muista nyt pitää yhteyttä äitiisi.
mulla on iso sisarusparvi meitä on nyt kuusi,sisko oli seitemäs ,mutta nukkuin nuorena pois 48 vee,ja meillä on välit äitiin ja sisaruksiin lämpimät,jos oikein isoja juttuja tulee kokoonnumme pöydän ääreen, ja katsomme voimmeko auttaa siaruksia avun tarpeessa.
isäkin on jo pois nukkunut, mutta voimia sulle;))
Niin minäkin pitkään uskoin, että meillä sisaruksilla on vahva yhteys ja tuemme ja puolustamme toisiamme tilanteen tullen, mutta nyt huomaan että riitaisuus omien sisarusteni kesken on selvää tätä päivää. Olen tosiaan pettynyt kun lämpimät välit olivatkin vain toiveissani ja kuvitelmissani.
Veljeni kuoli yli 3 vuotta sitten tapaturmaisesti, ihana ihminen, piti minuun säännöllistä yhteyttä ja kuunteli murheitani. Rakasti minua aidosti. Olimme hänen kanssaan hyvin samanlaisia. Hänen kuolemansa jälkeen huomasin käsinkosketeltavasti kuinka muut sisarukseni minusta vähät välittävät. Yhteyttä eivät juurikaan pidä. Jos menen äitiäni tapaamaan, hänen luonaan asuva toinen veljeni on usein ilkeä ja piruilee. Hän ei edes pidä siitä että käyn siellä, vaikka minullakin on kyllä oikeus tavata äitiäni.
Siskoni huomauttelee minulle kuinka äitiä ei saa kuormittaa omien ongelmien kertomisella, ja samanaikaisesti itse tilaa äidin nimellä postimyyntifirmoista tavaraa ja antaa laskujen mennä perintään asti, jolloin äidin luottotiedot ovat vaarassa. Äitini sanoikin, että tuollainen aiheuttaa hänelle pian uuden sydänkohtauksen. Hyvähän se on nähdä rikka TOISEN silmässä, miettisi armas sisareni mitä itse aiheuttaa tuollaisilla toimillaan!
Toisinaan olen tyytyväinen että asun täällä kaukana koska sisarukseni siellä 300 km:n päässä ovat aika riitaista porukkaa. Mutta samalla huomaan jääväni myös paitsi tärkeistä tiedoista, jotka varmasti kuuluisivat myös minun tietooni. Mitenhän olisivat sisarukseni asian selittäneet, kun äiti olisikin KUOLLUT sairaalassa esim. seuraavana yönä kun hänet sinne vietiin!!! Eihän kukaan voi koskaan tietää miten käy kun sydämen temppuilusta on kyse!
kuoli rakas sisko 2 vuotta sitten,siihen pysähtyi minun tanssireissut esim, kävimme aina kaksin kaikki tanssipaikat ,noin meistä 100kn säteellä tansimassa ,ja hauskaa oli ,nyt en kahteen vuoteen en ole lavoilla käynyt,
ja päivää ei ole että ei ole mielessä.mutta kuitenkin on hyvä olla,olen minä miehenikin hautaan saattanut. senkin jo kerinnyt tekemään,
Minulla onkin sitten ihanat sisaret. Yhdessä on pidetty huolta että äidin ja isän asiat ovat olleet kunnossa.
Kaikki asumme kaukana, ehkäpä tämä kuvio on toiminut hyvin just siksi.
Minulle sattui tällainen tapaus, ku mummo oli sairaalassa ja aika huonossa kunnossa jo, menin vapaa päivän jälkeen töihin ku olin silloin samassa sairaalassa töissä ja tietenkin ensimmäisenä kattoon että mitä mummolle kuuluu.
Menin iltavuoroon ja huomasin että sänky missä mummo oli ollut olikin tyhjä, jotenkin aavistin että mummo oli kuollut ja kohta minulle tultiin sanomaan, etkö tienny.
Että näin hyvin se tieto joskus kulkee.
Eikö tullut tunne että sinua ei lasketa sukuun kuuluvaksi ollenkaan? Tuollaiset menettelyt kyllä laittavat miettimään voiko kehenkään enää tässä maailmassa luottaa!
Veljeni asui n. 45 km:n päässä minusta, muut sukulaiset siis siellä 300 km:n päässä. Minä sain sairaalasta soiton, että veljeni on pudonnut rappuja ja on tajuton. Hänet aiottiin leikata välittömästi, mutta selviäminen oli epätodennäköistä. Myöhemmin hän kuolikin. Millehän olisi sukulaisistani tuntunut, kun en olisi heille ilmoittanut veljeni sairaalaan joutumisesta??? Ehtivät sitten sairaalaan vielä katsomaan tajutonta veljeä kun ilmoitin heti.
Nyt minulle tehtiin tosi ikävästi kun äitini tapauksesta ei kerrottu minulle ollenkaan.
että mun vanhemmat olivat juuri silloin matkoilla ja hekään ei saaneet tietoa heti, eihän sillon ollu mitään kännyköitä.
Minä olisin varmaan tiedon saanut jos mun vanhemmat olisivat olleet kotona, mutta eipä vain sukulaiset vaivautuneet ilmoittamaan asiasta.