menossa ko. toimenpiteeseen. Voisko joku ystävällisesti kertoa tuleeko jälkikäteen kipuja, entä kuukautiset ym.ym.
Sterilisaatio
Olen
61608
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mulla tehtiin se tähystyksellä klipsein. Ainoo ällö siinä oli se kaasutäytön aiheuttama hartiapistos/kipu, kesti kolmisen päivää ja siihen ei oikein kipulääkkeet tehoa (heijastekipua kun on). Ja olihan se aika muhkeakin tietty sen aikaa kunnes hiilidioksidi oli poistunut...mutta kyllä sen kestää, ei estänyt normaalia touhuamista, lenkillä pystyi esim. hyvin käymään.
Toimenpiteen jälkeen heti heräämössä oli sellaista menkkamaista kipua, johon sitten auttoi ihan tulehduskipulääke nopsaan, se kipu ei palannut takaisin.
Ekat menkat tuli sitten omaa aikaansa, nuo klipsit kun tekevät sellaista paineen tunnetta ovulaatio- ja kuukautisaikaan, vieläkin. Mulla ainakin ollut tän vuoden päivälleen tasainen kierto, ehkä hiukka enempi vuotoa (mut tottunut pillerien kanssa tietty niukempiin, joten ehkä nyt semmonen normaali vuoto?). Menkkakipuja ei ole muuta kuin tosiaan tuo paineentuntu. Ehkä turvottaa alamahaa enempi kuin pilleriaikaan. Tsemppiä! Jos on muuten kysymistä nukutuksesta tms. niin kysele =)
miettynyt että jos se tehtäis sillä uudella menetelmällä jossa munasarjoihin laitettais joku vieteri? tai joku mikä sitten kasvattaa koko munatorven umpeen. Eli siinä ei mun mielestä peruuttamisen mahdollisuutta ole. Toki tuo klipsi-menetelmä on yhtä tervetullut. Pääasia että saa asian hoitoon..
Olenko liian utelias jos kysyn miksi päädyit ko. ratkaisuun?
Minun syihin vaikuttaa kolme lasta, 2 keskeytystä, kohdun kaulakanavan suoruus (ei pysy kierukka sisällä),kumiallergia enkä todellakaan ala värkkään millään pillereillä ym. Emmekä mieheni kanssa enää halua lapsia.
Haluamme jo vihdoinkin aikaa toisillemme ja itsellemme.
Juuh, olen alle kolmekymppinen, tänä vuonna täytän 28v, joten erityisluvalla sain sterilisaation kun lapsiakin on "vain" kaksi. Mulla on perussairautena diabetes (puhkesi ekaa odottaessa), akuutti 1-tyyppi, joka komplisoi raskaudet täysin. Joten raskaudet on täysin poissuljettu elämästäni, sterilisaatio tietysti helpoin tie ehkäisyyn, mitäpä tuota pillereillä tai muilla leikkimään turhan takia. Lisäksi kierukat eivät ole tervetulleita elimistööni, koska molemmat likat on leikattu kohdun paremmalle puolelle - kohdunkaulani tulee olemaan suljettu aina sisäänpäin meneville siittiöitä suuremmille tavaroille ;)
Meillä laitetaan vain noita klipsejä, vastasynnyttäneillä sitten katkaistaan ja ommellaan spinaalipuudutuksessa. Kyllähän se klipsikin sinne johtimeen kaivautuu ja tukkii tavallaan arpea/kiinnikkeitä muodostamalla vielä varmuudeksi =)
Ja vielä sen verran, että sterilisaatio tehtiin siksi minulle, koska "syy" raskaudettomaan tulevaisuuteen on minussa eikä miehessä. Jos tässä nyt jotain kamalaa tapahtuu (ero, kuolema, ääks) niin mieheni on kykenevä hankkimaan vielä lapsia - minulle se ei käy olipa sitten vaikka kolme uutta miestä lasta vaatimassa ;)
alle kolmikymppinen (29 v.) ja tuntuu että on aika hankala päästä toimenpiteeseen kun ei täytä kaikkia "kriteerejä". Meillä tilanne on se ettei muuta ehkäisyä oikeastaan ole. Hormoonipillereitä tms ei mielellään määrätä kun on normaalia suurempi riski saada veritulppa. Nytn tosin on mietitty että ottaisin ehkäisypiikin ja primaspanin käyttöön siksi aikaa että pääsee toimenpiteeseen. Ei kuitenkaan kauhean houkutteleva vaihtoehto.
Meillä molemmat ollaan valmiita leikkaukseen. Kumpikin ollaan sitä mieltä että ei enää lapsia vaikka ero tulisi.
Kiitos kuitenkin kirjoituksistasi:)
Minulle tehtiin sterilisaatio vuosi sitten 39- vuotiaana. Ihan iisi juttu se oli, mutta varaudu pari päivää lepäilemään sängyssä ja hommaa huoltojoukko ruuanlaittoon, kaupassakäyntiin ja lasten(jos on) hoitoon. Maha on turvoksissa ja hieman kipeä (lääke auttaa) pari-kolme ekaa päivää ja väsytti, sängyssä nukuskelin vain. Maha pömpötti viikon-pari, sinne kun pumpataan kaasua, että mahdutaan toimimaan. Klipsit laittoivat, eikä ne tunnu missään. Olen todella tyytyväinen.
Sterilisaatiossa kävin eikä muistaakseni minulla ollut paljonkaan kipuja sen jälkeen. En joutunut makoileen vaan pystyin hoitamaan lapsosiamme aika pian kotiinpaluun jälkeen. Ehkä toipuminen on yksilöllistä.
Kuukautisiin sen en tiedä vaikuttavan periaatteessa lainkaan paitsi että minulla ne tulivat runsaammiksi niin että jouduin laitattamaan hormonikierukan kuukautisten runsauden takia. En tiedä mistä se johtui, eikä lääkäritkään.
Kun kierukka oli ollut jo noin 7-8 vuotta minulle tuli oireita, joiden vuoksi kierukka piti poistaa.
Sitten meni puolitoista kuukautta ja olin raskaana. Toisessa sterilisaatiossa katkaistiin piuhat kunnolla aikaisempien klipsien sijaan(Toinen klipsi oli löytynyt vatsanpeitteiden seasta). Toisestakin sterilisaatiosta paranin fyysisesti hyvin, henkinen puoli oli sitten isompi asia.